Anneli Auerin noitaoikeudenkäynti – järjestelmä toimii ja ei toimi. Entä Jari Aarnio
Anneli Auerin tuomio lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuo mieleen 1600-luvun noitaoikeudenkäynnit.
Myös niissä lasten todistukset olivat jokseenkin mielikuvituksellisia ja tuomiot määrättiin niiden mukaan.
Kyöpelinvuorella (Blåkulla oikeudenkäyntikielen mukaan) oli pidetty öisin melkoisia bakkanaaleja ja tunnistettavia henkilöitä oli juhlijoiden joukossa. Toimien kuvaukset olivat hyvin yksityiskohtaisia. Tähän niitä ei voi lainata sopivaisuussyistä.
Kun lapset kirkkain silmin todistivat tapahtumista, olihan lapsia uskottava.
Saman tapainen todistelu on toiminut Anneli Auerinkin kohdalla. Se, että tuomio puretaan, todistaa ehkä jotain järjestelmän toimivuudesta. Mutta todistaa tuomio jotain myös järjestelmän toimimattomuudesta.
Tuntuu että meillä on samaa kuin Stalinin Venäjälläkin. Kun oikea syyllinen löydetään, syytteet, todisteet ja tuomiokin järjestyy.
Lapsen todistuksen voima
Jos aikuisetkin näkevät sellaista mitä luulevat nähneensä ja todistus pitäisi saada nopeaan tapahtuman jälkeen ja mieluummin ennen kuin iltapäivälehdet ovat kertoneet näkemyksensä, niin lasten kanssa olisi meneteltävä vielä varovaisemmin.
Tarvitaan ammattihenkilö kirjaamaan todistus. Johdattelevia kysymyksiä ei pidä esittää. Manipuloimisen ja jopa tahattomankin manipuloitumisen mahdollisuus olisi pidettävä mielessä.
Tästä ei ole valtavan montaa vuotta kun Ruotsissa oli suuri pedofiilitapaus. Epäilykset heräsivät vasta siinä vaiheessa kun lapset kertoivat pedofiilien käyttäneen autoja jotka oli maalattu kirjaviksi. Niiden maalipinnassa oli isoja kirkasvärisiä pallokuvioita.
Auerin tapauksessa teot olivat niin pöyristyttäviä että kellojen olisi pitänyt kilkattaa.
Lasten kertomuksista paljastuu että se, ettei mitään ollut tapahtunut, ei kelvannut. Ja kun kertomuksia haluttiin ja kertominen oli palkitsevaa, juttua alkoi tulla, samalla tavoin kuin 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä.
Näyttää siltä että poliisi on valmis menemään aika pitkälle saadakseen haluamansa henkilön tuomiolle. Oikeusistuin lähtökohtaisesti uskoo poliisia, siitäkin tulee ongelma jos poliisi ei ole puolueeton tai tehtäviensä tasalla.
Tulee mieleen sähköpyörän sytyttämä palo. Siinäkin poliisin sana osoittautui painavammaksi kuin VTT:n lausunto. Poliisin kirjaama osoittautui vahvemmaksi kuin todellisuus. Jos todellisuus ja poliisin väite on ristiriidassa, poliisin sana voittaa.
Jari Aarnio
Nykyisellään julkisuudessa on rikollispäällikkö Vilhusen kanta eniten esillä. Ihmettelen kyllä miten rikollisen sana nyt onkin muuttunut niin luotettavaksi lähteeksi.
Kokonaisuutena Aarnion oikeudenkäynti on arvoton näytelmä. Tutkivan poliisin ei pitäisi olla osallinen, vaan tutkiva poliisi pitäisi ottaa toiselta puolelta Suomea. On tunnettua että huumepoliisin välit eivät ole olleet kunnossa Aarnion asiaa tutkineen poliisitahon kanssa. Ja syyttäjänkin pitäisi olla muu kuin taho jolta oli jäänyt Aarnion kanssa kana kynimättä aikaisemmalla kerralla.
Aarnion oikeudenkäyntien tähtitodistaja on melkoinen pakkaus, voisiko sanoa epäluotettava todistajaksi ja manipuloitu. Pitänyt aiheellisesti poliisia pilkkanaan.
HS:n osuus keskeneräisen asian rääpimisessä on tuomittavaa. Käräjäoikeuden tuomio perustui aineistoon jota hovissa pidettiin kelvottomana. Kuitenkin kaikki yksityiskohdat jo käräjäoikeuden tuomiosta uutisoitiin HS:ssä totena.
Oikeudenkäynnistä on vuodettu ja HS julkaissut vuodot vaikka syytetyllä on ollut ilmaisukielto eikä ole voinut oikaista väitteitä. Jos oikeudenkäynti siirretään lehden sivuille, pitäisi silloin puolustuksellakin olla puhevalta.
Kukkapenkkigate
Kirjoitin aikaisemmin Aarnion itsensä kirjoittaman kirjan mukaan siitä miten puutteellisia tutkintamenettelyt olivat olleet kukkapenkistä löytyneiden rahojen suhteen.
Minua tästä oikaistiin. Asia oli kuulemma pitävästi toteennäytetty. Nyt näyttää siltä että tutkintaa ei todellakaan ole tehty asianmukaisesti. Jää enemmän kuin varteenotettava epäily että todiste on istutettu.
Noin muutoin Jari Aarniota pidetään henkilönä joka pystyy selittämään kaiken parhain päin.
Kyse voi olla todellisesta taituruudesta, mutta kyse voi olla myös siitä että todellisista tapahtumista on suhteellisen helppo puhua uskottavasti.
Aarnio ei nähdäkseni ole puhdas pulmunen, selittämätön omaisuudenlisäys ja puhelintiedot puhuu sitä vastaan. Toisaalta poliisin lienee ollut helppoa toimia harmaalla alueella ja anastaa rikollista rahaa, olematta silti itse mikään rikollisryhmän johtaja.
Mutta en ole tässä tekemässä mitään syyllisyysarviota Aarnion kohdalta, toteanpa vain että järjestelmässä on parantamisen varaa.
Mitä tulee Aueriin ja Jens Kukkaan, niin toivottavasti edes tulevat muhevat korvaukset jonkun verran lieventävät aiheutettua mielipahaa ja loukattuja oikeuksia.
