Entä jos emme koskaan sairastuisi? Onko kyseessä terveysfasistin märkä päiväuni?
Jokainen terveysintoilija tai paremminkin terveysfasistit omassa erinomaisuudessa unelmoivat yhteiskunnasta, jossa ei olisi ollenkaan sairaita kansalaisia tai korkeintaan vain pienistä vaivoista kärsiviä kuntoutettavia kansalaisia. Ns. elintasosairaudet ja mielenterveydelliset ongelmat ovat nykyisten terveysfasistien lempipuheenaiheita, vaikka heikäläisten käsityskyky ihmisen sairausalttiudesta on aivan päälaellaan.
Terve mieli terveessä ruumissa on toki joillekin kansalaisille todellisuutta edelleen jopa Suomessa, mutta siitä huolimatta riittävän vanhaksi elämällä emme ehkä kuitenkaan voi välttää vaikeitakaan sairauksia päivittäisellä hikijumpalla tai muulla vastaavalla liikuntasuorituksella. Ruumiillinen työnteko on vähentynyt viimeisen 50 vuoden aikana yhteiskunnassamme hyvin paljon, jonka seurauksena myös työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairaustilojen luonne on ollut muutoksessa. Käsitykseni mukaan kulumavaivoista ollaan työväestön piirissä siirrytty enemmän tuki- ja liikuntaelinsairauksiin siinä mielessä, että kulumat syntyivät juuri pääasiassa entisen ajan raskaissa fyysisissä töissä, kun taas monet niskavaivat johtuvat staattisesta istumatyöstä.
Onko kaikkien työikäisten suomalaisten mahdollisuus sitten elää terveysutopiassa, ettei kukaan meikäläinen sairastuisi vaikeasti työikäisenä? Ehkä joidenkin kohdalla terveysutopia voi toteutua yksilökohtaisesti, mutta kun katsotaan esimerkiksi kuolinsyytilastoja niin terveysutopiaan pääseminen lienee mahdottomuus. Mahdollisimman tervettä elämää kaikille suomalaisille kaikesta huolimatta!