Säästäminen ja inflaatio, talous ja tavarat
Tarvitaanko me niin paljon erilaisia tavaroita kuin mitä me itsellemme hommataan?
Kyse ei ole vain siitä tarvitaanko me, vaan siitä että maan talous, tai oikeastaan pitäisi puhua globaalista maailmantaloudesta, on riippuvainen siitä että me tarvitaan ja että me ostetaan kans. Jos me ei osteta, talous hyytyy, yritykset eivät saa tuotteitaan kaupaksi, yritysten omistajat jäävät ilman voittoja ja yrityksen työntekijät jäävät ilman työtä.
Sen takia meidän pitäisi siis kuluttaa, ostaa tavaraa, vaikka emme oikeastaan tarvitsisi niitä tavaroita, ihan vain siksi että yritykset voisivat työllistää ja tuottaa voittoa omistajilleen.
Tähän kulutusideologiaan kuuluu olennaisesti se että ihmisillä pitää olla rahaa millä kuluttaa. Jos palkat on pienet, tai jos verottaja verottaa palkasta, kuluttaja ei voi kuluttaa, ei vaikka haluaisi ja talous kärsii, yritykset eivät voi työllistää eikä tuottaa voittoja omistajilleen.
Kulutusyhteiskunnan talousjärjestelmää vaarantavia tekijöitä ovat verottajan lisäksi pihistelijät, rahan jemmaan laittajat, ihmiset jotka eivät joko tarvitse kulutushyödykkeitä, tai säästävät pahan päivän varalle, tai säästävät kerätäkseen lapsilleen muhkeita perintöjä.
Rahat makaavat jossain veroparatiiseissa, tai tileillä, tai patjojen alla, eikä niitä käytetä kulutukseen, ihmisten työllistämiseen, yritysten ja niiden omistajien voittojen kartuttamiseen.
Onneksi tälle pihistelyongelmalle on olemassa hyvä konsti, nimittäin inflaatio. Inflaatio syö vähitellen kaikki pihistellyt varat. Pihistelijöille ei jää muuta konstia kuin käyttää ne rahat, vaikka ei tarvitsisi, eivätkä pihistelijät haluaisi käyttää niitä, tai muuten ne rahat häviävät muulla tavalla, ne vain katoavat, eivätkä ne siis turvaa pihistelijän tulevaisuutta, eikä edes jälkeläisille jää mitään perittävää.
