Puututaan tehokkaammin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan
Kuva: Mira-Veera Auer.
Hyvää naistenpäivää. Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan tärkeästä aiheesta. Nimittäin lähisuhdeväkivallasta.
Lähisuhdeväkivalta on mitä suuremmissa määrin tasa-arvokysymys. Usein uhrit ovat naisia, lapsia tai naiseksi itsensä kokevia, mutta on myös tapauksia, joissa tekijä on nainen tai itsensä naiseksi kokeva. Lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön tulisi ohjata lisää rahaa. Lisäksi tarvitaan asennemuutos.
Erityisesti vammaiset sekä vähemmistöihin kuuluvat naiset ja tytöt ovat alttiita joutumaan lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Vähemmistöjä ovat esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, saamelaiset, romanit ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt.
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleisempää kuin monessa muussa maassa. Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa tutkimusten mukaan inhimillistä kärsimystä sekä merkittäviä taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle.
Vasemmistonaiset kertoo seuraavat järkyttävät tilastotiedot: ”Suomessa tuhannet naiset kokevat lähisuhdeväkivaltaa päivittäin ja keskimäärin 15-20 naista kuolee vuosittain puolisonsa surmaamana. Valtaosa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia ja tyypillisesti väkivalta on pitkäkestoista ja toistuvaa. Tällä hetkellä Suomi ei kykene täyttämään Istanbulin sopimuksen velvoitteita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.”
Valtion on ohjattava lisää resursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön ja näiden ilmiöiden tutkimiseen. Erityisenä ryhmänä on huomioitava vähemmistöihin kuuluvat sekä vammaiset naiset ja tytöt.
Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta on lailla rajattava sovittelun ulkopuolelle. On tärkeää, että, jos ammattilainen epäilee jonkun ihmisen perheessä esiintyvän lähisuhdeväkivaltaa, ottaa hän asian puheeksi tuon perheen kanssa.
Lähisuhdeväkivalta jää usein piiloon kodin seinien sisällä. Väkivaltaisuus myös usein periytyy. Jos siis lapsena itse altistuu väkivallalle tai joutuu näkemään sitä, saattaa aikuisena olla itse väkivallan tekijä. On tärkeä, että lapsuudessa väkivaltaa nähneet tai uhriksi joutuneet saavat läpi elämän ammatillista apua tilanteen käsittelyyn. Sillä voidaan katkaista väkivallan periytymisen kierre.
Vammaiset naiset ja tytöt, etenkin kehitysvammaiset naiset ja tytöt, ovat erityisessä riskissä joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi. Vammaisilla naisilla ja tytöillä on 2-10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai seksuaalista hyväksikäytön uhrieiksi verrattuna muihin naisiin ja tyttöihin.
Vammaisten naisten kohdalla tekijä on usein uhrille entuudestaan tuttu. Noin puolet vammaisena syntyneistä tai lapsuudessa vammautuneista naisista on kohdannut joskus väkivaltaa. Runsas avun tarve ja riippuvuus läheisistä voi altistaa vammaisen naisen väkivallalle.
Yhdyn tähän mitä Laura Meriluoto kirjoittaa: ”Suomalaisella naisella on iso riski joutua väkivallan uhriksi. Riski on vielä huomattavasti suurempi vammaisten naisten kohdalla. Vammainen nainen on usein riippuvainen väkivallan tekijästä, jolloin tapaukset jäävät herkästi piiloon. Lisäksi uhrin voi olla vaikeaa tunnistaa esimerkiksi hänelle tehtyä seksuaalista väkivaltaa. On todella tärkeää huolehtia siitä, että väkivallan uhreille on tarjolla esteettömät palvelut. Lisäksi ammattilaisten osaamista tulee vahvistaa, jotta vammaisten kohtaama väkivalta tunnistettaisiin paremmin ja heille osattaisiin tarjota oikeanlaista apua. Ja ennen kaikkea tarvitsemme ison asennemuutoksen. Se, miten vammaisia ihmisiä Suomessa kohdellaan, on paikoin aivan sietämätöntä.”
Turvakotipaikkoja olisi syytä olla enemmän. Suomen on ryhdyttävä kunnioittamaan Istanbulin sopimusta. Turvakotien määrän pitäisi olla suositusten mukainen ja niiden olisi myös tärkeää olla esteettömiä ja saavutettavia.
Onkin lisättävä turvakotien määrää ja panostettava turvakotien esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Valtion tulisi ohjata tähän rahaa. Turvakotiin on vammaisen naisen vaikeaa päästä, jos lähin esteetön turvakoti on kaukana kotoa. Tämä on ongelma, mikä pitäisi ratkaista.
Myös vammaisilla naisilla ja tytöillä pitää olla oikeus määrätä omasta kehostaan. Tästä pitää puhua paljon enemmän ja kehittää lisää keinoja tunnistaa se, milloin vammainen henkilö kertoo avuntarpeestaan. Tarvitaan tiedotusta ammattilaisille sekä naisille itselleen.
Vammaiset naiset ja tytöt kohtaavat moniperustaista syrjintää. Koulumaailmassa he kohtaavat muita useammin kiusaamista. He myös joutuvat muita useammin väkivallan kohteiksi.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Se ei ole koskaan oikeutettua. On oltava nollatoleranssi väkivallalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tekijällekin pidä antaa apua ja tukea. Asian esille ottaminen julkisuudessa, myös eduskunnassa, on ensimmäinen askel. Ei vaieta enää.
Sekä uhri että tekijä tarvitsevat usein ammatillista apua ja tukea sekä terapiaa tilanteen käsittelyyn. Uhrin on päästävä pois tilanteesta ja turvaan. Väkivallan kierre on saatava katkaistua. Tekijän on opittava uusia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita, esimerkiksi vihaa ja surua. Tekijän on selvitettävä väkivaltaisuutensa syyt.
Mielenterveys- ja päihdetyöhön, lastensuojeluun, perhetyöhön, neuvoloihin ja nuorisotyöhön tulee hyvinvointialueilla panostaa nykyistä enemmän. On tärkeää, että hyvinvointialueilla ja kunnissa olisi nykyistä enemmän matalan kynnyksen paikkoja, joista sekä uhrit että tekijät voisivat saada apua.
Järjestöt tekevät arvokasta työtä. Ne tarjoavat paljon tietoa sekä matalan kynnyksen tukea ja apua. Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden onkin tärkeää tukea järjestöjä muun muassa myöntämällä niille avustuksia. Järjestöille pitäisi myös antaa oikeus käyttää kuntien tiloja maksutta.
Yhdyn Vasemmistonaisten esittämiin vaatimuksiin. Niitä ovat muun muassa: ”Palveluissa on huomioitava nykyistä paremmin uhrien moninaisuus. Poliiseja on koulutettava tunnistamaan paremmin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kohtaamaan väkivallan uhreja. Rikosten sovittelu lähisuhdeväkivaltatilanteissa on lopetettava. Avioliittoon pakottamisen rangaistavuus on varmistettava ja pakkoavioliiton mitätöinti mahdollistettava.”
Usein uhri pääsee väkivallasta eroon vain katkaisemalla välit tekijään. Usein väkivallan uhka on jopa suurempi eron jälkeen kuin suhteen aikana. Ammattilaisten pitäisi huomioida tämä. Huoltoväkivalta, eli se, että tekijä on oma lapsi, on usein ikuista. Se loppuu vain katkaisemalla välit lapseen.
Ammattisen pitää uskoa asiakasta, jos hän kertoo tulleensa pahoinpidellyksi tms. Ammattilaisen on tärkeää ottaa esille lähisuhdeväkivallan mahdollisuus asiakkaan kanssa, jos siitä on viitteitä. Uhri ei välttämättä ala puhumaan asiasta itse, mutta hän voi avautua, jos asiasta kysytään.
Lapselle pitää jo pienestä pitäen opettaa tunteiden käsittelytaitoja. Tässä on varhaiskasvatuksella ja koululla tärkeä rooli. Tunne- ja ihmissuhdetaitojen opetukseen pitäisi panostaa nykyistä enemmän kouluissa ja päiväkodeissa.
Jokaisessa päiväkodissa, koulussa ja oppilaitoksessa pitäisi olla kuraattoreita ja psykologeja tukemassa lapsien ja nuorten kasvua sekä vanhempien parisuhdetta ja vanhemmuutta. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on suuri.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus harrastaa kulttuuria, liikuntaa ja taiteita, oli hänen taloudellinen tilanteensa millainen tahansa. On vaarallista, jos ihminen eristäytyy kotiinsa, eikä hänellä ole säännöllisiä sosiaalisia kontakteja. Kulttuurin, taiteiden ja liikunnan harrastaminen parantaa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Niihin panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Se on hyvä keino, jolla ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja sairastumisia.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on syytä panostaa enemmän etsivään nuorisotyöhön sekä väkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Pitäisi lisäksi ryhtyä tekemään etsivää vanhus- ja vammaistyötä. Etsivän vanhus- ja vammaistyön tarkoitus on löytää ne ikäihmiset ja vammaiset ihmiset, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Etsivän työn avulla on mahdollista
löytää ne nuoret, ikäihmiset ja vammaiset ihmiset, jotka kärsivät tai ovat riskissä joutua väkivallan kohteeksi.
On tärkeää, että, jos ammattilainen epäilee asiakkaan perheessä esiintyvän lähisuhdeväkivaltaa, hän ottaa asian puheeksi asiakkaan kanssa. Myös heidän, jotka eivät opiskele tai käy töissä, pitäisi päästä säännöllisesti hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin terveysasemalle. Tarkoitan muun muassa vanhempain- ja hoitovapaalla olevia, eläkeläisiä, omaishoitajia sekä työttömiä.
Lähteitä ja lisää luettavaa:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163918
https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/lahisuhdevakivalta/
#ValoaEiVäkivaltaa, #Vammaiset, #Vammaisuus, #väkivalta, #NaisiinKohdistuvaVäkivalta, #Lähisuhdeväkivalta #Elina2023, #Vasemmisto, #Uusimaa, #Eduskuntavaalit
