Euroevankeliumia maanantaina | Uusi Suomi Puheenvuoro
Valtiovarainministeriö (VM) aikoo asettaa korkeushyppyriman tulevalle valtioneuvostolle, mikä ratkaistanneen pitkälti huhtivaalien tulosten perusteella. Tämä euroevankeliumi on käytettävissä vasta sen jälkeen, kun 85 kansanedustajaa ehti perjantaina olla sitä mieltä, ettei 2-3 miljardin omien poliittisten hankkeiden vuotuiset nettomenolisäykset ole minkäänlainen ongelma velkaantumisen näkökulmasta. Nämä edustajat ja heidän puolueensa todennäköisesti tekevät ensi kaudellakin 8-12 miljardin euron lisäalijäämän. Tätä on hyvä pitää rinnalla, kun maanantain katsaus tuodaan julki.
Yhteisvaluutan kirous
Esitän heti alkuun tässä ajatuksen, jonka jakaa monet euromaiden ulkomaiset taloustieteilijät, mutta ani harva muu ja vähiten euromaiden suosimat poliitikot: yhteisvaluutat toimivat ihan normaalisti hyvinä talousaikoina, mutta todella huonosti huonoina aikoina. Olette ehkä kuulleet sellaisia sanoja kuin ”viimeisen viidentoista vuoden aikana” tai ”finanssikriisin jälkeen”. Näitä sanomia on tavattu käyttää selittämään, että ”jotain aivan mystistä” on meille tapahtunut sen jälkeen, kun euroalue muun maailman ohella kohtasi taloudessa vastoinkäymisiä.
Tiedän olevassa näitä denialisteja, joiden poliittisen ja taloudellisen epärehellisyyden doktriini edellyttää ajattelumallia, että Ruotsi tai Norja ovat käytännössä ”Putinin taskussa”, koska eivät ole yhteisvaluutan jäseniä. Tätä logiikkaa he tarjoavat sitten suomalaisille, joiden rohkeus riittää kyseenalaistamaan monia asioita, mukaan lukien yhteisvaluutan järjellisyyden.
Heille voin lohdutuksena sanoa, että kannustan jatkamaan nykyisen vihervasemmistohallituksen jatkon äänestämistä, sillä vaikka näiden viiden puolueen politiikalla tekee talouden kannalta todella kipeää niin askelmerkit ovat kuitenkin, kuten ennen 1991-92 eurokriisiä, jolloin jouduimme käytännössä eroamaan. Saimme taloutemme kuntoon nopeasti kelluvalla ja vapaasti vaihtuvalla kansallisella valuutalla.
Joko kaikkea on kokeiltu?
Sir Arthur Doylen luoman mestarietsivä Sherlock Holmesin yksi rikosten ratkaisuperiaate oli, että poissuljettiin kaikki mikä ei ollut mahdollista ja jäljelle jäi se, mitä todennäköisesti tapahtui. Mitä on tehty finanssikriisin jälkeen Suomen talouden oikaisemiseksi? Nämä kaikki toimet voimme varmaan empiirisellä kokemuksella ruksata yli toimimattomiksi keinoiksi. Tässä on yritetty leikata ja säästää (Sipilän hallitus), ”laittaa valtion tase töihin” (Sipilän hallitus), tunkea julkiseen sektoriin viisi euroa, että saadaan talous kasvamaan kaksi euroa (Rinteen/Marinin hallitus), hommata katujengirikollisuutta, tuoda Lähi-itä opiskelemaan suomenkielisten lapsien sekaan, nostaa keinotekoisesti polttoaineiden hintoja jne.
Rahapolitiikassa on kokeiltu printata tuhansia miljardeja. Silti euroalueen kehitys jäi jälkeen. Eurostat julkaisee monia talousaiheisia tilastoja ja melko lailla poikkeuksetta EU-maiden kyseiset tilastot päihittävät euromaiden tilastot.
Edelleen: euroeroa ei olla vielä kokeiltu (vaikka Kreikka on väliaikaisesti ollutkin euroerossa – käytännössä). Tiedän tuntuvasti, että Uuden Suomen linja on puolustaa yhteisvaluuttaa kynsin, hampain. Media kyllä löytää yritysjohtajia puolustamaan yhteisvaluuttaa, koska se luo heille bisnestä ja henkilökohtaista menestystä. Jos kuitenkin pidämme perspektiivin sellaisena, että kansantalous on huomion korkeimmalla korokkeella ja kaikkea on jo kokeiltu niin missä vaiheessa Uusi Suomi uskaltaa kyseenalaistaa yhteisvaluutan hyödyllisyyden? Sittenkö, kun olemme lentäneet jo pihalle (tai eronneet itse)? Sitten voikin tulla kolumneilla ”Olemme jo pitkään uumoilleet euron ongelmien olevan ylitsepääsemättömiä”.
Aika loppuu
Monelta varteenotettavalta suomalaiselta puolueelta tuntuu puuttuvan täydellisesti askelmerkit siitä, miten toimimme välittömästi euroeron tai euron hajoamisen jälkeen.
Olen lähes koko tämän 15 vuoden korpivaelluksen ajan tarjonnut vaihtoehdoksi Suomen euroeroa, mutta siitä on kieltäydytty – välillä kohteliaastikin. Jos kyse ei olisi Suomen kansantaloudesta ja maamme mahdollisuuksista menestyä niin olisin ottanut tukevan nojan säkkituolissa ja popsinut popkorneja nauttiessani tästä erinomaisesta viihteestä, missä kaikki sätkien tarjoavat ratkaisuiksi kaikkea sitä, mikä ei ratkaise ongelmia.
Olen myös kertonut, että eurossa pärjäämisen vaihtoehto on niin karu, ettei siihen ole poliittista tahtoa. Sosiaaliturvaa on leikattava rajusti, mutta sen voi tehdä kohdennetusti. Julkisten alojen palkkoja tulee laskea yli 30 prosenttia (ottaen huomioon nyt julkisten alojen korotukset).
Olen melko varma, että maanantaina aikanne loppuu. Teistä ei ole tähän.
Valitkaa suosiolla se euroero.
