Avasiko UM Haavisto ”Nato-lippaan?” UPI:n Salonius-Pasternakin viime kesän ”kohu-twiitistä” tuli hetkessä ajankohtainen
Turkin presidentti Erdogan tulistui Ruotsille koraanin polttamisesta, jos kohta maiden väliä ei parantanut myöskään Erdogan-nuken julkinen roikottaminenkaan. Turkin ja Ruotsin diplomaattiset välit ovat, jos eivät katkeamispisteessä, niin eivät siitä kaukanakaan.
Turkin presidentinvaalien merkitystä ei ole syytä vähätellä. Ne ovat nyt keskeisin tekijä Suomen, mutta etenkin Ruotsin Nato-jäsenyyden osalta. Stoltenberg ja Biden ovat tällä hetkellä ”kädettömiä” asian edessä. Turkin tp-vaalit ja sen tulos on vain odotettava. Erdogan hyödyntää tilanteen täysimääräisesti ja kukapa politrukki ei näin tekisikään. Itse asiassa nukke- ja koraani -episodit tulivat Erdoganille kuin ”tilauksesta” vaalien alla.
Aamun merkittävä uutinen Suomen Nato-prosessin osalta oli UM Pekka Haaviston lausunto YLE:llä.
Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan Suomen ja Ruotsin turvallisuuden kannalta ykkösvaihtoehto on edelleen se, että maat pyrkivät Natoon yhtä aikaa. Haavisto kuitenkin totesi Yle aamun haastattelussa, että Suomi saattaa joutua harkitsemaan uudelleen Nato-jäsenhakemuksen edistämistä Ruotsin kanssa yhtä aikaa, jos Ruotsin hakemus tyssää pidemmäksi aikaa. Haaviston mukaan asiaan on kuitenkin vielä liian aikaista ottaa kantaa.
Huomio lausunnossa kannattaa kiinnittää termiin ”ykkösvaihtoehto”. Tämä on tulkittavissa – oikein tai väärin – että UTP-johdolla on ollut ”plan-b” – kuten on pitänytkin olla, joka tarkoittaa ”hand i hand -politiikasta” irrottautumista.
”Plan-b:ta” vahvistaa Haaviston toteamus, että Suomi saattaa joutua harkitsemaan uudelleen Nato-jäsenhakemuksen edistämistä Ruotsin kanssa yhtä aikaa, jos Ruotsin hakemus tyssää pidemmäksi aikaa.
UM Haaviston lausunto muljauttaa prosessin uuteen asentoon. Jos Helsinki löysää otteen Tukholman kädestä Tukholmassa asia ymmärretään, eikä Kalle-Kustaa ole matkustamassa lahden yli Salen pakeille karmit kaulassa. Huoli pois. Reaalipolitiikkaa kannattaa harrastaa etenkin UTP-kysymyksissä.
UPI:n johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak twiittasi viime kesänä lievää kohuakin herättäneen twiitin: ”On potentiaalisesti katastrofaalinen ilmoitus, että Suomi menee Natoon vain käsi kädessä Ruotsin kanssa. Se, että kerrotaan toisillemme hakemisesta, jätetään hakemus samaan aikaan oli hyvä, mutta jos Suomelle tarjoutuu mahdollisuus liittyä, se pitää ottaa.” (twiitti 12.6.2022, lihavointi blogistin)
https://www.is.fi/politiikka/art-2000008881585.html
Salonius-Pasternakin twiitti oli varsin rohkea ulostulo, josta tuli nyt ajankohtainen. UTP-johtomme on perimmäisten kysymysten äärellä.
Raapaisin oheisen US-blogin ”hand i hand -politiikasta” ennen Erdoganin päreiden palamista ja Ruotsin Nato-oven sulkeutumista. Näyttää siltä, että UTP-johtomme joutuu arvioimaan tilannetta ”urakalla” ja vakavasti uudelleen.
******
UM Haavisto piti hetki sitten tiedotustilaisuuden. Tilaisuudessa allekirjoittaneen huomio kiinnittyi Haaviston toteamukseen, että ei ole olemassa ”plan-b:tä”. Lausunto on vallitsevissa olosuhteissa varsin outo – Turkin läimäyttäessä Nato-oven Ruotsin edestä kiinni -, että ”plan-b:tä” ei olisi.
Kysymys, joka ei ole noussut tapeteille on, mitä Tukholma tekisi vastaavassa tilanteessa? Sitäkin voitaisiin kenties pohtia?
Haaviston toteamus, että ”plan-b:tä” ei ole, oli eittämättä suunnattu Tukholman suuntaan ja siellä heränneeseen huoleen ”hand i hand -politiikasta”. On selvää, että ”plan-b” on olemassa sillä jos sellaista ei olisi, etenisi UTP-johtomme Nato-prosessissa kuin lastu lainehilla.
