Demareiden vauhtiviikko | Uusi Suomi Puheenvuoro
SDP laittoi tällä viikolla ison vaihteen sisään omassa vaalirallissaan. Keskiviikkona julkaistiin puolueen talouspoliittiset linjaukset tulevalle vaalikaudelle ja lauantaina vaalikampanja polkaistiin ihan virallisesti käyntiin kun vaaliohjelmaa esiteltiin.
Talouspolitiikan saralla ei sinällään mitään mullistavaa nähty. Se täytyy kuitenkin mainita että vasemmiston perinteisessä ”Kuka leikkaa vähiten” -kisassa SDP kiilasi jopa Vasemmistoliiton ohi. Tosin demarit olivat valmiita leikkaamaan myös yritystuista reilut puoli miljardia, mutta onko suunnitelmissa toteuttaa se missä suhteesa veroja nostamalla vai tukia leikkaamalla jäi vielä epäselväksi. Vihreätkin toki lukeutuvat tuon kisan osanottajiin mutta sieltä suunnalta ei ole ainakaan omaan silmään osunut mitään eksakteja numeroita, vain hymistelyä ja kauniita sanoja. Toki Vihreät ei tunnetusti mikään talouspuolue ole ikinä ollutkaan joten voi olla että siellä ei edes ymmärretä miten surkea julkisen talouden tila tällä hetkellä on.
Mutta takaisin demareihin. Työllisyysasteen SDP haluaa nostaa pyöreään 80 prosenttiin jo tulevan vaalikauden aikana. Kokoomus havittelee samaa prosenttia mutta vasta vuoteen 2031 mennessä. Pelkästään tuo Kokoomuksen tavoite on todella hurja mutta demareiden tavoite on jopa utopistinen. Tällä vaalikaudella työllisyysastetta on saatu hinattua joitakin prosenttiyksiköitä ylöspäin mutta toki se on siinä samalla maksanut julkiselle taloudelle sen 40 miljardia ylimääräistä jotka Marinin hallitus on survonut markkinoille. Jos SDP aikoo samalla tavalla saavuttaa myös sen 80 prosentin rajapyykin niin en haluaisi olla siinä hankkeessa mukana.
Mitään varsinaisia keinoja työllisyyden nostamiseen (kuten myöskään parin prosentin talouskasvuun) ei esitelty, mutta siinä ei liene mitään uutta. Puolueet kyllä tietävät ettei leikkaamisesta kannata ennen vaaleja juurikaan puhua, joten julkisen talouden tervehdyttäminen on kätevämpi laittaa tällaisten toiveiden varaan. Tämän nykyisen hallituksen, jo Antti Rinteen perua oleva hallitusohjelma oli oikeastaan ensimmäinen missä tämä toiveiden tynnyri oli lähes koko talouspolitiikan kivijalka. Sille nauroi ne naurismaan aidatkin, mutta lopulta Koronaepidemia ja Venäjän hyökkäyssota pelastivat Marinin hallituksen siltä häpeältä ja ainoastaan noiden kahden tekijän takia demareiden kannatus on tällä hetkelläkin yllättävän hyvä.
Vaaliohjelman julistus oli sekin melko perinteistä SDP:tä. Oikeisto tarjoaa kuulemma pelkkää kurjuutta ja leikkaamista kun taas SDP pelkkää auringonpaistetta ja linnunlaulua. Suurin uutinen oli ehkä Marinin ajatus mahdollisesta väliaikaisesta, ehkä jopa vain yhden (demari)puolueen vähemmistöhallituksesta jos Natoon liittyminen sattuu niin vaatimaan. Muuten tilaisuudessa ei varsinaisesti otettu kantaa oikein mihinkään merkittävään, vaan puoluejohto tarjoili samoja poliittisia ympäripyöreitä vastauksia joille yleisö jaksoi silti hurmioituneena hurrata ja taputtaa. Kannatusasetelmat puolueiden välillä kolmen kärjessä ova kyllä tiukat joten siinä tilanteessa ei liian suuriin sivuaskeliin ole kyllä varaakaan.
SDP:n puheenjohtajisto pääsi tai joutui myös muistakin syistä viikolla uutisotsikoihin.
Ensimmäisellä varapuheenjohtajalla Niina Malmilla todettiin rintasyöpä ja hän jää luonnollisesti sairaslomalle. Vaikka en vasemmistolaisesta politiikasta juuri pidäkkään, niin ihmiset on tietysti ihmisiä joten toivon ilman muuta Malmille kaikkea hyvää ja pikaista paranemista.
Toinen merkittävä demari-uutinen liittyi (taas kerran) yhden puolueen johtohahmon juhlimiseen ravintolassa. Tällä kertaa ei siis pääministeri Marin ollut kuuntelemassa herkällä korvalla Olavi Uusivirtaa. Siis sillä korvalla joka Marinilla hänen omien sanojen mukaan sijaitsee hänellä jossain pään ja rintakehän välissä. Mutta ei, tällä kertaaa kohun keskiössä oli SDP:n kolmas varapuheenjohtaja ja puolueen jonkunlainen talousvaikuttaja Matias Mäkynen joka oli illan päätteeksi löytänyt itselleen naispuolisen baarituttavan. Tämän neitokaisen kanssa harrastetut yölliset toimet eivät sitten olleetkaan sopivia naimisissa olevalle miehelle. Tilanne on kuulemma selvitetty perheen kesken eikä avioeroa olla tiettävästi vielä ottamassa. Ei ainakaan ennen vaaleja.
Toimittajat ehtivät jo maalailemaankin Mäkyselle kannatuskatastrofia tämän pettämiskohun seurauksena. Itse taas mietin että kannatukseen jos ei ole negatiivisesti vaikuttanut Mäkysen talousviisaudet siitä että jokainen julkiselle puolelle työllistetty henkilö vahvistaa julkista taloutta, niin ei siihen silloin vaikuta enää mikään muukaan.
