Luin Maaseudun tulevaisuus- ja Metsälehden -ja yllätyin
Luin Maaseudun tulevaisuus- ja Metsälehden -ja yllätyin
Siellä olikin yllättäin siirrytty maaseudun asioissa ratkaisuhakuisen objektiivisen pohdinnan puolelle – aiemmin tyypillisestä edunvalvontapaatoksellisuudesta.
Se on hyvä – sillä realiteetit ovat muuttuneet ja muuttumassa – ja se pysyy mukana joka ottaa kopin uudesta objektiivisuudesta ja hakee siltä pohjalta uusia suuntia.
Ja sitä henkeä havaitsin sekä Maaseudun tulevaisuudesta – että myös sen liitteenä olevassa Metsälehdessä – jossa huomion kiinnitti kolumni jossa kiinnitettiin huomio kahteen erittäin oleelliseen asiaan – että onko nyt yli-investoitu metsäteollisuuteen kahden asian suhteen – että onko tuotteille kysyntää ja saako raaka-ainetta – mutta myös siihen että metsätaloudessa pitää nostaa jalostusastetta per puu jolloin siinä on katettakin enemmän.
Tähän yhteyteen kiinnittäisin huomiota että miksi ihmeessä pannaan puuta sanomalehtipaperiin joka päivä luokkaa paksu Iltasanomat. Kun digitaalinen reittikin on olemassa.
Vielä palatakseni maaseutuun.
Minulla on käsitys että kaupungit on ajamassa mielekkyyskarille automielettömyytensä kanssa joka vie niiltä vetovoimaa.
Joka nostaa maaseudun kiinnostavuutta koko ajan.
Mutta siinä missä kaupungit pilaa miljöönsä autoilla – voi maaseutu tehdä omansa avohakkuilla.
Kun joku luulee tulleensa metsän lähelle asumaan maaseudulle niin huomaakin tulleensa avohakkuumetsän eri vaiheiden keskelle käsitteen puupelto eri vaiheissa.
Siinä että metsät olisi muuta kuin puupeltoa eri vaiheissaan saattaa olla monelle maaseudulle muuttajalle tärkeä asia – että kun puupelloista päästään niin herkkuvalikoima on lähes täydellinen muuttaa.
Ja kun ihmiset muuttaa niin kohta tulee työpaikat perässä – ajatelkaapa vaikkapa kolmilapsista perhettä – siinähän on visio työvoimasta kun niitä perheitä on monta.
