Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta kuten kesän 2023 korkeiden lämpötilojen syistä

Johdanto. Media on uutisoinut ennätyskorkeita lämpötiloja kuluneen vuoden kesäkuukausille ja lokakuukin oli vielä mittaushistorian lämpimin ollen 0,4 astetta korkeampi kuin edellinen ennätyskuukausi 2019. Syylliseksi on nimetty ilmastonmuutos, jonka IPCC väittää johtuvan yksinomaan kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Näin Hesarikin muotoili asian viime sunnuntaina tekemässään kahden sivun jutun alussa, että syynä ovat fossiilipäästöt ja niiden päälle osuva El Nino – ilmiö (El Nino kuitenkin lämmitti 1. kerran hieman marraskuussa). Hesarin jutun ydin oli kolmas tekijä, josta ei ole juurikaan puhuttu ja sen paljastaa jo jutun otsikko ”Pienenevät saastepäästöt uhkaavat kuumentaa ilmastoa”.  Väite perustuu akateemikko Markku Kulmalan haastatteluun rikkipäästöjen ja pilvisyyden vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Arvioin Kulmalan väitettä ja tuon esiin mittaustuloksiin perustuvia näkemyksiä viime kesän korkeista lämpötiloista. Kulmalan väite pilvisyyden vaikutuksesta on mielestäni todennäköisin viime kuukausien lämpenemiseen, mutta ovatko rikkipäästöt sittenkään syypäitä? Ehkä ei.

Viime vuosien ja kuukausien lämpötilatrendit

Aloitan faktatiedoista.  

Kuva 1. NASAn satelliittiohjelman CERES-mittaustiedot maapallon heijastaman lyhytaaltoisen säteilyn (aurinko) muutoksista.

Kuvan 1 mukaan maapallon heijastaman auringon säteily (=dSW) on pienentynyt noin 3 W/m2 vuoden 2000 tasosta verrattuna elokuun 2013 tasoon. Tätä voi verrata IPCC:n raportin AR6 tietoon vuodelta 2021, että koko lämpötilanmuutos vuodesta 1750 vuoteen 2019 oli 1,27 astetta ja se oli aiheutunut antropogeenisista tekijöistä, joiden arvo oli 2,72 W/m2 plus auringon aktiivisuuden pienenemisestä 0,02 W/m2. Kuten olen aikaisemmin osoittanut, niin tämän tekijän dSW IPCC ”unohti” ottaa mukaan lämpötilaan vaikuttavana tekijänä. Maapallon ilmaston on mahdotonta erottaa vaikutukseltaan auringon säteilyn aktiivisuuden kasvu 3 W/m2 (340 + 3 W/m2) tai vastaava säteilymäärän kasvu pilvisyyden aiheuttamasta heijastuneen säteilyn pienenemisestä (340 – (100  – 3)) W/m2). Maapallon heijastaa kokonaisuudessaan noin 30 % auringon kokonaissäteilystä 340 W/m2 takaisin avaruuteen ja vain nettosäteilyllä 240 W/m2 on lämmitysvaikutusta.

Olen yhdistänyt kuvan 1 tiedot lämpötilojen trendeihin ja pariin muuhun tekijään vuodesta 2001 eteenpäin kuvassa 2.

Kuva 1. Maapallon kuukausittainen lämpötilan muutos GISS-lämpötilan mukaan, CO2:n vaikutus IPCC:n mukaan, auringon maasta heijastuneen lyhytaaltoisen säteilyn muutos CERES-mittausten mukaan, ja ENSO-ilmiön lämpötilan vaikutus.

Päällimmäinen huomio kuvasta 2 on helppo vetää, että maapallon lämpötilan muutos (punainen käyrä) näyttää seuraavan erittäin hyvin maapallon absorboiman auringon säteilyn muutosta (keltainen käyrä) mukaan lukien ENSO-vaikutus. Hiilidioksidin säteilypakotteella ei ole juuri mitään korrelaatiota eli yhteyttä lämpötilan muutoksiin. Toinen seikka kannattaa myös panna merkille. Lämpötila kasvoi marraskuun 2022 arvosta 0,18 astetta lokakuun 2023 arvoon 0,93 astetta eli 0,75 astetta vain 11 kuukaudessa. Kannattaa jälleen verrata tätä arvoa IPCC:n lämpötilamuutokseen 1,29 astetta 220 vuodessa. Tämä nopea lämpötilan muutos on yhtäpitävä minun ja IPCC:n dynamiikan kanssa, että maapallo pystyy asettumaan uuteen tasapainoon jonkin lämpötilaan vaikuttavan tekijän takia noin yhdessä vuodessa.

Viime kuukausien korkeiden lämpötilojen syy

Otan tarkempaan käsittelyyn kolme syytä, joiden väitetään aiheuttavan maapallon lämpötilan nousemista.

1. Kasvihuonekaasujen pitoisuuden nousu

Tämä antropogeeninen eli ihmisestä johtuva maapallon lämpeneminen on edelleen IPCC:n virallisen tieteen mukainen selitys. IPCC:n raporttien AR5 ja AR6 mukaan lämpötila nousi antropogeenisten tekijöiden vaikutuksesta 7 vuodessa 0,24 astetta eli 0,034 astetta keskimäärin vuodessa eli hukkuu mittausepätarkkuuteen. Todellisuudessahan kuvan 2 mukaan lämpötila sahaa jopa 0,75 astetta 11 kuukaudessa, joten aivan muut tekijät aiheuttavat maapallon lämpötilan muutoksia. On muistettava se tosiasia, että maapallon lämpötila ei muutu ”huvikseen”; siihen on aina joku voima, ja se voima pitää olla suuri, jotta maapallon lämpötila liikahtaa edes 0,1 astetta. Eräs itäsuomalainen ilmastotutkija on esittänyt minun muistini mukaan (hän varmaan oikaisee, jos muistan väärin), että viime aikojen lämpötilamuutokset ovat voineet aiheutua pilvisyyden muutoksista, mutta niiden muutoksien syyt ovat ilmaston lämpenemisessä ja IPCC on jo ottanut nämä tekijät huomioon. Miten tämä mekanismi toimii, onkin sitten mielestäni täysin hämärän peitossa.

2. Pilvisyyden muutokset rikkidioksidipitoisuuden (SO2) muutosten takia

Akateemikko Kulmala toi Hesarin palstoilla esiin virallisesta IPCC:n tutkimuksesta poikkeavan kannan ilmaston lämpenemiseen ja se on pilvisyyden muutos rikkidioksidipitoisuuden vähenemisen takia, joka on vähentänyt pilvisyyden määrää ja sitä kautta lisännyt maapallon saamaa auringon säteilyn määrää. Kulmala konkretisoi asiaa viittaamalla arktisen alueen lämpenemiseen, joka Hesarin mukaan on lämmennyt Rovaniemen pohjoispuolella nelinkertaista vauhtia keskimääräiseen lämpenemiseen verrattuna (yleinen arvio on kaksikertaisella nopeudella). Kulmala on vakuuttunut, että rikkipäästöjen väheneminen on merkittävä syy siihen, että arktinen alue lämpenee muuta maailmaa rivakammin: ”Se johtuu aika pitkälle tästä”, Kulmala sanoo, ”Se ei ole enää pelkkä uskonkappale, vaan useammalla tutkimuksella osoitettu.”

Kulmalan mukaan napa-alueen päällä on ollut pilviverho (arctic haze), joka on pitänyt aluetta keinotekoisessa tasapainossa kasvihuonekaasujen kasvusta huolimatta ja nyt tuo verho väistyy. Pilviverho on ollut erityisen sankka, koska ilmavirrat keskittävät korkeita ilman epäpuhtauksia napaseuduille. Olen tästä ilmiöstä samaa mieltä Kulmalan kanssa. Suomalais-ruotsalainen tutkimusmatkailija Nordenskiöld huomasi ilmiön jo 1800-luvun loppupuolella, kun havaitsi napa-alueilla jään ja lumen päällä lukuisia hiililaikkuja. Olen myös samaa mieltä ollut jo vuosia, että pilvisyyden vaihtelut ovat merkittäviä tekijöitä maapallon lämpötilan säätelyssä ja niillä on tärkeä rooli ns. luonnollisissa ilmaston syklisissä vaihteluissa.

Kuva 3. Rikkidioksidiemissioiden määrän kehitys erään tutkimuksen mukaan 1950-2020.

Kuva 3 osoittaa, että SO2-päästöt ovat merkittävästi vähentyneet vuodesta 1990 lähtein erikoisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa – yllätys, yllätys. Sen sijaan ne ovat olleet voimakkaassa kasvussa Kiinassa ja Intiassa – ei yllätys. Kiina on viime vuosina saanut käännettyä rikkipäästöjä laskuun, mutta Intia ei. Maapallon lämpötiloista ei voida vetää johtopäätöstä, että nimenomaan rikkipäästöjen lasku olisi nostanut lämpötiloja vuoden 2015 jälkeen, koska rikkipäästöt ovat olleet samalla tasolla. Vuoden 2020 tienoilla ja tänä vuonna tapahtuneet nopeat kuukausittaiset lämpötilavaihtelut eivät mielestäni uskottavasti selity rikkipäästöillä, koska niiden määrä ei vaihtele kuukausitasolla; siitä ei ole ainakaan näyttöä.

3. Kosmiset tekijät

Oma suosikkini viime kuukausien korkeisiin lämpötiloihin on pilvisyydessä tapahtuneet muutokset. NASA:n CERES-ohjelman johtaja Norman Loeb on ollut tutkimuksissaan samaa mieltä. Nyt NASA on ollut hiljaa, koska nyt enää ei voida tarjota selitystä, kuten  Loeb teki vielä vuonna 2020, että lämpö katosi meriin. Arvelen, että tähän on sellainen syy, että ei ole edes huonoa selitystä lämpötilan nousulle joutumatta vastakkain IPCC:n virallisen tieteellisen totuuden kanssa. Niinpä on viisainta vaieta. Lämpötilapaussin 2000-2014, kun maapallo ei lämmennyt, vaikka sen olisi pitänyt lämmetä noin 0,4 astetta, suosituin selitys oli, että lämpö on karannut syvään valtamereen. Nyt kun maapallon lämpeneminen on tosiasia ja sitä ei voi selittää kasvihuonekaasuilla, eikä lämmön menolla valtameriin, niin millä sen voi selittää? Kulmala vihjaa rikkidioksidipäästöjen aiheuttamaan pilvisyyden vähenemiseen ja se selitys on aika hyvä, mutta ei ole IPCC:n virallista tiedettä.

Pilvisyysselityksessä virallinen IPCC:n ilmastonmuutostiede lähtisi vaarallisille vesille, koska se on mielletty ”ilmastonkieltäjien” alueeksi esitaistelijana Henrik Svensmark, jolla on tieteellistä näyttöä kosmisen säteilyn ja pilvisyyden yhteydestä. Norman Loeb ja nyt Markku Kulmala ovat rikkoneet tätä tabua. Virallinen ilmastonmuutostiede rakoilee.  Oma selitykseni lämpötilamuutoksille on pilvisyyden kautta tapahtuva auringonsäteilyn määrän muutos, josta on kiistaton näyttö, kuvat 1 ja 2. Pilvisyyden muutosta voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä SO2-pitoisuuden muutokset, mutta nuo muutokset ovat niin verkkaisia, että ne eivät pysty selittämään vuoden 2023 korkeita lämpötiloja. Syyt piilevät mielestäni kosmoksessa, jonka kaikkia voimia ja ilmiöitä emme vielä tunne, vaikka IPCC väittää, että kaikki on ollut selvää jo parikymmentä vuotta. Kulmalakin on siitä asiasta eri mieltä. Hän osoittaa olevansa tutkija ja siksi hänen tutkimuksiaan IPCC:n raportin kirjoittajat eivät juurikaan referoi.

IPCC:n mallin virheet

Periaatteeni on kurmuttaa IPCC:tä aina kun tilaisuus tulee. Siispä kuva 4.

Kuva 4. IPCC:n ja oman mallini tulokset verrattuina mitattuun lämpötilaan.

Kuva 4 osoittaa, että IPCC:n yksinkertainen ilmastomalli laskee aivan liian korkean lämpötilan todellisuuteen verrattuna. Syy on veden positiivissa takaisinkytkennässä ja hiilidioksidin liian korkeassa säteilypakotearvossa. Oma mallini kulkee lämpötilan kanssa samoja latuja.

Lähde