Työperäinen maahanmuutto | Uusi Suomi Puheenvuoro
Puhutaan työvoimapulasta ja saatavuusharkinnasta ja omalla työllään toimeen tulemisesta. Näistä asioista kiistellään kun puhutaan maahanmuutosta. Käsittelen näitä asioita nyt selvyyden vuoksi yksi kerrallaan.
Työvoimapula
Työvoimapula tarkoittaa sitä että töitä olisi, mutta työlle ei ole tekijöitä. Nyt pitäisi miettiä ollaanko sitä mieltä että työt pitäisi tehdä vai voiko ne jättää tekemättä.
Tekemättä voitaisiin minun mielestäni jättää joitakin töitä, esimerkiksi ravintola-alan työt ovat sellaisia. Jos ravintoloihin ei löydy työntekijöitä, ravintolat voitaisiin panna kiinni ja ihmiset hakisivat ruokansa ja juomansa kaupasta, viinansa viinakaupasta ja deittinsä somen deittipalveluista.
Töitä joita ei voida jättää tekemättä on paljon enemmän, terveyspalvelut, hoitopalvelut, turvapalvelut, koulutus, tienpito, rakentaminen, ruuan alkutuotanto, elintarviketeollisuus, kogistiikkapalvelut, kaupan eri toimialat, vientiteollisuus jne. Niihin pitäisi kyllä löytåå tekijöitä jostain.
Saatavuusharkinta
Saatavuusharkinta tarkoittaa sitä että pitää harkita onko mahdollista saada työvoimaa kotimaasta. Minusta tämä on turhaa nipotusta. Lähinnä kai ammattiyhdistysliikkeet ajavat tätä saatavuusharkintaa, jotta ulkomainen työvoima ei syrjäyttäisi kotimaista työvoimaa työmarkkinoilta. Epäillään että jos saatavuusharkintaa ei ole, pätevämpi tai vähempään palkkaan tyytyvä ulkomaalainen voi syrjäyttää suomalaisen työpaikkahaussa.
Minusta tämä on turha pelko. vaikka ulkomaalainen olisi pätevämpi ja vaikka hän tyytyisi pienempään palkkaan, suomalaisella on kielen, kulttuurin ja muiden seikkojen takia silti niin suuri etumatka työpaikkahaussa ulkomaalaisiin nähden että pelkoa ei pitäisi olla ja jos yritys siitä huolimatta haluaa palkata ulkomaalaisen, siihen on varmasti muitakin päteviä syitä kuin palkka tai pätevyys.
Saatavuusharkintaa ei näin ollen minun mielestäni pitäisi ollenkaan harrastaa, vaan yrityksille pitää antaa täysi toimintavapaus rekrytoida työntekijänsä miten itse haluaa. Se palvelee parhaiten yritystaloutta ja kansantaloutta.
Omalla työllään toimeentulo
Omalla työllään toimeentulo on asia jota esimerkiksi persut tuovat maahanmuuttolinjauksissaan esille ja monet sekä oikeistossa että vasemmistossa ovat tästä asiasta persujen kanssa samaa mieltä.
Toki minunkin mielestäni kaikkien pitäisi tulla työllään toimeen, mutta näin ei vain asiat ole, ei edes suomalaisten kohdalta, ja hommat sujuvat siitä huolimatta.
Suomessa on monenlaista työtä tarjolla, esimerkiksi siivoustöitä ja monenlaisia aputöitä, joissa palkkataso on varsin alhainen ja riippuu kovasti työntekijän kulutustottumuksista ja elämäntilanteesta voiko sillä pienellä mutta työehtosopimusten mukaisella palkalla yleensä tulla toimeen. Yleinen käytäntö niissä tapauksissa ettei palkalla tule oikein toimeen on se että yhteiskunta jollakin tavalla auttaa siinä toimeentulossa erilaisten tukien muodossa.
Jos näin ei olisi, niin eihän niitä halpatöitä voisi olla olemassakaan, kun niihin ei löytyisi työntekijöitä, koska eivät ne ihmiset jotka sitä työtä tekevät tulisi toimeen ilman yhteiskunnan tukea. Vakiintuneen käytännön mukaisesti voidaan siis sanoa että yhteiskunnalliset tuet näissä “ammateissa” ovat osa palkkaa, joka ei kuitenkaan kanavoidu työnantajan kautta vaan yhteiskunnan byrokratian kautta.
Kysymys kuuluu että jos nämä ns, halpapalkkaiset työt, siivoustyöt jne.. kuitenkin katsotaan välttämättömiksi, eikä niihin löydy Suomesta työntekijöitä, eikä ulkomaalaisia voida niihin palkata, koska on se ehto että palkalla pitää tulla toimeen, niin jätetäänkö nämä työt sitten vain tekemättä?
Minun mielestäni, jos kyseessä on tärkeät työt, kuten siivoustyöt, maatalousyrittäjien aputyöt, mansikan poiminta, metsämarjojen keräämien, kaikenlainen muunlainen aputyö, kuten sairaala-apulaiset jne. , töille pitää löytyä tekijä vaikka se edellyttäisikin sitä että yhteiskunnan pitää auttaa työntekijää toimeentulonsa suhteen.
