Salaamiseen pyrkivä johtaja on tuulahdus menneisyydestä
Fortumin hallituksen jäsen, joka on samalla valtion omistajaohjauksen johtaja, ei voi tai halua kommentoida mitään Fortumin hallitukseen liittyvää, vaan sanoo asian kuuluvan hallituksen puheenjohtajalle. Hallituksen puheenjohtaja ei myöskään ole halukas kommentoimaan hallituksen asioita.
Taustalla on sarja vakavia strategisia töppäyksiä Fortumissa, joilla on vaikutusta ihan tavallisten suomalaisten arkeen. Tietojen mukaan osa riskeistä, jotka ovat toteutuneet, on tunnistettu jo etukäteen, mutta niiden ei ole annettu häiritä päätöksentekoa liiaksi.
Molemmat ovat nyt jo jättäneet tehtävänsä Fortumissa.
Helsingin pormestari on halunnut vähentää avoimuutta äänestäjiin ja mediaan päin budjetin valmistelussa. Syyksi hän esittää sen, että sen seurauksena budjetin valmistelu on helpompaa, kun aiemmin pormestarin budjettiesityksestä syntynyt polemiikki on häirinnyt budjetin loppuunsaattamista.
Ja kuntalainen Helsingissä voi toki olla rauhallisin mielin, kun tietää, että budjetti perustuu pitkälti Helsingin kaupunkistrategiaan, jonka oli luultavasti alkujaan tarkoitus mennä joulupukille.
Salaaminen on ikiaikainen toimenpide, jolla pyritään estämään häirintä tai päätösten ennenaikainen paljastuminen. Edelleenkin on asioita, joita ei kannata paljastaa väärällä hetkellä. Esimerkiksi autokauppa on saatu sekaisin kertomalla tulevista veromuutoksista väärällä hetkellä. Mutta silti enemmän on asioita, joita salataan turhaan kuin niitä, joista kerrotaan turhan avoimesti.
Vaikka johtajasta saattaa tuntua loogiselta, että avoimuuden vähentäminen vähentää myös negatiivista painetta päätöksenteosta, sen toisena puolena on valon nopeudella menetetty luottamus, jos hommat menevät pieleen.
Johtaja, joka ei ole avoin, jättää itsensä alttiiksi joko – tai tuomiolle. Johtaja, joka on ennen mokaansa ollut avoin, saattaa saada enemmän anteeksi.
Salaamiseen turvautuva johtaja on menneen ajan johtaja, hänen parasta ennen päivänsä oli jo toissapäivänä.
