Ei lopu eutanasiasota näillä: tahdon kunnioittaminen, välittäminen ja armollisuus
Näilläkin palstoilla näköjään jatkuu ja jatkuu vastauksen antamisen sota siitä, kun ihminen viestittää ympäristöönsä seuraavaa: ”Tahdon kuolla mutta en voi itse tappaa, välittäkää minusta ja tappakaa minut jotenkin kivuttomasti tai muuten armollisesti!” Kaksi puoluetta tässä taistelee.
Näiden puolueiden pitää ottaa huomioon sellainen factum, että vastausta tuohon hätähuutoon ei voi supistaa kahteen luokkaan. Mitäs sitten?
Jopa se on merkittävä harha, jos väitetään: Kun tapetaan niin kyllä tuska vähenee tapetulta ja niiltä tilanteessa mukana olevilta, jotka sitten myöhemmin kuolevat.
Merkittävää tässä sodassa on myös se, että jos yritetään tolkuttaa, että asiasta nimeltä itsensä tappaminen tulee pohdiskeltaessa laaja kenttä, niin yllättävän harva jaksaa, viitsii (tai muuta sellaista) työstää tätä asiaa. Lisäksi tähän yllättävän nopeasti tulee poliittista ja jumalaopillista vääntöä, jossa valta ja valtamedia ratkaisee.
Niinpä moninaisuuden jäsennys! Ketäpä kiinnostaa?
