Ähtärin pandat ja huono Vihreä
Ähtärin pandat pyörivät edelleen otsikoissa, ja ilmaisin oman kantani edellisessä kirjoituksessani: pandat tulee lähettää takaisin, johtuen niiden roolista Kiinan ulkopolitiikassa. Kun kohua aiheuttanut rahoitussuunnitelma tuli julki, kommentoin aihetta tuoreeltaan samaan sävyyn Facebook-sivuillani. Kyseisen julkaisun alla alkoi erikoinen keskustelu, joka näin jälkikäteen on hieman jäänyt vaivaamaan.
Keskustelun ensimmäisen kommentin esittäjä oli tapauksesta kanssani eri mieltä, mikä nyt nettikeskusteluissa on ihan odotettavaa. Tiivistettynä, hän näki pandojen tulevaisuuden ensisijaisesti eläintensuojelun näkökulmasta: koska pandat tuotiin Ähtäriin osana suojeluohjelmaa, ja koska niistä on tehty vuokrasopimus, on viime kädessä Suomen valtion vastuulla, että sopimusta noudatetaan. Samalle kannalle ovat päätyneet sekä Ähtärin eläinpuisto, että maa- ja metsätalousministeriö. Pian keskusteluun liittyi toinen henkilö, joka puolestaan komppasi omaa kantaani, ja keskustelu käytiin pääosin heidän kahden välillä. Lopulta homma taisi mennä itse kullakin ns. ”tunteisiin”, josta esimerkkinä oheinen kommentti, jonka jälkeen kommentin kirjoittaja esti minut, joten en siihen voinut enää vastata:
”Eero Kivistö sinä käytät mitä tahansa Kiinaa vastaan jos vain voit sen tehdä. Minulle tämä on eläinsuojelukysymys, surettaa vain kun ihmiset eivät näe sitä puolta asiasta. Vihreäksi poliitikoksi sinä olet muutenkin ällistyttävän vähän kiinnostunut luonnon- ja eläinten suojelusta ja se on kummallista kun se on Vihreän Liikkeen ydinasiaa ollut ihan alusta saakka, ihmisoikeusjutut tuli agendalle vasta paljon myöhemmin. Suosittelen perehtymään puolueen historiaan ja muihin sen ajamiin asioihin ettet toista kertaa tuota pitkän linjan vihreälle äänestäjälle moista pettymystä. Minä olen kuitenkin äänestänyt Vihreitä ennen kuin sinä olet edes syntynyt.”
Eli näin tiivistettynä, olen siis huono Vihreä, koska keskityn liikaa ihmisoikeuksiin ja Kiinaan luonnon- ja eläintensuojelun sijasta. Olen myös nähtävästi vain pelkkä tietämätön pojankloppi, joka ei tunne oman puolueensa kantoja tarpeeksi hyvin. Noh, näin jälkikäteen ajateltuna saamani blokki oli ihan hyvä, sillä jouduin vähän miettimään asioita. Eli siitä kai kiitos.
Myönnän heti alkuun, että puhun luonnon- ja eläintensuojelusta varsin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö olisi aiheesta kiinnostunut: en vain koe, että minulla olisi kovinkaan paljon annettavaa keskusteluun. Kuten kommentoija toteaa, luonnon- ja eläintensuojelu ovat olleet puolueen ydinajatuksia alusta alkaen: itseasiassa ne olivat mukana jo ennen kuin Vihreä Liitto järjestäytyi puolueeksi. Mutta juuri samasta syystä, puolueesta löytyy useita aiheeseen perehtyneitä aktiiveja, jotka osaavat esittää asiansa paljon järkevämmin ja uskottavammin kuin mihin ikinä itse pystyisin. Joten ihan rehellisesti, miksi miksi minun pitäisi väkisin änkeä politiikan osa-alueelle, jota en koe omakseni? Lisäksi on ihan syytä huomauttaa, että pandojen osalta Suomen WWF:n suojelujohtaja on kyseenalaistanut tätä eläintensuojelu-näkökulmaa.
Niin ikään syytös siitä, että käytän Kiinaa vastaan mitä tahansa vain voin pitää pitkälti paikkansa. Fakta nimittäin on se, että Kiina käyttää niin ikään mitä tahansa kasvattaakseen omaa vaikutusvaltaansa. Suomesta luultavasti paras esimerkki Kiinan vaikutustyöstä on Mika Niikon ja Ville Vähämäen taannoiset Kiina-bisnekset, joista Yle MOT teki myös loistavan dokumentin. Maailmalta taas voidaan ottaa esimerkiksi Kiinan ja Liettuan välinen kiista, joka alkoi Taiwanin ja Liettuan tiivistettyä suhteitaan. Pandoilla on tässä yhtälössä oma osuutensa, jonka tuon kommentin jättäjä muuten tunnusti keskustelun aikana. Valitettavasti Kiinan vaikutustyö myös toimii, josta esimerkkinä YK:n reaktio ihmisoikeusloukkauksiin Xinjiangissa: viime vuonna YK:n ihmisoikeuskomissaari julkaisi Xinjiangia koskevan raportin, jossa Kiinan todettiin syyllistyvän vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Tästä huolimatta, YK:n Ihmisoikeusneuvosto ei suostunut edes keskustelemaan asiasta. Ihan varmaan sattumaa, että tällä hetkellä Kiina on myös yksi neuvoston jäsenmaista.
Ja sivuhuomautuksena, minun on pakko myöntää, että Kiina-kysymyksestä on tullut jossain määrin henkilökohtainen. Aloin puhumaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta aktiivisesti Hongkongin vuoden 2019 mielenosoitusten aikoihin, ja sen jälkeen olen tutustunut useisiin hongkongilaisiin, joiden kanssa keskustelen päivittäin. Osa heistä edelleen asuu Hongkongissa, osa taas muuttanut muualle, epätietoisina siitä, voivatko ikinä palata kotikaupunkiinsa. Tältä osin tunnen Kiinan tilanteesta puhumisen jopa velvollisuudeksi, koska Suomessa asuvana Suomen kansalaisena minulle suurin riski liittyy nettitrolleihin. Toisin sanoen, vaikka jatkuva Kiina-jankutukseni saattaa joitain ihmisiä ärsyttää, en ole aikeissa sitä lopettaa.
Mutta takaisin asiaan. Vaikka olen mukana puoluepolitiikassa, koen edelleen olevani enemmänkin aktivisti, kuin poliitikko. Ja vielä nimenomaan ihmisoikeusaktivisti. Kuten aiemmissa kirjoituksissani olen lyhyesti viitannut, alkoi yhteiskunnallinen toimintani toden teolla kesällä 2016, kun sivarin koulutusjakson aikana liityin Aseistakieltäytyjäliittoon. Kiina-kysymykset, kuten tuossa yllä mainitsin, tulivat mukaan toden teolla vuonna 2019. Vihreisiin puolestaan liityin alun perin vuonna 2018, mutta lähdin puoluetoimintaan aktiivisesti mukaan vasta vuonna 2020, jolloin minut nimettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Tuota kommenttia lukiessa jää sellainen kuva, että kirjoittajan mielestä minun olisi pitänyt muuttaa poliittisia prioriteettejani puolueeseen liittymisen myötä. Mutta jälleen kerran on pakko kysyä, miksi?
Ylipäätään pääasiallinen syy miksi lähdin puoluepolitiikkaan, oli halu tehdä jotain muutakin kuin vain aukoa päätäni somessa, ja blogikirjoituksissa. 2021 kuntavaalit olivat tähän täydellinen mahdollisuus, tosin sattuneesta syystä, kampanja-aika meni pääasiasiassa pään aukomiseen somessa. Mutta tämän myötä olen aidosti päässyt tekemään asioita, joita en olisi muuten päässyt tekemään. Olin mukana vuoden 2021 puoluekokouksessa tekemässä kohuttua kannabis-päätöstä, ja samassa tilaisuudessa pidin myös puheen Hongkongista. Olin myös mukana vuoden 2022 puoluekokouksessa, jonne olin valmistellut puheen Taiwanista, mutta ajan puutteen vuoksi en päässyt sitä pitämään. Samoina vuosina olin myös mukana vihreiden nuorten liittokokouksessa, joissa pääsin niin ikään puhumaan samoista aiheista. Myös some-toimintani on noussut uudelle tasolle puolue-toiminnan myötä, ja nyt seuraajistani löytyy esimerkiksi useita kansanedustajia, sekä ainakin yksi meppi. Puhumattakaan siitä, että tällä hetkellä istun kahden jäsenyhdistyksen hallituksessa. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, joita en olisi koskaan saanut, ellen olisi puolueen jäsen.
Nyt kun sain tämänkin valmiiksi, niin en tiedä oliko järkevää käyttää lähes 900 sanaa yhden Facebook-kommentin käsittelyyn, mutta menkööt. Aikaisemmin vastaavan tyyliset kommentit ovat tulleet ihmisiltä, joiden kanssa olemme täysin eri linjoilla lähestulkoon kaikista poliittisista kysymyksistä. Tällä kertaa kommentoijana vain sattui olemaan Vihreiden äänestäjäksi identifioituva henkilö, joka kaiken lisäksi on aikaisemmin ollut varsin aktiivinen sivuni seuraaja, jonka vuoksi se jäi häiritsemään. Oli miten oli, oma toimintani Vihreissä tulee jatkumaan niin kauan kuin pystyn omanlaista politiikkaa puolueessa tekemään.
