Digitalisaatio pitäisi julistaa kansalliseksi palveluiden pelastusohjelmaksi

EU ohjaa vahvasti jäsenmaitaan niin sanottuun tuplasiirtymään eli uusiutuvan energiaan ja digitalisaatioon. Kummatkin alueet ovat historian suurimpia muutoksia niin maailmanpolitiikan, tasa-arvon ja talouden suhteen. Osa lieveilmiöistä on venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja monen maan politiikassa nähdyt yritykset sotkea maan asiat. Energia on valtaa ja vallasta ihminen menee sekaisin.

Digitalisaatio, tuo termi joka lausuttuna on kylmä ja kova, vaikka loppujen lopuksi se on vain väline, lapio, joka yhdistää ihmiset matkapuhelimen tavoin. Lyhyesti, digitalisaatio tarkoittaa siis sitä, että jokin vanha tai uusi palvelu muutetaan sähköiseksi. Sähköiseksi tarkoittaa sitä, että se toimii tietoverkossa ja sitä voi käyttää esimerkiksi omalta puhelimelta tai tietokoneelta. Suuri osa digitalisaatiosta tapahtuu käyttäjien näkymättömissä mutta mahdollistaa palvelut. Esimerkiksi vaikkapa soten hoitoketjut, kun kaikki siirtävät tietojaan omakantaan niin jokainen ammattilainen näkee potilaan eri tiedot ja voi arvioida terveyttä kokonaisuutena. Näin voidaan palveluita toimittaa oikea aikaisesti.

”laite on ikkuna palveluun”

Pysytään sotessa ja mietitään sen tulevaisuutta hetki. Kun nyt puhutaan soten kriisistä niin se on väärin kuvattu koska soten kriisi on ollut päällä pitkään ja merkit on ollut kaikkien tiedossa, faktoina. Väestö vanhenee, elää pidempään ja toisaalta syntyvyys vähenee. Se on suurin tekijä miksi sote on kriisissä ja sen selättämiseen ei auta vanhat keinot vaan tarvitaan uusia. Nimittäin tilanne tulee pahenemaan koska me elämme yhä vanhemmaksi. Tämän päivän nuorien päästessä eläkkeelle moni elää yli 100-vuotiaaksi. Ei ole siis sinänsä kriisiä vaan emme vain ole osanneet sopeuttaa palveluita tulevaan, vaikka meillä on ollut kaikki faktat tiedossa.

Lisää faktoja. Lääkärissä (yleis) käynnin tuotantokustannus on noin 100 euroa kun se tehdään läsnä, esimerkiksi lääkärikeskuksessa. Lisäksi tulevat tilojen kustannukset, liikkumisen kustannukset ja moni muu kustannus joka usein kohdistuu potilaan talouteen. Etäkäynnin tuotantokustannus puolestaan on noin 35 euroa ja sen sivukustannukset ovat pienemmät.

Otetaan avuksi matematiikka. Jos ajattelemme hyvinvointialueella X olevan vuodessa 100 000 yleislääkärin käyntejä niin kustannus on 10 000 000. Jos taas nämä kaikki käynnit olisi etäkäyntejä olisi kustannus 3 500 000. Säästö olisi niin suuri, että sillä olisi selätetty suurin osa ongelmista niin talouden kuin henkilöstön riittävyyden suhteen.

Sitten tullaan siihen vaikeaan asiaan. Ajattelit heti, että ei kaikkia voi hoitaa etänä. Ja olet oikeassa mutta uskon, että noin puolet voi hoitaa koska iso osa on käyntejä joissa fysiologinen tutkimus ei ole oleellinen osa tarpeen arviointia. Ja jos onkin niin potilas käy itsenäisesti esimerkiksi verikokeissa ja hoitavalla lääkärille siirretään tiedot. Ja verikokeessa voit käydä missä vain joka on hyväksytty näytteenottajaksi.

Eli jos saisimme puolet kuvitteellisen alueen 100 000 käynnistä puolet sähköiseksi olisi säästö noin 3 miljoonaa. Kokonaiskustannus tippuisi siis kymmenestä miljoonasta 6,7 miljoonaan.

Nyt sinä mietit, että kyllä tämän kaikki ymmärtää mutta entäpä paljonko tietojärjestelmiin menee rahaa ja Suomi on epäonnistunut lähes kaikissa digihankkeissa. Näin se on jos luetaan lehtiä mutta lehtien sivuilla ei kerrota juurikaan onnistumisista. Suomessa on iso osa digitalisaatiosta onnistunut. Ajattele vaikka veroa, kelaa ja montaa muuta palvelua jota käytät tai voisit käyttää tänä päivänä. Onnistuneen digitalisaation ongelma on siinä ettemme huomaa käyttävämme digitaalista palvelut vaan käytämme palvelua.

Sen jälkeen sanot, että palvelut. Miten käy palvelun. Moni ihminen tarvitsee ja haluaa kontaktin esimerkiksi hoitavaan lääkäriin. Kuten jo totesin, digitalisaatio yhdistää ihmisiä ja se yhdistää koska ammattilaisilta säästyy aikaa ja sitä aikaa voidaan ohjata niille jotka sitä eri syistä tarvitsee. Samalla ammattilaisten työ helpottuu ja tulee mielekkääksi koska perustyöt automatisoituu. Etäkäynnit myös nopeuttavat hoidon tarpeen arvointia ja luovat parempaa palvelua saavutettavuuden avulla.

Argumentteja vastaan löytyy ja suurin osa niistä perustuu mielipiteisiin jotka perustetaan joko ohjattuna tai sitten vääriin tai vanhentuneisiin tietoihin.

Mutta, rakas lukija, kuten otsikko julistaa meillä ei yhdessä ole vaihtoehtoja. Jos haluamme palveluita niin digitalisaatio on ainoa mahdollisuutemme säilyttää saatavuus ja parantaa laatua. Ainoa, kyllä, se on tärkeä ymmärtää. Terveydenhoito ei ole kriisissä vaan me ihmiset elämme pidempään ja tarvitsemme enemmän hoitoa ja hoivaa.

Yllä esitetyt ovat faktoja joilta olemme päämme piilottaneet jo vuosia. Nyt ne joudumme kohtaamaan ja toivottavasti teemme sen yhdessä. Kenenkään terveys ei saisi joutua voitontavoittelun tai poliittisen vallan tavoittelun kohteeksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

1. Asennemuutos
   Meidän tulee ymmärtää, että digitalisaatio yhdistää ihmiset ja on pakko. Aivan samoin kuin älypuhelin yhdistää sinut muihin ihmisiin ja se on teknologiaa. Ymmärretään, että digitalisaatio on ikkuna palveluun, ei itse palvelut.

2. Kun tämä tapahtuu nousee myös tieto- ja teknologia politiikka. Politiikan ongelmana on se, että se ei uudista vaan tuo niitä asioita esiin joilla on jo kannatusta. Kun digitalisaatio ymmärretään ainoana keinona pelastaa palvelut puhumme samassa tilassa. Kun tieto- ja teknologia politiikkaa nousee se myös yhdistää eri ministeriöt ja näin saamme yhtenäistä päätäntää niin järjestelmien kuin ns. raudankin osalta.
3. Nostetaan sähköiset palvelut ensisijaiseksi tavaksi käyttää palveluita. Ne henkilöt jotka ei pysty tai halua käyttää digitaalisia palveluita ovat oikeutettuja tukeen. Samalla lanseerataan ”digitaalisen yhteiskunnan ajokortti” koulutusohjelma joka on maksuton kaikille.

Nämä kolme kohtaa ovat katalyyttejä jotka käynnistävät valtavan määrän muuta kehitystä jota tarvitaan osana kokonaisuutta.

Kaikki se mistä puhuin yllä on vain valmistelua seuraavaan vaiheeseen, jossa siirrytään sairauden hoitamisesta terveydenhoitamiseen. Eli käytetään kerättyä tietoa hoitotarpeen arviointiin ja voidaan toimittaa tukea ennakoivasti. Se on se johon todellisuudessa tähdätään ja se tulee vasta mullistamaan koko sote-sektorin mutta pääsemme sinne vain digitalisoimalla palvelut

Lähde