Itärajan linnoittautumisajatuksessa takerrutaan kahteen jälkisuomettuneeseen käsitykseen
Itärajan linnoittautumisajatuksessa takerrutaan kahteen jälkisuomettuneeseen käsitykseen
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7d94d17d-aef8-486f-a42a-fe463b79b78a
Että meidän pitää poteroitua Venäjän pelkomme kanssa.
Ja että Suomen puolustautuminen Venäjää vastaan on linnoittautumispuolustusta – ja että Suomen paras puolustus ei olisi hyökkäys.
Kun kerran ollaan Nato-kumppaneita ja on useampikin puolustussopimus isojen sotilasmahtien kanssa – ja kun Venäjä on heikoimmillaan nyt.
Niin jos se hyökkää – niin sen tulee tietää – me hyökkäämme takaisin – idässä Jäämerelle asti – ja etelän suunnassa Pietarin porteille.
Se että Suomi voi nyt noin ilmoittaa.
On Suomen paras linnoitus. Ettei kannata hyökätä – me hyökkäämme amerikkalaisten, brittien, ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa takaisin.
Eikä se ole isottelua.
Se on realismia.
Miksi Suomi jäisi omaa maataan tuhoamaan taistelutantereena – viedään etulinja heti kunnolla Venäjän puolelle – ja tuhotaan sodalla Venäjän maaperää – kun se sodan aloittikin.
Siinä on Venäjällä miettimistä.
