Aktiivinen työllistämispolitiikka on varmasti turhaa, mahdollisesti haitallista
Olen aikaisemmin kirjoittanut, että TE-toimistot ovat silkkaa rahan haaskausta (165 miljoonaa euroa vuodessa kankkulan kaivoon). Tukimies linkkasi erään tuoreen tutkimuksen:
DO LABOR MARKET POLICIES HAVE DISPLACEMENT EFFECTS? EVIDENCE FROM A CLUSTERED RANDOMIZED EXPERIMENT
Joka osoittaa, että ns. aktiivinen työllistämispolitiikka ei itseasiassa ole pelkästään rahan haaskaamista, se voi pahimmillaan olla haitallista kokonaistyöllisyyden kannalta.
Miten tämä voi olla mahdollista? Ilmiötä kutsutaan syrjäyttämiseksi (displacement) – tuhatta aktivoitua kohden työllistyi 36, sillä seurauksella että niistä joita ei aktivoitu, jäi työllistymättä 48.
Tulos on sinänsä hieman yllättävä, mutta ns. nollasummapeli on helppo osoittaa – oletetaan yksi avoin työpaikka, johon on sata hakijaa. Jos aktiivisella työllistymispolitiikalle opetamme kaikki sata hakijaa laatimaan paremman CV:n ja pärjäämään paremmin työhaastattelussa, sadasta hakijasta työllistyy lopulta yksi – riippumatta siitä paljonko hakijoita on kurssitettu.
Kannatan aktiivisen työllistämispolitiikan lopettamista täysin (leikattavaa löytyy!) – porkkanan työntekoon tulee tulla yleisen sosiaaliturvan tasosta, johon paras toteutus on maltillisen kokoinen perustulo. Tämän lisäksi voidaan toki tarjota apua työnhakuun niille, jotka varta vasten sitä pyytävät.
Kirjoittaja on liberaali filosofi
