Edessä tärkeä ja jännittävä vuosi
Vuoden vaihteessa Suomi ei ole Naton jäsen. Pikkaisen alkaa näyttää siltä, että jäsenyys ei ole ihan varmaa. Pahinta olisi, jos jäsenyys asia kytkettäisiin Ukrainan sodan ratkaisuun. Venäjä haluaa, ettei nato lähene sen rajoja ja rauhasta sopisivat sotaan tavalla tai toisella sekaantuneet. Ukrainan lisäksi ”harmaalle vyöhykkeelle” saattaisivat jäädä nykyiset natoon pyrkijät. Erdoganille tällaisen pohjaehdotuksen rauhalle tekeminen varmaan sopisi. Eri asia sopisiko se muille suurille natomaille ennen kaikkea Yhdysvalloille ja sotaa käyvälle Ukrainalle. Jos jäädään roikkumaan Naton ulkopuolelle, joudutaan luottamaan omaan apuun ja kahden ja monen välisiin korvikesopimusiin. Semmoisiin kuin esim. tämä JEF JEF-yhteistyö – Puolustusministeriö (defmin.fi)
Vaikka eduskuntavaalit koetaankin lähinnä sisäpolitiikkaa koskeviksi, eduskunta on myös yhä lisääntyvässä määrin ulkopoliittinen päättäminen. Suomelle on sekä kansallista ulkopolitiikkaa että ulkopolitiikka Euroopan unionin jäsenyyden kautta ja sen vaikuttajana.
Eduskuntavaalit ovat keväällä. Nyt käydään julkisuudessa hallituspohja veikkailuja. Hallitus muodostettaan aikanaan osittain puolueiden vaalimenestyksen, mutta myös hallitukseen pyrkivien poliittisten tavoitteiden pohjalta. Velka, sota, hyvinvointiyhteiskunnan sopeuttaminen, maahanmuutto, tautitilanne, rikollisuus, unionin laajentuminen ja syventyminen ja ilmastonmuutoksen torjumisen keinot ovat asioita, joista tulisi kyetä päätöksenteon linjaukset vetämään. Jos katsoo maamme puoluekarttaa, niin parhaiten näistä kaikista saattaisivat tehokkaasti sopia kokoomus ja Rkp. Enemmistöhallitukseen kuitenkin varmaan aluksi pyritään.
Kokoomus näyttää gallupien perusteella olevan se puolue, joka tunnustelut hallituksen muodostamiselle aloittaa. Kannatuslukuja katsoen kokoomuksen ja sosialidemokraattien vihreiden ja Rkp:n täydentämänä muodostama pohja voisi olla mahdollinen. Tuolla pohjalla poliittiset kompromissit tuntuvat mahdolliselta. Keskusta jäänee oppositioon.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten pohjalle rakentuva hallitus on sekin ollut puheissa, mutta kokoomuksessa on paljon väkeä joka tällaista, vierastaisi muista eduskuntapuolueista puhumattakaan. Vähemmistöhallituksen tukipuolue ruotsinmalliin saattaisi olla kokoomuslaisten silmissä hyväksyttävämpi, mutta sellaisen hallituksen ura jäisi lyhytaikaiseksi. Populistien on vaikea mukautua kompromisseihin ja pääpuolueen panttivankina oloon.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten enemmistöhallitukseen tarvittaisiin keskusta. Muuten mahdolliset apupuolueet KD ja liike Nyt eivät riittäisi. Vaikka keskustan arvokonservatiiveille perussuomalaiset kelpaisivatkin, niin apupuolueen asema tuskin keskustaisia kiinnostaa.
Onhan meillä kriisiaikana ollut käytännössä kaikkien puolueiden hallituskin maailmantilanteen niin vaatiessa. Niin pitkällä ei silti olla ja toivottavasti ei joudutakaan.
Vaaleihin on vielä aikaa ja ehdokkaana olevat yhdenasian helppoheikit vienevät totuttuun tapaan huomiota. Suomen vaalit ovat toisaalta puoluevaalit, mutta varsinkin liikkuville äänestäjille usein henkilövaalit. Melko varma voi olla siitä, että vouhottajat puolueesta riippumatta eivät päädy ministerin tehtäviin.
