Presidentin roolit (EVA) ja Linnan juhlat 2024: ajat vaihtuvat?
TÄMÄN BLOGIN kansalaisanalyyttinen vapaapohdinta ja kuvituskuva perustuvat löyhästi kolmeen seikkaan
1. Tasavallan presidentin kanslian tiedotteeseen, jonka mukaan Linnan juhlia vietetään itsenäisyyspäivänä 2023 teemalla ”ajat vaihtuvat”
2. EVAn kyselyyn, jonka mukaan suomalaisten toiveissa kohoaa uudelle tasavallan presidentille kolme roolia muiden yläpuolelle: presidentin tulee olla ensisijaisesti kansakunnan keulakuva, ulkopolitiikan ammattilainen ja arvojohtaja. Uusi Suomi selvitti tietävätkö presidenttiehdokkaat, mitä kansa heiltä odottaa.
3. Risto Uimosen uusimpaan tietokirjaan Sauli Niinistö – suomalaisten presidentti (WSOY 2023) esimerkkinä hänen terävästä analyysistaan ja perehtyneisyydestään Suomen presidentti-instituution olemukseen, sekä Uimosen vaalien 2012 hieman suorasukaisena ’sammakkonakin’ pidettyyn analyysiin presidenttiparin yhteisen erityisroolin mahdollisesta merkittävyydestä vaalitulokselle.
…
Alla on manipuloitu kuvituskuvakooste tämän hetken galluptulosten perusteella kahdesta potentiaalisimmasta mahdollisesta isäntä/emäntäparista ensi vuoden Linnan juhlissa.
Risto Uimosen mainitusta vaalianalyysista 2012 ei hänen luotsaamansa Julkisen sanan neuvosto liene ollut kokonaisuudessaan täysin ylpeä. En ota kantaa siihen, oliko tässä kyseessä mahdollisesti kuten on väitetty orastavan woke-kulttuurin hienoisesti yliampuva huomioonottaminen vai ihan käypänen muistutus siitä, että kun henkilöt vanhevat, myös ajat vaihtuvat. Ammattilaisen päätelmissä lienee ollut kuitenkin vilpittömyyttä enemmän kuin tarkoituksellista epäkorrektiutta korostaa ehdokkaan puolison etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen merkitystä suhteessa äänestäjien odotuksiin kansakunnan keulakuvan edustuksellisuudesta presidenttiparina – ks. tarkemmin blogin loppupuolella.*
Sekä tämän hetken ilmeisen gallupykkösen Pekka Haaviston että kakkosen Alexander Stubbin puolisot ovat ulkomaalaistaustaisia, ja Haaviston puoliso on lisäksi samaa sukupuolta kuin hän. Uimosen sinänsä toisarvoisiin yksityisasioihin takertuva ’analyysisammakko’ saattaa kuitenkin ajankohtaistua viimeistään kaiketi erittäin tasaväkiseksi osoittautuvalla toisella kierroksella. Kumpikaan maltillisena liberaalina pidetty pääehdokas ei ole erityisesti korostanut mediaa kiinnostaneen puolisonsa roolia, eivätkä heidän ulkomaalaistaustaisuutensa liene kummankaan äänestäjille juurikaan ongelma.
EVAn tutkimusta referoinut Uuden Suomen Markku Huusko on pannut merkille, että Olli Rehn on ehdokkaista ainoana maininnut vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen keskeiseksi roolikseen. Voinee olla Haavistolta harkittua jättää tuo kohta pois, koska vähemmistöjen oikeuksista huolestuneet toki tietävät hänen vaalivan niitä muutenkin. Asian korostettu esiin nostaminen voisi ehkä tasaväkisessä kampanjatilanteessa ärsyttää joitain yli puoluerajojen tavoiteltavia potentiaalisia äänestäjiä, joista joku saattaisi muistuttaa huonossa valossa vaikkapa Isis-naisten kotiuttamisen vaiheista.
Samaten Haavisto ei ole erityisemmin hehkuttanut Koijärvi-veteraaniuttaan, minkä ydinkannattajat tietävät, mutta mitä ei välttämättä ole tarpeen liittää koko kansan ulkopolitiikan ja rauhantyön ammatti-imagoon. Haavisto kielsi sopivasti vaalien asetelmien hahmottuessa itsekin väitetyn vihervasemmistolaisuutensa, ei vihreyttään. Stubb ja Haavisto ovat karkeasti luonnehtien molemmat melko liberaaleja maltillisia porvareita, melkein samanlaisia ehdokkaita siis poliittisesti.
Kuvituskuvassa yllä on manipuloituna ensi vuoden itsenäisyyspäivän juhlista vain nämä kaksi mahdollista tilannekuvaa (aakkostärjestyksessä presidenttiehdokkaan sukunimen mukaan), koska galluptulosten ja EVAn kyselyn perusteella pidän heitä liki varmoina toisen kierroksen ehdokkaina. Ja siinä vaiheessahan voittoon tarvitaan myös ihan uusia ääniä.
SPECULARE NECESSE EST:
Voitaneen olettaa, että merkittävimmät ehdokaskandidaatit ovat jo tiedossamme, eikä pääehdokkaiksi olettamieni merkittävää haastajaa enää liene tulossa. [Toisaalta: erittäin laajan kansansuosion jopa toiselle kierrokselle yltäen voisi teoriassa vielä saavuttaa myös vaikkapa Sanna Marin, jos hänet jotenkin onnistuttaisiin käännyttämään mukaan pressapeliin nykyisistä kv. edustustehtävistään. Myös 12 vuoden Linna-kokemuksen ja maailman parhaan neuvonantajan Suomen presidentin tehtäviin lähipiirissään pitävä valtiotieteiden tohtori Jenni Haukio voisi kenties osoittautua todelliseksi valkeaksi tammaksi, jos hänet kokoomuksen kauhuksi saataisiin loppumetreillä ylipuhutuksi ehdolle.]
Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin lisäksi ainakin myös Mika Aaltola tiedetään ulkopolitiikan kovan luokan ammattilaiseksi. Hän on Uuden Suomen mukaan parhaiten vaistonnut kansan odotukset presidentin rooleista. Aaltola on melko konservatiiviseksi ja perinteisiä arvoja kunnioittavaksi profiloitunut ehdokas, jonka ensimmäisen kierroksen äänestäjät voivat valita toisella kierrosella hyvinkin luontevasti sen vähemmän liberaalin ja perinteisessä mielessä edustuksellisemman presidenttiehdokkaan ja presidenttiparin.
Olli Rehn on harmaa talousmies, eikä hänen EVA-kyselyssä kertomansa huolenkanto vähemmistöjen oikeuksista verottane ensimmäisellä kierroksella Haaviston kannatusta. Toisella kierroksella Rehnin kannattajat äänestävät kuten aiemminkin pääosin kepulaisväki, ehkä mieluummin kokoomuksen puolikonservatiivia kuin maltillistakaan ’vihervassaria’, jonka julkinen edustuksellisuus pressaparina ei jatka täysin perinnettä.
Sitä vastoin Jutta Urpilaisen mahdollisuuksiin on vaikea uskoa enää tässä vaiheessa, niin selkeästi demarinaiset ovat mielipidemittauksissa osoittaneet ihastuksensa syvyyden Haavistoa kohtaan. Monet demarit myös taktikoivat halutessaan varmistaa, ettei Jussi Halla-aho pääse toiselle kierrokselle. Siinä voi onnistua paremmin äänestämällä maltillista liberaalia porvaria jo ensimmäisellä kierroksella. Aaltola saattaa olla demareille liian konservatiivinen.
Useimmat vasemmistoliittolaiset äänestävät aluksi Li Anderssonia, monet myös Pekka Haavistoa, joka saa todennäköisesti liberaalivassarien äänet myös toisella kierroksella. Haaviston EVA-kyselyssä nostamat presidentin roolitkin tukevat osin tätä. Mutta on lisäksi myös osittain konservatiivisia vasemmistoliittolaisia miehiä ja naisia, kuten demareitakin.
Rkp ei halunnut jakaa liberaalileiriä (?) ja luopui oman ehdokkaan kuten Biaudet’n tai Henrikssonin nimeämisestä. Tämä kuvastaa paitsi puolueen luonnetta yhäkin kielipuolueena, mutta myös taktista ajattelua. Toisen kierroksen asetelmien hahmottuessa ja varmistuessa sillä on eräänlainen vaa’ankieliasema sanella kummalle se ehkä antaisi tukea mieluummin kuin toiselle, ja näin myös oletetun voittajan puolelle asettuminen voi avata yhteistyönäkymiä tuleville vuosille. Stubb ei ruotsinkielisenä hallituskumppanina olisi yhtään vieras valinta, mutta Haaviston liberaalius voisi myös vedota puoluejohtoon ainakin imagoa ajatellen (sehän on aina vähän liberaalimpi kuin puolueen äänestäjät, mutta mamma betalar).
Presidentinvaalien 2024 toisella kierroksella ovat vastakkain aakkosjärjestyksessä mainiten Pekka Haavisto ja Alexander Stubb. Heidän oletetaan aikojen vaihtuessakin noudattavan vuonna 2024 perinteistä tapaa järjestää Linnan juhlat vastaanottoineen ja isännöivän/emännöivän juhlaa kättelyineen tanssahteluineen – puolisoineen.
Kun poliittiset ja puoluesidonnaisuuskriteerit on mietitty, saattaa äänestäjä miettiä myös muita asioita ja ominaisuuksia ehdokkaissa. Kuka on jees tyyppi, kuka nounou, kuka sopii edustamaan maata ja maan ja sinun arvojasi?
Kumpi noista presidenttiehdokaspareista olisi kansan syvien ja pinnallisempienkin rivien enemmistön mielestä äänestyskopin yksinäisyydessä sopivampi edustamaan maatamme niin Linnan juhlissa harvenevia veteraaneja kätellessään kuin eri kulttuureissa valtiovierailuillakin? Entä kuinka tärkeäksi kansa näkee näiden muotoperinteiden jatkuvuuden vaalimisen ylipäätään? Yksilöt vastaavat näihin kysymyksiin eri lähtökohdista ja ehkä eri tavoin eri tilanteissa. Äänestäjäkin tekee valinnan paitsi poliittisten, myös muiden tekijöiden välillä, luultavasti eri tavoin painottaen ensimmäisellä ja toisella kierroksella.
JOKA TAPAUKSESSA toisella kierroksella voittoon tarvitaan ehdottomasti uusia ääniä yli puoluekannatusrajojen, ja silloin valitsevat lukuisat äänestäjät sen toiseksi parhaan tai sen vähemmän huonon. Tällöin ulkopoliitiikan asiantuntemuksen ja arvojohtamisvalmiuksien ym. ydinominaisuuksien lisäksi äänestäjän valintakriteereissä vaikuttavat perinteisiin rooliodotuksiin liittyvät erot. Tasaväkisen kannatustilanteen oloissa näiden toisarvoisten tekijöiden kuten ulkoisen olemuksen edustuksellisuuden tai miellyttävyyden/ärsyttävyyden merkitys korostuu. Elisabeth Rehnin hoono soomi ärsytti joskus herkimpiä länsimielisyyden lisäksi, samaten Ahtisaaren lihavuus ja karjalaistausta.
Alexander Stubbin käkisalmelaisjuuret tuskin häiritsevät putinistipiirien ulkopuolella, mutta ne oravanhampaat ovat kyllä silmiinpistävät myös Linnan juhlissa. Stubbin 080808-lausunto toimii monen mielessä niin voimakkaana plussana yli puoluerajojen, että etnorasisteja lukuunottamatta puolison vierasmaalaisuuskaan ei haittaa. Tuo lausuma osoittaa, että Aaltola ei ole ainut ehdokas, joka uskalsi nähdä ja sanoa jo jonkin aikaa sitten, että Venäjä on relevantti uhka eikä niinkään mahdollisuus. Pekka Haavisto maltillisena vihreänä ja liki Ahtisaareen verrattavana rauhanneuvottelijana saa paljon ääniä useilta eri poliittisilta suunnilta, eikä häntäkään voida syyttää liiasta venäjämyönteisyydestä.
Mutta kuinka suuri osa demareista tulee toisella kierroksella Haaviston taakse, ja moniko ehkä Stubbin? Nais/mies-jako voi olla merkittävä tässä. Myös ehdokaspuolison edustavuuskysymys suhteessa perinteiseen presidenttiparioletukseen saattaa yhäkin hajottaa myös vasemmistoliiton vanhoillisempia piirejä jonkin verran mieluummin tapakulttuuris-muodollisesti perinteisemmin edustavan porvarin taakse.
Kokoomuksen ehdokasasettelu perustui tarkkoihin analyyseihin salaisten mielipidemittausten ja julkisten gallupien pohjalta. Stubb todettiin parhaaksi kokoomuslaiseksi ehdokkaaksi toisella kierroksella ketä vastaehdokasta vastaan tahansa. Luultavasti Mika Aaltolankaan valinta kokoomuksen ehdokkaaksi ei sopinut juuri siksi, että hänen ei uskottu voivan saada toisella kierroksella riittävästi ns. liberaalikentän ääniä sekä oikealta että keskustavasemmalta. Kabineteissa on taatusti käyty läpi paitsi Aaltolan porvarikenttää hajottava uhka myös Haaviston yli puoluerajojen jakautuva potentiaalinen kannatus eri asetelmissaan. Myös Risto Uimosen muinoiseen epäkorrektiin analyysiin pohjaavat näkymät on tällöin mahdollisesti otettu huomioon, vaikka ajat vaihtuvatkin.
…
*TOIMITTAJA, tietokirjailija ja kolumnisti Risto Uimonen tunnetaan pitkäaikaisena päätoimittajana ja vaaliasiantuntijana sekä Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana 2010-2015. Risto Uimonen on saanut osakseen myös paheksuntaa tehdessään työtään vaaliasiantuntijana ja politiikan ymmärtäjätutkijana. Kaksitoista vuotta sitten hän ennusti erään potentiaalisen äänestyskäyttäytymiseen yli puoluerajoja vaikuttavan syyn merkityksen ja totesi vaalien jälkeen sen olleen ehkä yksi olennainen tekijä vaalin toisen kierroksen tuloksen muotoutumisen kannalta.
Risto Uimosen analyysin mukaan vihreiden Pekka Haaviston mahdollisuuksia presidentinvaaleissa heikensi ”eräs tunnettu syy”. Uusi Suomi otsikoi ihmetystä huokuvan juttunsa ennen presidentinvaaleja 2012: Vaaliasiantuntijan väite ihmetyttää: ”Onhan eduskunnassakin homoja”
Tuon otsikkositaatin alkuperäinen tokaisija ei varmaankaan ole kaikkein syvällisimpiä politiikan ja kulttuurin tuntijoita. Eduskuntaanhan on toki verrattomasti helpompi päästä (joillain tuhansilla äänillä) kuin voittaa presidentinvaalit, mihin tarvitaan yli 50 prosenttia kaiksita suoran kansanvaalin lasketuista äänistä.
HS kertoi vaalien 2012 jälkeen: Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen arvioi Ylelle, että presidenttiehdokas Pekka Haaviston homoseksuaalisuus ratkaisi vaalit Sauli Niinistön hyväksi.
Lue myös:
