Anneli Auerin perheen tuhoaminen ja miten se tapahtui viranomaisten ja sijaisvanhempien yhteistyöllä
Muistan hyvin kymmenen vuoden takaisen oikeudenkäynnin, jossa Anneli Auer tuomittiin vankilaan omien lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Osallisuudesta rikokseen tuomittiin myös Jens Kukka.
Jo silloin oli selvää, että Auerin lasten sosiaalihuollon valitsemat sijaisvanhemmat olivat syöttäneet mielipuolisia tarinoita alaikäisille lapsille voidakseen jatkaa huoltajuutta, josta maksettiin epävirallisten tietojen mukaan verottomana 9000 euroa kuukaudessa.
Poliisi ja syyttäjälaitos tarttuivat innolla sijaisvanhempien syöttiin, koska heidän ajamansa Aueria koskeva murhasyyte ei mennyt läpi oikeudessa. Mikä tilaisuus se oli kostaa ja demonisoida Anneli Auer. Samalla murhasyyte jäisi ikään kuin epävirallisesti voimaan kansan keskuudessa. Kun Auer saatiin osoitettiin syylliseksi lastensa hyväksikäytöstä, niin miksei hän olisi tappanut omaa miestään?
Erityisen tyrmistyttäväksi muistan Turun hovioikeuden tuomion. Se olisi voinut laittaa viranomaisvainolle pisteen, mutta hukkui totaalisesti valheiden verkkoon. Se ei ottanut huomioon osaa lasten kertomuksista, koska ne olivat keksittyjä, mutta huomioi tuomiossa ne osat, jotka kuulostivat uskottavilta. Eikö kaikki kertomuksen olisi pitänyt hylätä samalla logiikalla? Ilmeistä oli, että Anneli Auer piti tuomita, jotta poliisin ja syyttäjälaitoksen uskottavuus ei kokisi toista vakavaa kolausta.
Kävikin niin, että tänä päivänä Turun hovioikeus murskasi Suomen oikeuslaitoksen uskottavuuden ja vahvisti samalla poliisin ja syyttäjälaitoksen viranomaismielivallan.
Sillä tänään oli ilon päivä lukiessani, että Anneli Auerin lapset ovat kertoneet aikuisiällä, miten sijaisvanhemmat manipuloimalla pakottivat heidät valehtelemaan omasta äidistään.
Helsingin Sanomat on tehnyt ansiokasta journalismia kertoessaan perheestä, jonka viranomaiset järjestelmällisesti murskasivat. Viranomaiset ja sijaisvanhemmat ovat kaiken lisäksi traumatisoineet Auerin lapset edesauttaessaan näitä kertomaan äidistään valheita valheiden perään. Mitä hullumpi tarina, sitä enemmän kuulijat tärisivät innosta.
Mikä on sosiaalitoimen osuus tässä hirviömäisessä tapahtumassa, kun se ei ole puuttunut sijaisvanhempien toimintaan? Sijaisvanhempia vastaan pitäisi nostaa syyte vähintään lasten mielen turmelemisesta, sillä ilman sijaisvanhempien toimintaa Anneli Auer ja Jens Kukka olisivat säästyneet vankilalta ja häpäisyltä ja Anneli Auerin perhe olisi saanut uuden mahdollisuuden murhasyytteen kaatuessa.
Suomessa tsaarin aikainen laki suojelee viranomaisvalehtelua, joten heistä kukaan ei joudu syytteeseen ajojahdista. Minulla on todisteet, miten korkein hallinto-oikeus hyväksyi viranomaisvalehtelun, jonka pystyin todistamaan sepitteeksi. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi epäselvyydet siten, ettei se perustellut tuomiota, vaikka juuri perusteluja oikeudelta hain viranomaisvalehteluun. Jotain samaa on Turun hovioikeuden Auer/Kukka tuomiossa. Kun riittävän moni viranomainen yhtenä joukkona todistaa valheet todeksi, tsaarin oikeusviranomainen laillistaa valheet. Systeemin uskottavuus on tärkeämpi kuin oikeuden toteutuminen.
Heslingin Sanomia lainaten: ”Kokonaisen perheen elämä on tuhottu, ja kaksi ihmistä on ollut vuosikausia vankilassa syyttömänä, Fredman summaa. Tarvitaan perusteellinen selvitys siitä, miten asiat ovat voineet mennä näin pieleen.”
”Pitää asettaa tutkimusryhmä, joka kävisi tämän kokonaan läpi. Tästä on pakko ottaa oppia, ettei samoja virheitä tehdä uudelleen.”
Sisäministeri Krista Mikkonen! Nimitättekö tutkimusryhmän Auerin tapauksen perinpohjaiseksi avaamiseksi?
