Helsingin Perussuomalaisten toiminta, suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat sosiaaliset normit ja uskonrauha

0
Tarjouksia:

Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmän makaabereiksi luonnehdituista ulostuloista kaupunginvaltuuston tehdessä päätöstä Malmin hautausmaan yhteyteen suunnitelluista vainajien säilytystiloista. Lukuisat valtuutetut järkyttyivät Perussuomalaisten asetuttua vastustamaan pohjaehdotusta perusteilla, jotka monet tulkitsivat muslimeja syrjiviksi. Erityisen paheksuttavan ulostuloista teki se, että kyse oli ilmaistuista kielteisistä ja vähintäänkin epäsuorasti halveksuvista asenteista islaminuskon mukaista vainajan muistamista ja rituaalipesua kohtaan.

Islaminuskon mukaisen rituaalin vertaaminen ”islamistiseen rituaaliin” on varsin törkeää retoriikkaa varsinkin kun samalla annetaan ymmärtää, että ”Tavallisen kuntalaisen täytyy saada hyvästellä oma omaisensa tiloissa, joissa ei samaan aikaan harjoiteta muun uskontokunnan rituaalimenoja”. Jälkimmäisessä toteamuksessa siis annetaan implisiittisesti ymmärtää islaminuskon mukaisen vainajien muistamisen olevan jotakin tiettyä ”uskontokuntaa” edustavaa ”tavallista kuntalaista” häiritsevää.

Eräs valtuutettu totesi järkyttyneenä Perussuomalaisten harjoittaman syrjinnän ulottuvan jo vainajiin. Tämä ei ole ihme, kun ulostulot suhteuttaa perinteiseen suomalaiseen tapaan suhtautua vainajiin, vainajien muistamiseen ja omaisiin.

Hallituksen esitys HE 6/1997 toteaa hautarauhan rikkomista koskevassa kohdassa seuraavaa:

Kulttuuriimme kuuluvat sosiaaliset normit edellyttävät kunnioittavaa suhtautumista vainajiin, hautaamiseen, vainajille läheisten ihmisten tunteisiin sekä hautoihin ja muihin paikkoihin, joilla on välitöntä merkitystä elävien ihmisten suhteessa vainajiin. Hautarauhan rikkomista koskevan säännöksen suojelukohteena ei ole kuollut ihminen sinänsä, vaan elävien ihmisten peruskäsitys siitä, miten kuolleisiin tulee suhtautua.

Juridisessa mielessä Helsingin Perussuomalaisten toimintaa ei voi tarkastella hautarauhan mutta kylläkin uskonrauhan näkökulmasta.

Lähde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *