Ei siis enää teknistaloudellisen rautasaappaan työvoiman ohjailu – vaan vapaus valita mitä haluaa tehdä ja määrätä itse palkkansa.
Kuljettaisiko ja dynamisoisiko yhteiskunnan ihmisten unelmat eikä rautasaappaan määräily
Ei siis enää teknistaloudellisen rautasaappaan työvoiman ohjailu – vaan vapaus valita mitä haluaa tehdä ja määrätä itse palkkansa.
Mitä jos työvoimakin päästettäisiin vapaasti liikkuvaksi markkinatalouden tuotannontekijäksi kuten pääomakin on.
Rahahan liikkuu minne ihmiset sen haluavat panna.
Jokuhan voisi sanoa että saahan työvoimakin liikkua miten haluaa.
Ei muuten saa. Vaikka syntyy kuva että työmakkinaosapuolet antaisivat työvoiman liikkua niin kuin haluaa. Mutta eihän näin ole.
Työmarkkinat ja sitä myöten työvoima on ollut vuosikymmeniä ay-liikkeen ja työnantajien neuvottelupuristuksessa – nimen omaan teknistaloudellisen vallan rautasaappaan alla – niin ay-liikkeen kuin työantajienkin puolelta.
Nehän ovat jopa luoneet asenteillaan sloganin – eihän kulttuuri ole oikeaa työtä.
Mutta – mitä siis tapahtuisi jos työvoima liikkuisi miten haluaisi – ja sen hinta määräytyisi sen mukaan minne ihmiset haluaisivat mennä.
Ja otettaisiin työvoima samalla lailla tuotannontekijänä kuin rahakin tai tuotemarkkinoiden kysyntä tai raaka-aineiden saanti.
Silloin jos ei ole työntekijöitä ei sellaista tuotetta tehdä – koska puuttuu oleellinen tuotantotekijä. Ja tehdas ja tuote lakkaa olemasta.
Hyvä tuote, hyvät markkinat mutta työntekijät puuttuu – silloin työn hinta määräytyisi aidosti kysyntä tarjonta periaatteella – ja työllä olisi siis reaalinen hinta. Jos tuotanto aikoo jatkua sen pitää maksaa työstä haluttu hinta.
Noin siis kun työvoima liikkuisi sen mukaan miten maksetaan palkkaa.
Mutta työvoima liikkuisi vapaasti myös sen mukaan mitä ihmiset haluaa tehdä.
Yhtäkkiä olisikin kulttuuri hyvin haluttua työtä – samoin pienet metsä- ja maapalstat jonne ihmiset haluavat elämään omavaraisuuselämää eläinten ja kasvien kanssa.
Teknologialle sanottaisiin ei jos sitä ei koeta tarvittavan – kukaan ei enää määrää – on hyvä tuote ja hyvät matkkinat ja hyvä tuotto – määrätään työntekijät sinne.
Minkälainen yhteiskunta siitä syntyisi – jos ihmiset työvoimana saisi vapaasti liikkua sen mukaan
1. Mitä he haluaa työkseen tehdä ja kuinka kauan
2. Kuinka paljon palkkaa he haluavat tarjolla olevasta työstä ja kuinka kauan.
Joku – missä iässä vaan – voisi ajatella haluan mennä lammaspaimeneksi kolmeksi kuukaudeksi Alpeille. Toinen että haluaa mennä katulaulajaksi Barcelonaan, joku tarjoilijaksi Teneriffalle, joku assistentiksi arkeologisille kaivauksille jne.
Näin siis jos markkinatalouden ytimessä ei olisikaan teknistaloudellisen vallan rautasaapas joka määrää kaiken – vaan työvoiman liikkuvuus mitä he haluaa tehdä ja mitä siitä maksetaan.
Ei siis enää teknistaloudellisen rautasaappaan työvoiman ohjailu – vaan vapaus valita mitä haluaa tehdä ja määrätä itse palkkansa.
Onko se yhteiskunta kulttuurissa kylpevä, voimakkaasti luontosuhteinen ja sosiaalinen.
Pitäisikö sen yhteiskunnan ytimessä olla jokaiselle täysi-ikäiselle 1000 euron kansalaispalkka ja loput ansiot sen mukaan mitä he haluavat tehdä.
