Ei nyrkkiä pöytään, vaan kättä päälle
Vuoden vaihteessa saimme kuulla uusista lähestyvistä poliittisista lakoista. Näitä on myös kovasanaisesti kritisoitu, koska ammattiliitot pyrkivät vaikuttamaan maan hallituksen toimiin poliittisilla lakoilla.
Suomen perustuslaissa on taattu jokaiselle yhdistymisvapaus. Ammatillinen järjestäytyminen tapahtuu ammattiliittoihin. Näitä työntekijöitä, jotka ovat halunneet järjestäytyä on yli 54% (2021) työikäisestä väestöstä. Puhutaan siis merkittävästä järjestäytymisasteesta. Ammattiliitot pyrkivät toimillaan ajamaan työntekijöiden etuja, kuten vastaavasti työnantajajärjestöt ajavat työnantajien etuja. Normaalisti työehtosopimusneuvotteluissa ammattiliitto pyrkii neuvottelemaan paremmista työehdoista työnantajajärjestön kanssa. Jos työehtosopimukset eivät ole voimassa, voivat ammattiliitot käyttää työnantajan painostuskeinona mm. lakkoa.
Työehdoista päätetään kuitenkin myös lainsäädännöllä, josta päätetään eduskunnassa. Siksi ammattiyhdistysliikkeet ja työnantajayhdistykset pyrkivät vaikuttamaan politiikan sisältöihin. Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisällytettiin useita työnantajien toivomia muutoksia, kuten merkittävät lakko-oikeuden rajaukset. Lisäksi siihen on sisällytetty useita muitakin työntekijän asemaa heikentävää lakiuudistusta, kuten esimerkiksi työntekijän irtisanomista helpotetaan ja ensimmäinen sairauspäivä muuttuu palkattomaksi.
Kaikkien hallituspuolueiden vaaliohjelmissa ei kuitenkaan kerrottu, että miten työntekijöiden asemaa tultaisiin heikentämään ja lakko-oikeutta rajaamaan. Ei voida siis yksiselitteisesti katsoa, että vaaleissa äänestettiin tämänlaisen hallitusohjelman ja sitä kautta työntekijöiden aseman heikennyksistä. Suomalaisessa järjestelmässä ei äänestäjällä olekaan tietoa siitä millaista hallitusohjelmaa hän saattaa lopulta tulla äänestäneeksi. Lakko-oikeuden rajaamisella rajoitetaan ihmisten halukkuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa sekä osoittaa mieltä.
Suomalainen työmarkkinamalli on perustunut vahvasti kolmikantaiseen yhteistyöhön, jossa ammattiliitot, työnantajajärjestöt ja valtio ovat neuvotelleet yhdessä talous- ja työelämää koskevista kysymyksistä. Nyt näyttää siltä, että tätä mallia ei enää haluta käyttää ja Orpon hallitus halua yksipuolisesti sanella työehtoihin vaikuttavista asioista. Ay-liikkeen turhautuminen ja mielenilmaukset ovat siis monella tapaa perusteltuja. Edessämme on hyvin vaikea lakkokevät, jos hallitus ei palauta neuvottelun ja sopimisen tielle. Enemmän kättä päälle kiitos!
