Opetetaanko yliopistoissa liian vähän asioiden dynaamisten kokonaisuuksien ymmärrystä
Opetetaanko yliopistoissa liian vähän asioiden dynaamisten kokonaisuuksien ymmärrystä
Olen usein ajatellut että akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat usein tiedepohjaisesti liian tietokeskeisiä – mikä sinänsä ei ole huono asia.
Mutta se on – jos ei ole tietoa laajempaa käsitystä tieteenalansa laajemmista kokonaisuuksista. Niin ei silloin voi sanoa että hankittu tieto on osa dynaamisen kokonaisuuden ymmärrystä. Eli olisi selvä ero tiedon ja sitä korkeamman käsitteen ymmärryksen välillä.
Eikä kyse olisi kokonaisuuksista niinkään tilastollisessa faktamielessä – vaan alan kokonaisuuden dynamiikoista – mistä se on tulossa ja mihin se on menossa.
Ja minkälaiset dynaamiset kosketuspinnat alalla on lähitieteittensä dynaamisiin kokonaisuuksiin – tyyliin: tämä kyseinen tieto liittyy tieteenalan tähän dynaamiseen kokonaisuuteen ja kehitykseen ja on näin dynaamisessa yhteydessä lähitieteittensä dynaamiseen kehitykseen. Plus vielä se käsitys että missä tässä tieteessä ja sen lähitieteissä voisi olla potentiaalisia uuden kehityksen murroskohtia.
Eikö vasta silloin voi sanoa että tieteellinen tieto on liitetty dynaamisesti laajempaan kokonaisuuteen. Ja että kyse on tieteellisestä valistuneisuudesta.
Kysymys kuuluu – eikö tieteen tohtorintutkinnossa pitäisi olla sekä käsitys että kyky esittää noita käsityksiä tiedon yhteydestä kokonaisuuksiinsa.
Opetetaanko niitä – vaaditaanko niitä tohtorintutkinnon ehtona.
On huono asia jos yliopistot tuottaa tutkintoja poikkileikkaustiedon tasolla vailla kykyä kytkeä sitä laajempiin dynaamisiin kokonaisuuksiin.
Eikö korkeakoulututkintoihin pitäisi liittää tunnus että hallitsee alansa dynamiikat. Sillä sillä tavoin erotettaisiin tutkintotunnusten tasolla alansa dynamiikan osaajat – niistä jotka suorittaa sitä poikkileikkaustiedon kaltaista perustiedon hankintaa.
Tuolla menettelyllä yliopistot ja korkeakoulut voitaisiin panna laatuvastuuseen tutkinnoista sen suhteen onko henkilö osaaja laajan dynaamisen kokonaisuuden suhteen vai ei.
Onhan se ihan eri asia jos korkeakoulututkinnon suorittaneet olisivat alansa kokonaisdynamiikkojen osaajia – silloin yhteiskunnan kehittymispohja on aivan eri tasolla kuin tiedon osaajien varassa ilman alansa kokonaisdynamiikkojen hallintaa.
Eihän yksittäisestä tiedosta kinaamisesta tule ratkaisua muuten kuin sijoittamalla se dynaamisten kokonaisuuksien yhteyteen. Silloin ollaan myös elävässä tekemisessä sellaisen realiteetin kanssa kuin dynamiikka. Asioilla kun on aina dynamiikka – myös silloin kun sitä ei missään näy.
