Tänä päivänä se ratkeaa | Uusi Suomi Puheenvuoro
Ihmiset on normaalisti jaettu Suomessa, ja muuallakin, poliittisesti joko oikeistoon tai vasemmistoon. Oikeistolaisesti ajattelevat ovat sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä. Vasemmistolaiset ovat sitä mieltä että kaikista pitää huolehtia tasapuolisesti, riippumatta siitä onko saanut syntymässään niitä sepän taitoja joilla sitä onnea voi itselleen takoa.
Sepät siis takovat onnea, ne jotka ovat sepän taidoissa vahvoja ja taitavia, voivat takoa itselleen määrättömästi onnea ja ne jotka eivät osaa takoa, jäävät sitten onnettomiksi, ainakin mikäli mitään tulonsiirtoja ei toteuteta.
Suomessa ei oikeisto-vasemmisto-akselin määritelmän mukaan ole muita puolueita kuin sosialistisia puolueita, koska kaikki kannattavat tulonsiirtoja. Yksikään puolue ei halua jättää taontataidottomia kokonaan oman onnensa nojaan, joskin näkemyksissä tulonsiirtojen määrästä on kyllä eroja ja yksi puolue vastustaa tulonsiirtoja maan ulkopuolelle.
Näkisin siis ettei Suomessa ole suuresta uhosta huolimatta oikeistoblokkia ollenkaan. Kaikki puolueet kuuluvat samaan sosialistiblokkiin, vaikka näkemyseroja tulonsiirtojen määrästä toki on.
Oikeisto-vasemmisto-akselilla ei siis Suomen puolueissa ole paljonkaan eroa, mutta on toinenkin akseli jolla ihmisiä tänä päivänä määritellään, se on tämä liberaalit-arvokonservatiivit akseli.
Tällä liberaalit-arvokonservatiivit-akselilla ei ole periaatteessa mitään tekemistä oikeisto-vasemmisto-akselin kanssa, paitsi että arvokonservatiivit yleensä inhoavat vasemmistolaisia ja pitävät itse itseään oikeistolaisina, mutta hekin kyllä itseasiassa kannattavat tulonsiirtoja ja ovat siis sosialisteja, vaikka eivät sitä tietenkään myönnä.
Arvokonservatismi yhdistetäänkin yleisesti oikeistolaisuuteen, vaikka kovimpiin arvokonservatiiveihin kuuluvatkin mm. kristityt ja kristillisten oppien mukaan pitäisi kai olla hyvä köyhille, paitsi että luterilaisen ja monen muun kristillisen opin mukaan vauraus kuuluukin niille jotka ovat sen vaurauden itse itselleen takoneet, mutta myös niille joiden perheessä on ollut tai on, taitavia seppiä, onnen takojia. Ajatellaan myös että on jumalan tahto että toiset on köyhiä ja toiset rikkaita.
Mutta asiaan. Liberaali-arvokonservatiivi-akselilla Suomessa on kaksi blokkia. Arvokonservatiiviblokkiin kuuluvat perussuomalaiset ja kristilliset, Ne kaikki muut puolueet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän liberaaleja.
Arvokonservatismi ei johdu köyhyydestä eikä rikkaudesta. Sekä rikas että köyhä voi olla arvokonservatiivi. Arvokonservatismi nojaa jäykkään ja stabiiliin yhteiskuntanäkemykseen, missä ei suvaita poikkeamia ja missä suhtaudutaan uusiin ajatuksiin vihamielisesti ja agressiivisesti.
Arvokonservasiivisuutta puhtaimmillaan edustavat Afganjstanin talebanit, jotka hiljattain kaappasivat vallan Afganistanissa uudelleen itselleen ja ovat nyt palauttamassa siellä voimaan vanhoja arvokonservatiivisia arvojaan ja hävittämässä amerikkalaisten ja muiden länsimaisten sinne tuomia liberaaleja arvoja ja ilmiöitä.
Suomessa, kuten muuallakin arvokonservatismi ilmenee tietenkin kaiken muutoksen vastaisuutena. Muutokseen Suomessa kuuluvat ainakin EU, vihreä siirtymä, uudet tavat määritellä sukupuolia, kaupungistuminen, teollistuminen, robotisaatio ja maahanmuutto, erityisesti toisen näköisten ihmisten maahanmuutto, sellaisten ihmisten jotka eivät näytä suomalaisilta.
Aina silloin kun yhteiskunnassa tarvitaan muutoksia, ainahan niitä tarvitaan, mutta ainakin silloin kun niitä muutoksia erityisesti tarvitaan, nostavat päätään myös liberaalit ja konservatiiviset aatteet, edelliset tuovat esiin muutostarvetta ja haluavat muutoksia, jälkimmäiset vastustavat muutoksia.
Suomessa asiat on hyvin, kun konservatiiveja, muutoksen vastustajia, talebaneja, kristillisiä ja persuja, on vain viidennes kansasta, muualla maailmassa tilanne on paljon pahempi.
Vaikka äärikonservatiivipuolue persut voikin olla vaalien jälkeen kaikkein suurin puolue, heti nukkuvien puolueen jälkeen, se ei voi viidenneksellä eduskuntapaikoista juurikaan muuttaa kehityksen kulkua vaikka kristilliset tukisivatkin persuja.
Vaikka liberaalit ovat pirstoutuneet useisiin puolueisiin, lähinnä oikeisto-vasemmisto-akselin, eli tulonsiirtojen määrästä käytävään kiistaan perustuvan akselin perusteella, näyttäisi siltä ettei arvokonservatiivipuolue perussuomalaisilla, vaikka sitä tukisivatkin kristilliset, ole mitään mahdollisuutta jarruttaa kehityksen kulkua, varsinkin kun joidenkin muutosten osalta elinkeinoelämä näyttää selkeästi asettuneen liberaalien leiriin.
