Isänpäivä tuli ja meni | Uusi Suomi Puheenvuoro
Isänpäivä on varsin nuori juhlapäivä, jota vietetään isien kunniaksi ja muistoksi. Isänpäivästä on tullut Suomessa virallinen liputuspäivä vuodesta 2019 alkaen. Isänpäivä tuli ja meni, mutta se laittoi ajattelemaan omaa isyyttään, sekä oman isän merkitystä. Isänpäivä on myös kaupallisesti tärkeä päivä, sillä isille hankitaan lahjoja, kuten yleensä kirjoja jne., sekä käydään ehkä isäpäivää juhlistamassa ravintolassa, kuten minäkin tein vaimoni ja lasten kanssa. Isää muistetaan isänpäivänä yleensä kortilla, lahjoilla ja hemmottelulla. Isän kanssa voidaan myös viettää yhteistä aikaa käyden jossain tai harrastaen jotain pientä yhdessä. Lapset joskus askartelevat isälle jotain päiväkodissa tai alakoulussa jne. Olennaista on isän ja lasten yhteinen aika. Tästä tulikin mieleen oma isäni, vaikka silloin ei vietetty isänpäiviä, mutta isälläni oli joskus aikaa lapsille 1960-luvulla, kun Tapanilassa isäni keksi lähteä lapsiensa kanssa sorsia ruokkimaan asuntomme vieressä kulkevan valtaojan varrelle, joka oli kiva retki ja jäi mieleen sellaisena merkittävänä asiana lapsuudesta. Isälläni oli kuitenkin sellainen sosialistinen käsitys, että lapset tulee antaa yhteiskunnan kasvatettavaksi, eikä hän puutu siihen, joten hän jäi aika etäiseksi, joka joutui vain rankaisemaan tarpeen niin vaatiessa.
Uskoon tultuani 1990-luvulla, sillä isäni perhe oli ateistinen, niin uutena uskovana menin seurakunnan kokoukseen, jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen sydämelleen, josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä, jotka näkevät kaikki asiat aina hyvin kielteisesti, ettei onnistu missään tekemisissään, sillä heillä on ollut ankara ja arvosteleva isä, joka vain moittii ja rankaisee virheistä. Tästä johtuen vaikean isäsuhteen kokeneet ajattelevat Jumalan olevan samanlainen, kuin heidän ankara isänsä, joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä minun asiani. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan paikalla yksi tai muutama tällaisia henkilöitä, joille tämä sanoma oli erityisesti tarkoitettu. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan parantuakseen tästä ongelmasta. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaistakseni itseni olevani tällainen ihminen, joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä tämän asian kanssa, niin iso joukko meni jo eteen saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden sekaan, mutta saarnamies osoitti minua ja sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin koin tulevani juovuksiin Jumalan hengestä ja koin vapautta tällä alueella. Tällaisia ajatuksia tuli vietetystä isänpäivästä.