Uusmarxilaisen kulttuurivallankumouksen konsepti | Uusi Suomi Puheenvuoro
Otteita vääriin käsiin päätyneestä suunnitelmasta:
Kapitalistinen talousjärjestelmä ja individualismia painottava länsimainen tulkinta demokratiasta ovat paitsi kriisiyttäneet globaalin talouden kantokyvyn myös ajaneet ihmiskunnan monin tavoin kohtalokkaisiin ongelmiin.
Tarvitsemme uusmarxilaisen kulttuurivallankumouksen. Sen tavoitteita ovat suunnitelmatalous, yhteiskunnan läpäisevä kontrolli, hyvinvointierojen rakenteellinen poistaminen, väestön yhtenäistettyihin arvoihin nojaava palvelutuotanto sekä edellä todettua tukeva koulutus ja tutkimus.
Kaiken tämän saavuttaminen ei tietenkään ole yksinkertaista, koska vanhaan kapitalistiseen, nationalistiseen ja konservatiiviseen elämään juurtuneiden osuus väestöstä on edelleen suuri.
Emme voi antaa ajan kulua ja odottaa vääjäämättömän kehityksen hoitaa muutoksen toteutumista luonnollisessa paineessa. Asenteiden ja arvojen muutosta edellyttävä kehitys on matelevaa. Vaikuttaa siltä, että homehtuneet aatteet ja tuhoisia rakenteita ylläpitävät ajatukset pyritään siirtämään tuleville sukupolville. Tämä jähmettyneen tilaan eteneminen on suunnitelmallisesti katkaistava. Retorisesti uusmarxilaisen kulttuurivallankumouksen mainitseminen saattaa kohdata torjuntaa. Siksi tätä kipeästi kaivattua kehityskulkua voidaan kutsua intersektionaaliseksi feminismiksi, mikä tarkoittaa yhdenvertaisuuden toteutumista läpileikkaavasti yhteiskunnassa.
Sata vuotta sitten hankitut veriset kokemukset hillitsevät vallankumouksen toteuttamisen muotoja. Kaiken lisäksi yhteiskuntarauhaa ja valtiollista turvallisuutta ylläpitävällä koneistolla ovat nykyään niin järeät menetelmät, ettei kilpailukykyisten aineellisten resurssien hankkiminen ole aivan yksinkertaista etenkin, kun kaiken on tapahduttava ilman julkisuutta. Kun suurena päämääränä on rajaton ystävyyden maailma, on johdonmukaista pyrkiä siihen niin rauhanomaisesti kuin mahdollista. Yhteiskuntajärjestys on vaihdettava väkivallattomasti ja demokraattisia pelisääntöjä kunnioittaen.
Sekasorto välttämätön taustatavoite
Vallitseva tilanne, nykyinen elintaso, ihmisten keskimääräinen tyytyväisyys hyvinvointiinsa ei tarjoa optimaalista lähtötilannetta. Suoranainen köyhyys, elintarvikepula, retuperällä oleva terveydenhoito, energiakriisi ja tämänkaltaiset tilanteet antaisivat oleellisesti hedelmällisemmän lähtökohdan. Näin nyt kuitenkaan ei ole.
Keskeisenä välitavoitteena yhteiskunta onkin ensin saatettava kaoottiseen tilaan kaikilla elämänaloilla. Hallinnon eri lohkoilla on saatava keskeisiin asemiin ihmisiä, jotka poliittisten viitekehystensä perusteella on uskottavaa saada toimimaan suuren tavoitteen edellyttämällä tavalla.
Kaikki tai ainakin tärkeimmät yhteiskunnan instituutiot on solutettava vasemmistolaisilla mukaan lukien sosialidemokraattien vasen siipi, vihreät, ympäristöjärjestöt, Seta ja muut vähemmistöliikkeet sekä entiset taistolaiset ja kaappimaolaiset. Sopivia henkilöitä on mahdollista löytää tarkasti valiten myös keskustan puolueista ja jopa kokoomuksesta.
Oleellista strategiassa kuitenkin on, että vallankumouksen toteuttamisen kannalta keskeiset voimat eivät toimi näkyvästi varsinaisesti politiikassa. Ihanteellista onkin, jos he eivät edes selvästi leimaudu minkään puolueen kannattajiksi. Näin voidaan luoda tilanne, jossa vallankumouksen eteneminen ei ole riippuvainen esimerkiksi hallituskausittaisista politiikan linjamuutoksista.
Ministerithän valitsevat avustajat omista luottohenkilöistään, mutta pysyviin virka- ja toimiasemiin valitut pitävät paikkansa. Nämä julkisten laitosten johtaviin tehtäviin pysyviksi istutetut asiantuntijat ovat vallankumouksen johdonmukaisen etenemisen ehto. Suunnitelma etenee ilman hallituskausien vaihtumisten tuomia häiriöitä.
Sisäministeriö:
Poliisi anarkismia suojelemaan
Työ tavoitteen saavuttamiseksi käynnistyy merkityksellisemmiltä yhteiskuntaelämän lohkoilta, mutta lopulta sisäasiain hallinnonala on aivan välttämätöntä ottaa tukevaan ohjaukseen, ja jos mahdollista vähän samaan tapaan kuin 1940-luvun loppupuolella, jolloin kommunistit kykenivät valtaamaan nykyistä Suojelupoliisia edeltäneen Valtiollisen poliisin. Yrjö Leino käänsi sisäministerinä porvarillisesta Valposta ”punaisen Valpon”. Oikeistolaiseen virkakuntaan suuntautuneiden puhdistusten lisäksi Valpo tietysti varmisti, että orastavaa vallankumouksellista valmistelua ei häiritty.
Mikäli poliisiministeriksi ei kyetä saamaan nimenomaisesti vasemmistolaista, vihreän liikkeen poliitikot käyvät yhtä hyvin. Tämä saattaa olla historiasyistä jopa edullisempaa ulkopuolelta tulevan kritiikin välttämiseksi. Kaiken lisäksi tältä pohjalta on luontevaa mahdollistaa suopea suhtautuminen ympäristöliikkeen ja vaikkapa seksuaalivähemmistöjen mielenilmauksiin, joihin nurjamielisin asentein saatettaisiin suhtautua kielteisesti yleisen järjestyksenpidon ja yhteiskuntarauhan vaalimisen nimissä.
Ilmenemismuodoiltaan vapaan mielipiteenilmaisun rajoihin voidaan mahduttaa lievä ja vähän näkyvämpikin vahingonteko. Käytännön esimerkkeinä liikenteen haittaaminen, ulkopuolisen yleisön häiritseminen ja julkisen tai yksityisen omaisuuden töhriminen voidaan osoittaa yhteistä hyvää kuten vaikkapa ilmastonmuutoksen torjuntaa tavoittelevaksi toiminnaksi. Erityisesti maahanmuuttajien osaamisen hyödyntäminen tässä voidaan nähdä osaksi tehokasta kotouttamispolitiikkaa.
Poliisin korkeimpaan ja operatiiviseen johtoon tulee etsiä henkilöitä, jotka voivat tarvittaessa kohdistaa järjestyksenpidon ja tutkinnan resurssit asennemuokkauksen näkökulmasta edullisella tavalla. Espoolainen ylikomisario Jari Taponen on näyttänyt kirjoituksillaan ja toiminnallaan oikeaa suuntaa. Jonkinlaisen ongelman muodostaa käsitys, että poliisivoimissa miehistötasolla toimii edelleen paljon kansallismielisiä ja konservatiivisia henkilöitä. Tähän tulee vaikuttaa mm. alan koulutuksen opiskelijavalinnan kriteereitä suunniteltaessa.
Myös rikosseuraamusviraston toimintaa on kehitettävä kansalaismielipiteestä huolimatta ihmisoikeusjärjestöjen vaatimaan suuntaan. Vankilaolot eivät saa loukata rangaistusta kärsivien yksityisyyttä tai ihmisarvoa. Tämä on huomioitava myös poliisin pidätyskäytännöissä. Olosuhteet eivät saa poiketa siitä, mihin henkilö on omassa elämässään tottunut. Tarjolla on oltava riittävästi mielekkäitä ajanvieton mahdollisuuksia. Lomajaksot ja yhteydenpito ulkomaailmaan on taattava. Vankeusajan on tuettava mielikuvaa kansalaisiinsa heitä erottelematta luottavasta ja heistä huolehtivasta yhteiskunnasta. Vapauden menetys on sinänsä riittävä rangaistus.
Puolustusministeriö:
Ulkoinen turvallisuuspolitiikka irti puolustuksesta
Vaikka puolustusvoimien arvioidaan olevan painokkaasti oikeistolaisessa komennossa, politiikka pyritään ainakin näennäisesti pitämään operatiivisesta toiminnasta ulkona ja vaiettuna. Tämä oikeastaan tarjoaa vain esteettömän mahdollisuuden kumouksellisten valmiuksien edistämiseen.
Siitä huolimatta, että etenkin vihreään liikkeeseen identifioituvat miehet hakeutuvat perinteisesti aseettomaan tai siviilipalvelukseen, heitä tulee motivoida sivuuttamaan yhteisen tavoitteen nimissä eettiset periaatteensa. Vasemmistoliittolaisten osalta ongelma on vähäisempi. Tiettävästi monet sosialistit ovat jo tähänkin mennessä pyrkineet saamaan upseerikoulutuksen. Jokainen esikuntatasolle koulutettu henkilö on arvokas epäjatkuvuustilanteessa tärkeä.
Ulkopoliittisen vallan hajaantuminen tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteiseksi asiaksi on vallansiirtoon liittyvien ulkosuhteiden kannalta ennakoimatonta. Tähän tulisi pyrkiä saamaan aikaan muutos. Jos Suomi liittyy Natoon, se antaisi mahdollisuuden perustella uutta turvallisuuspoliittista virastoa, joka olisi neuvonantajana erityisesti pääministerin käytössä. Tämän merkitys korostuu, jos Suomen seuraavakin presidentti on porvaritaustainen, mutta hallitusvalta saadaan pysymään vasemmistolla.
Oikeusministeriö:
Oikeuslaitoksesta ruuhkainen ja kallis rikollisuuden mahdollistaja
Oikeuslaitoksen arvovaltaa on hyödyllistä murentaa. Keinovalikko on ehtymätön. Ehkä tärkeintä on repiä yhä leveämmäksi kuilua kansalaisten oikeustajun ja niiden ratkaisujen välillä, joita yhtäältä lainlaatija ja toisaalta oikeuskäytäntö tarjoilevat. Soluttamisen kannalta keskeisiä kohteita ovat paitsi rivituomarit eri oikeusasteissa ennen muuta syyttäjälaitos ja erityisesti julkisuuden kannalta valtakunnansyyttäjä sekä eduskunnan oikeusasiamies.
Myös vasemmistolaisia juristeja jäsenistössään tunnistava Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry on tärkeä vaikuttaja. Yhdistys kertoo viisaasti olevansa puolueisiin sitoutumaton. Sen aikaisempi nimi Suomen Demokraattiset Lakimiehet ry ja etenkin yhdistystä kiinnostavat projektit osittavat jotakin muuta.
Tavoitteen kannalta on syytä pyrkiä keventämään rangaistuksia sosiaalisin perustein, jolloin yhteiskunta osoittaisi ymmärtämystä rikoksentekijän taustatekijöiden vaikutukseen. Vähävaraisuus, siirtolaistausta, lapsuuden perheolosuhteet ja vaikkapa itse koettu väkivalta ovat käyttökelpoisia perusteita suosia rangaistusasteikon alareunaa. Tämä luonnollisesti polarisoi kansalaisten näkemyksiä, mikä lietsoo tervetulleella tavalla ristiriitoja.
Toinen merkittävä mahdollisuus rikollisuuden suosimiseen on toteuttaa oikeuskäytännössä äärimmilleen viritetyn tiukkaa linjaa näyttövaatimusten osalta. On vaikeaa kuvitella voimakkaammin kansalaisten mieltä kuohuttavaa kuin se, että ilmeinen henkirikoksen tekijä vapautetaan syytteestä vaikkapa siksi, että näyttö on hankittu laittomaksi määritellyllä tavalla. Tähän liittyvät syytteestä vapautetuille maksettavat korvaukset, jotka suurimmillaan antavat taloudellisen turvan loppuelämäksi.
Valtion varojen avokätiseksi käyttämiseksi oikeusprosessien venyttäminen on yksinkertainen ja tehokas keino. Asianajaliitto tervehtii tätä politiikkaa iloisesti. Suurten kertoimien oikeustapauksia ovat kaikki ulkomaalaisten tekemiksi epäillyt rikokset. Vaikka on nähtävissä, että pitävien näyttöjen hankkiminen vuosikymmenen kuluttua kansanmurhasta on mahdotonta, tutkijaryhmä on syytä lähettää Afrikkaan joiksikin viikoiksi asiaa selvittämään.
Oman erityisen lohkonsa kumoukselliseen tähtäävässä oikeudenkäytössä on estoton puolueellisuus arvioissa syytekynnyksen ylittymisessä. Ilmaisunvapauden rajan voi nähdä ylittyvät kategorisesti aina, kun sananvapautta käytetään konservatiivisten aatteiden ja ajatusten esittämiseen. Erityisesti tulee tarkkailla toimintaa erilaisten uskontojen nimissä tai vaikkapa tapauksissa, joissa rohjetaan arvostella positiivista syrjintää sosiaalipalvelujen kohdentamisessa esimerkiksi itseaiheutettujen ongelmien hoitoon tai maahanmuuttajille.
Vastaavasti kaikki toiminta, jolla pyritään hillitsemään aktivismia vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, yksityisomaisuuden suojaa tai laillista elinkeinotoimintaa kohtaan, on nähtävä yksiselitteisesti mielipidevainona.
Ympäristöministeriö:
Vihreä liike kilpailukykyä romahduttamaan
Suomen keskeisten tuotannonalojen kilpailukyvyn heikentäminen palvelee päämäärää, koska kun sekä yksityinen että valtiontalous kyetään saattamaan kaaokseen, perusteet lopulliseen valtarakenteisiin kajoamiseksi ovat valmiina. Metsäteollisuus muodostaa vientimme ikiaikaisen pohjan. Koska kyse on luonnonvaroihimme perustuvasta yritystoiminnasta, se ei ole yhtä altis esimerkiksi teknologiselle kilpailulle kansainvälisillä markkinoilla, mikä vähentää sabotoinnin mahdollisuuksia markkinahäiriöiden keinoin.
Tästä syystä toiminnan fokus on metsäteollisuudessa. Kansainvälisen vihreän liikkeen ja sen ohjauksessa olevan Euroopan Unionin on tultava tässä avuksi. Suomelle on asetettava tiukat ilmaston- ja vesiensuojelun kriteerit sekä tavoitteet ilmaston lämpenemisen ja luontokadon pysäyttämiseksi. Tässä voidaan menestyksellisesti toimia myös poliittisin keinoin. Parlamentaarikkomme on avattava Suomen edellytyksiä toimia koko Euroopan hiilinieluna.
Perinteisen tien vientiteollisuutemme kilpailukyvyn kaventamiseen muodostavaa luonnollisesti ay-liikkeen laaja keinovalikoima. Elinkustannusten nousun motivoimien palkankorotusvaatimusten kohdalla on päättävästi torjuttava väitteet, joiden mukaan avoimen sektorin henkilöstökulujen nousu siirtyy myös julkisen sektorin vaatimuksiin, mihin voidaan vastata ainoastaan valtion ja kuntien jatkuvalla velkaantumisella.
On syytä huomauttaa, että vaikka Suomessa julkinen sektori on suurimpia OECD-maiden välisessä vertailussa, palkkatasossa jäämme jälkeen. Suuren yleisön tuki tässä yhteydessä on saatavissa vetoamalla heikkojen palkkojen aiheuttamaan henkilöstöpakoon erityisesti terveydenhoitoalalla.
Vientitaseen heikkeneminen ajaa suomalaiset yritykset lopettamaan toimintansa tai siirtämään toimintaansa kustannustasoltaan edullisempiin maihin, mikä tulee näkymään edellytyksissä ylläpitää nykyistä elintasoa. Julkiset palvelut rapautuvat, mikä kärjistää väestön tyytymättömyyttä vallitsevaan järjestelmään.
Teollisuuden, kaupan, maatalouden ja liikenteen toimintaedellytyksiä voidaan tehokkaasti heikentää energiapoliittisin ratkaisuin. Fossiilisten polttoaineiden hintoja tulee asteittain nostaa kunnes niiden käyttö yritystoiminnassa voidaan kieltää kokonaan. Valtion ja etenkin omien europarlamentaarikkojemme on tuettava Euroopan unionia tulkinnassa, jonka mukaan turve ei olisi uusiutuva luonnonvara.
Kulttuurivallankumouksen kova ydin on ympäristöliikkeessä ja tarkemmin vihreässä politiikassa. Tosiasiassa kun vasemmistoliitto on sosialismissaan pragmaattinen, vihreät edustavat kirkkaasti uusmarxilaista ideologiaa. Vihreät ovat muuhun vasemmistoon nähden enemmän vasemmalla. Mahdolliseksi sen tekee vuosikymmenien työ vihreän värin symbolimerkityksen hyväksi. Vihreän tiedetään merkitsevän kaikkea hyvää ilman mitään arveluttavaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö:
Koulu kulttuurivallankumouksen kasvualusta
Peruskoulujärjestelmään siirtyminen puoli vuosisataa sitten antoi erinomaisen lähtökohdan asteittaiselle etenemiselle kulttuurivallankumouksen edistämiseksi. Valitettavasti eteneminen oli pitkään hidasta. Sinänsä se merkitsi irtiottoa koululaitoksen toteuttamasta luokkajaosta, joka tasasi hyvätuloiselle väestölle paremmat mahdollisuutta saattaa lapsensa yleissivistävään oppikouluun ja edelleen korkeakoulutukseen. Kansa- ja kansalaiskouluista siirryttiin lähinnä suorittavaan työhön johtavaan ammatilliseen koulutukseen.
Opetusohjelmiin oltiin saamassa tavoitetta tukevien arvojen mukaista materiaalia erityisesti 1970-80-luvuilla, jolloin kouluhallituksen pääjohtajana toimi sosialidemokraattien vasemmistosiipeen lukeutunut Erkki Aho. Hän edisti aivan samoja koululaitoksen demokratisoimistavoitteita kuin silloinen kommunistijohtoinen teiniliitto. Aho pani alulle myös ns. Pirkkalan koulukokeilun, jossa koululaisille avattiin marxilaisiin käsityksiin perustuvaa historiaa hyödyntäen Neuvostoliitosta peräisin olevaa aineistoa.
Valitettavasti tapaus käynnisti selvityksen, jonka tuloksena sosialistista aineistoa alettiin etsiä ja karsia laajemminkin. Tuon jälkeen opetusohjelmien ja oppimateriaalien ajanmukaistaminen on toteutettu hieman varovaisemmin. Keskeisiä edistysaskeleita ovat olleet mm. tunnustuksellisuuden kieltäminen uskonnonopetuksesta, luonnontieteiden selkeä materialistinen perusta, kansallistunteen kitkeminen kansainvälistymisen tieltä, länsimaisten arvojen kyseenalaistaminen jne.
Nykyinen opetushallitus on pyrittävä kaikin keinoin pitämään edelleen vasemmiston hallussa, vaikka onkin nähty, etteivät välillä sen pääjohtajina toimineet porvarit ole kyenneet tai ymmärtäneet kääntää koulutuspolitiikan suuntaa. Oikeiden arvojen mukaisen opetuksen tarjoaminen on varmistettava jo opettajainkoulutuksessa. Toisaalta tavoitetta palvelevat myös kaikki kaaokseen tähtäävät toimet.
Opettajilta on kansalaisten tasa-arvon ja lasten oikeuksien vaalimisen vuoksi riisuttava aikansa elänyt auktoriteettiasema. Opettajilta pitää kieltää kaikki paitsi fyysiset myös henkiseksi väkivallaksi tulkittavat kasvatusmenetelmät kuten nuhtelu. Koululaisten tulee antaa toteuttaa itseään ja kasvaa valintansa mukaisesti. Pedagogiikan kulmakiviksi tulee nostaa elämyksellisyys, leikinomaisuus sekä oman kiinnostuksen mukainen tekeminen.
Opetusryhmien suhteen on voimakkaasti vaadittava sekä ryhmäkoon pienentämistä että inkluusioperiaatteen noudattamista, jossa kaikki ikäluokan lapset voivat saada yhdessä opetusta riippumatta oppimiskykyyn vaikuttavista lähtökohtaeroista. Tämän tulisi olla jo yhdenvertaisuuden vuoksi lähtökohta. Oppilaita kutsutaan oppilaaksi tai etunimellä. Sukupuolittavat käsitteet kuten tyttö ja poika ovat kiellettyjä. Vanhempia kutsutaan huoltajiksi sen sijaan, että puhuttaisiin isästä ja äidistä.
Samalla tulee edistää sellaisten opetustilojen rakentamista, jossa koululaiset voivat toimia yhdessä yli luokkarajojen. Tilojen kalustamisessa lähtökohdan tulee suosia lasten ja nuorten luontaisia pyrkimyksiä työskennellä vaikkapa maaten. Opettajat voivat varustautua näissä tilanteissa kuulosuojaimin, ellei se loukkaa opetettavia.
Opetus- ja kulttuuriministeriö:
Lasten ja nuorten kasvatusta jatketaan vapaa-aikatoiminnassa
Vaikka päämäärän tavoittelussa koulu onkin ensisijainen ympäristö lasten – ei kasvattamisen vaan – omaehtoisen kasvun ja kehityksen kannalta, sitä tukevat periaatteet on juurrutettava myös vapaa-ajan harrastuksiin. Tätä tarkoitusta varten ovat olleet vasemmiston nuorisojärjestöt kuten Demokratian Pioneerit ja Nuoret Kotkat. Valitettavasti ne eivät ole onnistuneet tavoittamaan vastaavanlaisia massoja kuin partiojärjestö, jolla näennäisestä puolueettomuudestaan huolimatta on jäsenistön selvä porvarillinen tausta.
Kansainvälinen partioliike on brittiupseerin perustama, ja Suomessa partio on suurin nuorisojärjestö. Siksi on rohkaisevaa jo toteutunut pitkäjänteinen työ partion soluttamiseksi keskeisille paikoille henkilöillä, jotka edustavat ideologisesti kumouksen kannalta suotuisia voimia.
Partiolaiset antavat jäseniksi tultuaan eräänlaisen valan, partiolupauksen, johon on tiivistettynä liikkeen arvot. Alkuperäisesti siinä luvattiin ”…täyttää velvollisuuteni Jumalaa, isänmaata ja kotia kohtaan…” Jumalalla tässä yhteydessä tarkoitettiin partiolaisen kulttuuritaustan omaan uskontoon. Erilaisten välivaiheitten jälkeen liikkeen konservatiivit kyettiin voittamaan ja nykyisellään sanoituksesta ei löydy enempää Jumalaa kuin kansallismielistä isänmaatakaan: ”Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailmani parhaaksi, kasvaa kokemuksessani ja toteuttaa ikäkauden ihanteita…”
Partioharrastukseen alusta alkaen kuulunut kiinteä suhde luontoon tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kytkeä toimintaan ympäristö- ja ilmastoliikkeiden periaatteita. Vihreä puolue onkin tässä asiassa etenemässä rohkaisevasti. Siihen kytkeytyvät luontevasti myös erilaiset vähemmistöasiat. Valtion rahoittamat Seta ja Trasek ovat jo mielellään antaneet asiantuntija-apua Sateenkaari-ideologian istuttamiseksi elimelliseksi osaksi partiota.
Urheilun piirissä on pyrittävä synnyttämään perinteitä murtavia ristiriitoja. Trans-sukupuolisten oikeus osallistua valintansa mukaan miesten tai naisten kilpailuihin pitää hyödyntää täysimääräisesti. Tietyissä lajeissa syytökset seksuaalisesta häirinnästä käyvät erityisen mutkattomasti. Nollatoleranssia on vaalittava, mikä tarkoittaa muun muassa, että luvaton puhuttelu tai kohti katsominen tulee kieltää.
Jos koti- tai ulkomaiseen skandaaliin liittyy mahdollisuus tulkita etnisen taustan olleen motiivina epäasialliseen kohteluun, tapahtuma tulee ehdottomasti julkisuudessa tulkita rasismiksi. Asian esillä pitämiseen tulee seurojen ja joukkueiden suhtautua vakavasti vaatimalla tapahtuman yksimielistä paheksuntaa henkilökohtaisista tulkinnoista riippumatta.
Liikenne- ja viestintäministeriö:
Median vastaavat toimittajat avainasemassa
Lehdistössä ja muussa mediassa vastaavat- ja päätoimittajat nimenomaisesti vastaavat julkaisusisällöistä ja koko toimituspoliittisesta linjasta. Toisin kuin joskus kuvitellaan, omistajakunnalla tai edes sitä edustavalla hallituksella ei ole sisältöihin sanan sijaa. Tähän sisältyy merkittävä mahdollisuus. Tietysti on huomattava omistajan mahdollisuus vastaavan toimittajan vaihtamiseksi.
Uutisiin, tiededokumentteihin ja ylipäätään kaikkeen asiaohjelmatuotantoon tulee johdonmukaisesti sisällyttää kumouksellinen tendenssi. Esimerkiksi kaikki luonnon katastrofit on johdonmukaisesti nähtävä ilmastonmuutoksen aiheuttamiksi. Sosiaalisissa aiheissa perheiden on edustettava monimuotisuutta heteronormatiivisen isä, äiti ja kaksi omaa lasta -asetelman sijaan. Jokaiseen ohjelmaan on saatava edustus sukupuolivähemmistöistä ja eri etnisistä ryhmistä.
Tampereen yliopisto on tehnyt 1970-luvulta alkaen erinomaista työtä marxismin periaatteet omaksuneen toimittajakunnan kasvattamiseksi Suomeen. Erityisen kiitoksen ansaitsevat tiedotusopin professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemanus. Tämän journalistituotannon hedelmistä ovat saaneet osansa kaikki valtamediat. Erityisesti pääjohtaja Eino S. Repo sai johtamaansa Yleisradioon kaipaamaansa poliittista väriä. Helsingin Sanomissa kultuuritoimituksen päällikkö Heikki Hellman toteutti jo tuolloin tavoitteitamme.
Tänään asetelma median täydelliseen journalistiseen valtaamiseen on erinomainen. Yleisradio on nykyään avoimesti vasemmistolainen toisin kuin taannoinen ”Repo-radio”, joka katsoi viisaaksi pyrkiä hieman peittelemään arvojaan ja asenteitaan. Jopa kaupallinen MTV-yhtiö on ohjelmapolitiikassaan siirtynyt selvästi vasemmalle, mikä näkyy mm. haastateltavien asiantuntijoiden valinnassa. Entinen Kokoomuksen äänenkantaja tamperelainen Aamulehti on niin ikään voimakkaasti vihervasemmistolainen julkaisu.
Sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä avainasemassa ovat sivustojen ylläpitäjät ja moderattorit. Heidän vallassaan on poistaa päivityksiä ja sulkea jopa koko kanava henkilöltä, jonka julkaisut eivät vastaa kanavan omaksumaa arvomaailmaa. Mitään demokraattista käsittelyä ei tarvita. Portinvartijan oma käsitys totuudesta ja asiallisen käytöksen rajoista riittää.
Tämä on mahdollistanut kanavien eettisen puhdistamisen. Vastustajat kutsuvat menettelyä canceloinniksi (cancel = väärien mielipiteiden torjuminen). Asia kytkeytyy usein yhteiskunnallisesti merkityksellisiä havaintoja esille nostavaan woke-kulttuuriin (awake = hereillä), jonka vastustajat leimaavat usein vaikkapa hyvesignaloinniksi tai moraaliposeeraukseksi. Merkittävin tapaus lienee Twitter-tilin sulkeminen entiseltä Yhdysvaltain presidentiltä Donald Trumpilta.
Koska kyse on merkitykseltään kasvavasta tiedonvälityksen kentästä, on ollut ilahduttavaa havaita, miten vanhaa kokoomuksen pää-äänenkannattajan nimeä kantava verkkojulkaisu Uusi Suomi on tarkkana alustallaan jaetun disinformaation kitkemiseksi. Onkin erittäin tärkeää, että some-keskustelua suitsemaan saadaan lisää intersektionaalisen feminismin sisäistäneitä henkilöitä.
Opetus- ja kultuuriministeriö:
Taide ja muu tajuntateollisuus läpäisee torjunnan
Äänestysaktiivisuuden lasku ja monet selvitykset osoittavat, että ihmisten kiinnostus politiikkaan on yhä heikompaa. Poliitikkojen uskottavuus on pohjalukemissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset eivät olisi kiinnostuneita politiikan tuottamista elämisen edellytyksistä. Uutiset ja poliittiset paneelit ovat suurelle osalle yleisöstä vain tehoton kanava vakavien asioiden välittämisessä. Tarvitaan tajuntateollisuutta kaikkine keinoineen.
Kirjallisuus sellaisenaan tarjoaa perinteisen alustan poliittisten linjausten ja teesien esittämiseen, mutta lähestyy tiukan asiamuotonsa vuoksi edelleen suppeaa väestönosaa. Fiktiivinen kirjallisuus romaaneineen tavoittaa suuremmat kansanjoukot. Niiden esittämä näköala yhteiskuntaan ja vaihtoehtoiset arvorakennelmat tietysti läpäisevät havainnollisesti esitettyinä avoimen poliittisen viestin kohtaaman torjunnan. Tämä sama pätee kaikkiin muihinkin ilmaisumuotojen ja taiteen genreineen.
Aivan erityisesti elokuva ja tv-viihde tulee ottaa hallintaan. Julkaisuyhtiöille työskentelevä käsikirjoittaja-aines on päästävä valitsemaan tavoitteen edellyttämällä tavalla. Tämä asettaa vaatimuksia kirjoittajakoulutukselle. Sama pätee näyttelijäkoulutukseen. Luovat lahjakkuudet on pyrittävä kartoittamaan viimeistään nuorten opiskeluvaiheissa. Humanististen alojen opintoihin hakeutuu otollista materiaalia.
Sketsituotanto televisioyhtiöille on ehdottomasti tehokkaimpia aseita. Konservatiivinen elämäntapa pölyttyneine perinteineen, fanaattisine arvoineen ja uskomuksineen tarjoaa ehtymättömästi naurettavuuksia. Luokkaristiriidan syventämiseksi yritysten voitot ja varakkaiden ylellinen omaisuus on luontevaa osoittaa vääryydellä hankituksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön avustusten ja elokuvan tuotantotukien jakamisessa projektien teemoilta pitää edellyttää yhteiskunnallista otetta, vaikka niiden ilmeinen pyrkimys olisi viihde. Valintoja tekevien henkilöiden asenteet ovat ratkaisevia. Johtopäätöksiä voidaan vetää tuotantoyhtiöiden aikaisemmasta toiminnasta sekä tuottajien, käsikirjoittajien, ohjaajien ja keskeisten näyttelijöiden taustoista.
Rahoitusta etenkin yhteiskunnalliseen perustutkimukseen on lisättävä tuntuvasti. Näin tuotetaan tieteellistä evidenssiä perustavaa laatua olevien yhteiskunnallisen muutosprosessin tueksi.
Kauppa- ja teollisuusministeriö:
EU-rahastoihin mukaan ja uusiin ratalinjauksiin vauhtia
Valtion suvereenin itsemääräämisoikeuden kaventamiseksi varaukseton osallistuminen kaikkiin Euroopan Unionin sisäisiin tukirahastoihin lyhentää välivaihetta Suomen integroimiseksi syntyvään liittovaltioon. Tämä tietysti saa osakseen laajaa vastustusta, mutta sitä on perusteltava elinkeinopolitiikalla. Suomen on turhaa odottaa Unionin tukea vaikkapa vihreä siirtymän avaamien liiketoimintamahdollisuuksien edistämiseen ainakin siinä tapauksessa, että jättäydymme ulos uusista yhteiseen velkaa perustuvista rahastoista.
EU-integraation kannalta on välttämätöntä toteuttaa täysimääräisesti nopeat ratalinjaukset väleille Narvik-Tornio-Oulu-Kokkola-Seijäjoki-Tampere-Helsinki. Oleellista on, että uusissa ratalinjauksissa käytetään samaa manner-Euroopan raideleveyttä. Suorempi ratalinjaus tarvitaan myös Turkuun. Koska uudet radat eivät palvele täysimääräisesti henkilökuljetustarpeita, myös nykyisten ratojen kunnostamiseen pitää investoida.
Kustannustason nousuvauhdista seuraa, että kyse lopulta on luokaltaan jopa yli kymmenen miljardin euron hankkeista, mikä on linjassa velkaantumistavoitteiden kanssa. Tämä luonnollisesti synnyttää laajaa vastustusta siitäkin huolimatta, että investointiin painotetaan ehkä saatavan myös Unionin tukea. Mahdollisesti voidaan arvella, että tämä EU-yhtenäisyyttä tukeva panostus käy Suomen osasuoritukseksi johonkin tulevista rahastoista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö:
Kirkosta eroamiseen painetta sisältä ja ulkoa
Suomalaisessa kulttuurissa kristillinen kirkko lahkoineen on saavuttanut vuosituhannen kuluessa aseman kansalaisten arvojen muokkaamisessa. Tämän aseman horjuttaminen vaatii jänteikästä ponnistelua. Vapaaehtoisvoimin toiminut Eroa kirkosta -kampanja on tehnyt ansiokasta työtä kirkosta eroamisen helpottamiseksi.
Kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä onkin laskenut tasaisesti, mutta prosessin jouduttamiseksi kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön. Oleellista on, että kirkon esiintymistä kouluissa, päiväkodeissa ja kaikissa muissakin julkisissa yhteyksissä karsitaan.
Muistuttaminen kirkollisveron ostovoimaa kaventavasta merkityksestä puhuttelee monia, mutta se ei saa heikentää vaatimuksia kirkon verotusoikeuden poistamiseksi. Väestörekisterin pito on jo saatukin seurakunnilta pois yhteiskunnan tehtäväksi. Samoin avioliittoon vihkiminen ja hautaustoimi on otettava kirkolta kokonaan pois. Rippikoulun uskonnoton vaihtoehto, Prometheus-yhteisö leireineen, ansaitsee markkinointiin yhteiskunnan nykyistä avokätisempää tukea.
Yleisradion on luovuttava kaikkien uskonnollisten ohjelmien lähettämisestä. Nythän ne on jo suurelta osin siirretty yleisön kannalta epäsuotuisiin aikoihin. Vapautuva ohjelma-aika voidaan antaa tiedeohjelmille, jotka vahvistavat materialistista maailmankuvaa.
Uskonnolliset juhlapyhät eivät saa vaikuttaa läpileikkaavasti yhteiskunnan toimintaan. Joulun ja pääsiäisen viettäminen on siirrettävä viikonlopun päiviin. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen oli tervetullut askel mm. sunnuntain pyhäksi määrittymisen lopettamiseksi.
Painetta kirkosta eroamiseen on synnytettävissä myös instituution sisältä. Tästä oiva esimerkki on 1960-luvulla käynnistynyt keskustelu naispappeuden sallimiseksi. Lopulta kirkolliskokous hyväksyi vaatimuksen, ja nyt selvä pääosa hyväksyy ratkaisun, mutta edelleen vuosikymmeniä myöhemmin asia jakaa ihmisiä. Päätös käynnisti eroaallon, ja siihen tulee tähdätä myös muiden kirkon sisäisten asioiden kohdalla.
Kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien vihkimiseksi on uudempi ristiriitojen aihe. Vaikka kirkolliskokouksen enemmistö edelleen vaikuttaa vastustavan homoparien vihkimistä, yksittäisiä vihkimään valmiita pappeja löytyy etenkin suurista kaupungeista. Näitä tapauksia seurakunnissa ei ole tiettävästi sanktioitu, mikä osoittaa, että kirkon sisällä valmiudet mies- ja naisparien vihkimiseen lisääntyvät. Ristiriitoja tilanne edelleen synnyttää. Etenkin samansukupuolisten vihkimistä kannattavia on eronnut kirkosta aina, kun asia ei ole päätöksenteossa edennyt.
Voimakkaimmin tunteet ovat kirkon sisällä kuohuneet, kun edellinen Helsingin piispa Irja Askola osallistui sukupuolivähemmistöjen Pride-juhlintaan paraateineen. Samalla luterilainen kirkko ilmoittautui yhdeksi Pride-viikon sponsoriksi. Eroaalto oli mittava.
Viimeaikaisimpia kirkon yhtenäisyyttä vakavasti murentavia tempauksia oli, kun Evankelis-luterilainen kirkko ilmoitti kannattavansa ns. trans-lakia eli sukupuolen vaihtamista pelkällä ilmoitusmenettelyllä ilman lääkärin tutkimusta. Laki hyväksyttiin eduskunnassa demokraattisten voimien yhteisrintamalla osan kokoomusta ja keskustapuoluetta tukiessa. Vain perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit vastustivat lakia. Ja jälleen kirkosta erosi jäseniä, mutta vastoin tavoitettamme, joitakin translain kannattajia myös palasi kirkon jäseniksi.
Huolimatta interseksuaalisen feminismin vastaisesta perinteestä ja opista kirkossa on myös jotakin myönteistä. Kirkon vähäosaisia materiaalisesti ja humaanisti tukeva diakoniatyö on arvokasta. Se toimi aikoinaan myös strategisesti erinomaisena punnahduslautana juuri tätä yleisinhimillistä toimintaa varten perustetulle Setlementtitoiminnalle. Setlementtityöllä on siis jo vuosikymmenet ollut kristillinen tausta kulissina sosialistiselle eetokselle.
Valtiovarainministeriö:
Sote-uudistuksesta velkaantumisautomaatti
Valtion velkaannuttaminen sinetöi kaoottisen tilanteen. Suomen ulkoisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ei tarvitse olla samaa luokkaa kuin vaikkapa Italiassa tai Kreikassa, koska EKP suojelee noita talouksia rahalaitoksineen etenkin Ranskan ja Saksan taloudellisten intressiensä vuoksi. Mutta varmaa on, että jos velkasuhde ylittää 120 prosenttia bkt:sta, usko Suomen kykyyn vastata lainanhoitokuluistaan on menetetty. Tähän tilaan on mahdollista hankkiutua paitsi metsäteollisuuden toimintakykyä kurjistamalla myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksella, jossa kyetään hyvinvointialueille upottamaan huomattavasti ennakoitua enemmän toimintamenoja.
Nyt on huolehdittava siitä, että lupauksista sosiaali- ja terveyspalvelujen laadullisesta ja määrällisestä paranemisesta pidetään kiinni kustannuksista riippumatta. Hyvinvointialueiden toimintaa rahoitetaan nostamalla velkarahoitus vähintään 25-26 miljardiin euroon. Hoitajamitoituksen kiristäminen, hoitotakuuseen tehdyt kevennykset on poistettava ja investointiohjelmasta on pidettävä kiinni. Alkuperäiset arviot siitä, että sote-uudistus auttaisi saavuttamaan säästöjä, pitää sivuuttaa muistuttamalla, että pohjoismaisessa vertailussa suhteelliset sote-menomme ovat pienemmät. Vaatimukset palvelujen integroimiseksi viedään läpi riittävällä erillisrahoituksella.
Lakiperusteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja tulee myös lisätä. Kaikki palvelut perus- ja erikoissairaanhoidon, hammashoidon sekä työttömille, perheille ja vanhuksille suunnattujen sosiaalipalvelujen tulee ulottaa myös ilman oleskelulupaa maassa oleville.
Siirtolaisuutta työperäisen maahanmuuton perusteilla voimistetaan. Se tulee ulottaa kaikkeen EU-alueen ulkopuolelta tuleviin ihmisiin riippumatta osaamiseen ja muihin valmiuksiin perustuvista edellytyksistä työllistyä. Valtio asettaa kuntasektorille erityisiä työllistämisvelvoitteita, jotta tilastollisesti voidaan osoittaa työperäisen maahanmuuton paikkaavan avoimien työpaikkojen kohtaanto-ongelmia.
Edistykselliset puolueet ovat aiemmin vastustaneet puolustusbudjetin kasvattamista. Lähtökohtaisesti sitä pikemmin tahdottaisiin supistaa. Velkaantumistason kriisiytymistavoitteen vuoksi asiaan suhtaudutaan nyt toisin. Siksi hävittäjähankintoja, Nato-jäsenyyttä sen edellyttämästä 2 prosentin bkt-osuutta ja uusien asejärjestelmien hankintaa pitää tukea rajoituksetta. Samasta syystä tuemme julkishallinnon paistuttamista kaikilla hallintotasoilla.
Sosiaali- ja terveysministeriö:
Intersektionaalinen feminismi sukupuolikysymyksissä
Vanhojen arvojen ja luutuneiden asenteiden kartoittaminen ja murtaminen ovat sekasortoisen kokonaistilanteen luomiseksi oleellisen tärkeää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, kantaa tässä merkittävän vastuun. Sukupuolivähemmistöjen edunvalvontayhteisöjä kuten Setaa ja Trasekia tuetaan voimaperäisesti valistustyössään. Lainsäädäntöä on kehitettävä yhdenvertaisuuden saumattomaksi toteutumiseksi.
Perheinstituutiosta saadaan monimuotoinen siten, että sukupuolittavat käsitteet kuten isä ja äiti korvataan yleiskäsitteellä vanhempi tai huoltaja. Mikäli asianomainen kuitenkin omasta tahdostaan haluaa tulla kutsutuksi isäksi tai äidiksi riippumatta biologisesta tai juridisesta sukupuolestaan, hänellä tulee olla siihen rajoittamaton oikeus. Sukupuolittavat käsitteet poistetaan käytöstä myös kaikissa muissa yhteyksissä.
Sukupuolen kirurgiset ja lääkkeelliset korjaukset tehdään julkisessa terveydenhoidossa maksuttomiksi vero- tai velkavaroilla kustannettaviksi. Tätä sovelletaan myös tilanteissa, joissa henkilö tahtoo myöhemmin palata aikaisempaan sukupuoleensa. Jotta sukupuolten yhdenvertaisuus saadaan ulotetuksi myös biologiseen käsitteistöön, X-kromosomi nimetään synnyttäjäpotentiaalikromosmiksi ja Y-kromosomi siittäjäpotentiaalikromosomiksi.
Moniavioisuus, polyamoria, säädetään lailliseksi yhteiselämän muodoksi.
Ensi vaiheessa julkisissa ja viipymättä myös avoimen sektorin hallintoelimissä ryhdytään soveltamaan sukupuolten tasa-arvoa siten, että mies- ja naiskiintiöiden lisäksi paikoista vähintään 10 % tulee varata muunsukupuolisille. Eduskunnasta yli 10 kansanedustajan ryhmissä vähintään yhden tulee olla ilmoituksensa mukaisesti muunsukupuolinen tai sukupuoleton.
Lisäksi THL tulisi saada ponnekkaasti suosittamaan osaksi hyvinvointialueiden toimintaa huumeiden käyttöhuoneita suurimpiin taajamiin ja lopulta huumeiden käytön täydellistä dekriminalisointia.
