Ehkä tri Jenni Haukio suostuisi presidenttiehdokkaaksi?

PRESIDENTTIPELI on alkanut, haluttiin tai ei. Vaalien lykkääminen ei ole mahdollista maanosan sotatilankaan oloissa. Demokratiassa emme laadi erikoisoperaatiolakeja tyyliin 1973. Äänestäjän on aika pian alettava päättää alustava ja loppupelikantansakin puolueiden ja kansanliikkeiden tulevista ehdokkaista.

Käsi sydämelle: aika moni suomalainen olisi nyt (rauhaarakastavan itänaapurimme jälleen kerran jatkaessa veljellisen kansainvälisen avun perinnettään) ollut ihan tyytyväinen voidessaan todeta, että presidentti Sauli Niinistöllä näyttää olevan vielä useita vuosia virkakautta jäljellä. Mutta kun ei ole.

Aika moni olisi ollut tyytyväinen siihenkin, että jämäkäksi puolustusministeriksi osoittautunut diplomatiaparkettipartaveitsi Antti Kaikkonen olisi suostunut ehdokkaaksi. Mutta kun ei. No ehkä kuuden vuoden kuluttua perheasiat ovat hankkeelle suotuisammat.

Myös monin tavoin muun ohella jämäkäksi johtajaksi osoittautunut Sanna Marin olisi kelvannut monelle. Mutta olkaamme rehellisiä: vielä useammat olisivat pitäneet häntä vielä liian nuorena ja kokemattomana. Niin hän lienee itsekin päätellyt punnitessaan tunnettua ratkaisuaan ja kohdeviran sallimia biletysmahdollisuusnäkymiä. Ja ehkä sitten kuuden vuoden kuluttua…

MONILLE varmaan kelpaa joku jo julkisuudessa vilautetuista vielä potentiaalisista ehdokkaista. Monille kuitenkaan ei. Katsotaanpa pelipörssin kolme tämänhetkistä kärkinimeä käänteisjärjestyksessä:

1. Jämäkästi varsinkin Venäjän uusimman hyökkäyssodan aikana kansan edessä esiintynyt ja sen syviä tuntoja puhutellut Mika Aaltola ei sittenkään ehkä kelpaa riittävän monelle ulkopoliittisissa kannoissaan puoluesidonnaiselle ja ei-asiantuntijuussuopealle äänestäjälle.
2. Harmaana talous- ja pankkimiehenä tunnettu Olli Rehn ei ole erityisemmin loistanut presidentin omimmalla alueella, mutta toimi aikoinaan jämäkästi puolustaessaan Alpo Rusia KGB:N masinoimilta aiheettomilta vakoilusyytöksiltä. Tankeroenglannin ja ranskankin taitava Rehn ei sittenkään ehkä kelpaa riittävän monelle ei-keskustalaiselle ja ei-virkamiessuopealle äänestäjälle.
3. Jämäkästi presidentin rinnalla esiintynyt ja jo vuosia rauhantöissä maailmalla toiminut ulkoministeri Pekka Haavisto ei sittenkään ehkä kelpaa riittävän monelle ei-vihreälle ja ei-ennakkoluulottomalle ei-sateenkaarisuopealle äänestäjälle.

SIIS kenestä presidentti? Kuka olisi kyllin edustava ja voisi taata liki Sauli Niinistön kaltaisen uskottavuuden ulkopoliitiikan johtajana sekä luovan harkitsevuuden ja hienovaraisen unilukkarimaisen tyylin luotsata kansakuntaa esimerkiksi Nato-päätöksen ja jäsenyyden ennakkojärjestelyjen tapaan? Ja jolla olisi myös todettua kansansuosiota yli puoluerajojen toiselle kierrokselle asti…

Niin, ehkä tohtori Jenni Haukiota voitaisiin pyytää ehdokkaaksi? Hänellä kun olisi mm. valtiovierailuillaan mahdollisuus pitää mukanaan yhtä maailman pätevimmistä ex-presidenteistä puolisonaan ja myös kai uskottavasti kokeneena asiantuntijaneuvonantajanaan ainakin kotioloissa. Niinistöä aiemmin äänestäneet voisivat tuntea tulevina vuosina olonsa kokonaisjatkuvuuden kannalta ehkä piirun verran jopa muita hyviä vaihtoehtoja rauhallisemmaksi ja luottavaisemmaksi.

Jenni Haukion seuraava kirja julkaistaan 26. huhtikuuta 2023. WSOY:n kustantamassa teoksessa Haukio kertoo työstään tasavallan presidentin puolisona kymmenen vuoden ajalta. Hän kirjoittaa teoksessaan kohtaamistaan ihmisistä, presidentin puolison roolista sekä niistä teemoista, joiden puolesta hän on puhunut ja joiden hyväksi työskennellyt. – IL 24.5.

Tohtori Haukion edustavuudesta ollaan melko laajalti yhtä mieltä. Upea kiirakorpimaisen herkkä ulkoinen olemus mutta konventionaalisestikin hyväksyttävä runomaku yhdistettynä valtiotieteelliseen tohtoritason koulutukseen tieteellisine julkaisuineen sekä hyvinkin kelpoon curriculum vitaeen tekevät vaikutuksen ilman laadukasta kumppaniakin –  ks. www.presidentti.fi/henkilotiedot/jenni-haukio

Lähde