Erään huostaanotetun lapsen rankka tarina
Kerron erään tarinan lapsen huostaanotosta, joka on kaikessa epäinhimillisyydessään totta. En kerro paikkakuntaa, en lapsen ikää enkä sukupuolta, enkä muitakaan asioita, lapsen ja hänen lähipiirinsä suojelemiseksi .
Lapsi siis otettiin huostaan nuorelta äidiltään jolla oli mielenterveysongelmia.
Äiti sai kuitenkin tukea läheisiltä ja hän rakasti lastaan aidosti ja vilpittömästi, niinkuin äitien kuuluukin. Läheisten tuen avulla lapsi sai myös läheisyyttä, turvaa ja lohtua. Lapsi oli myös hyvin hoidettu, hänen perusturvallisuutensa oli kunnossa. Lapsi sai ruokaa ja hänen vaatetus oli asianmukaista. Lapsi sai myös äidin arvomaailman mukaista kasvatusta. Lapselle luettiin paljon ja hän sai rakkautta, lapsi oli iloinen, aurinkoinen ja nauravainen, onnellinen lapsi.
Äidin mielenterveys vain horjui hänen elämässään tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi. Äiti ei kuitenkaan saanut apua mielenterveytensä hoitamiseksi, hänelle ei siis tarjottu mahdollisuutta hoitoon pääsyyn. Horjuvan mielenterveyden vuoksi ihmisellä ei ole kykyä eikä voimavaroja toimia.
Sosiaalitoimi oli kuitenkin huolissaan lapsen hyvinvoinnista vaikka lapsella oli kaikki hyvin lähiverkoston tuen vuoksi. Ja niin lapsi otettiin huostaan ja vietiin poliisien avustamana pois kotoaan, kauas läheisistään, satojen kilometrien päähän heistä. Paikassa johon lapsi vietiin oli useita muitakin huostaanotettuja lapsia. Sosiaalitoimi ei vain ollut tarkistanut eikä ottanut selvää mikä oli tämän huostaanotettujen lasten hoidosta ja hyvinvoinnista vastaavien ihmisten kyky hoitaa näitä lapsia.
Tämä lapsi eristettiin välittömästi läheisistään. Äiti sai lopulta eri viranomaisten kanssa taisteltuaan mahdollisuuden tavata lastaan, saaden läheisiltä siihen kannustavaa tukea. Huoltajuushan oli edelleen äidillä. Äidin saadessa tavata lapsensa taistelujen jälkeen, hän huomasi välittömästi miten huonosti lasta oli hoidettu.
Lapsella oli päällään likaiset, osin rikkinäiset vaatteet ja liian pienet kengät. Lapsi ei ollut enää iloinen eikä nauravainen, vaan hänestä oli tullut hiljainen ja sulkeutunut lapsi. Äidin kysyessä lapselta miten hän viihtyi hoidossa, lapsi sanoi että hänelle on sanottu ettei hän saa kertoa mitään ja niin lapsi kilttinä ja kuuliaisena sulki suunsa. Lapsi voi huostaanotettuna silminnähden huonosti ikävöiden äitiään ja muita läheisiään.
Läheiset yrittivät kaikkensa että lapsi pääsisi kotiin, mutta sosiaalitoimen mielestä lapsen sijaishuoltopaikassa oli kaikki hyvin.
Perhekoteja eikä sijaisperheitä valvota juurikaan, vaikka viranomaisten kuuluisi niin tehdä. Lopulta lapsessa alettiin huomaamaan merkkejä sairastumisesta, lapsi ei ollut terve ja lapsi joutui sairaalaan. Äiti ja muut läheiset olivat toiveikkaita että nyt lapsi pääsee kotiin kun lapsi on ensin tutkittu mikä hänellä on. Lääkärit ja jopa poliisikin puuttuivat asianmukaisesti asiaan, äitiä haastateltiin ja kuunneltiin.
Sosiaalityöntekijä kuitenkin puuttui asiaan ja niin lapsi joutui takaisin sijaishuoltopaikkaan, vaikka lapsen tutkimukset olivat vielä kesken.
Elämme sodan kärsimyksen, ilmastonmuutoksen ja eri eliölajien sukupuuton keskellä. Elämme elintarvikehuollon ja monen muun epävarmuuden keskellä, mutta lapsistamme haluamme ottaa kaiken taloudellisen hyödyn irti. Tarinani tarkoitus ei ole arvostella niitä hyvin ja asianmukaisesti toimivia sijaishuoltopaikkoja, sillä niitäkin on ja niitä tarvitaan. Kaikki huostaanotetut lapset eivät kuitenkaan saa heille kuuluvaa asiallista kohtelua osakseen ja osa heistä otetaan huostaan väärin perustein, laittomasti.
Nämä asiat on tuotava päivänvaloon enenevässä määrin, lastemme ja heidän läheistensä inhimillisemmän kohtelun puolesta.
