Lapsilisät 2 | Uusi Suomi Puheenvuoro
Aiemmassa blogissani toin esille, kuinka meillä on poistettu 1948 säädetty universaali tukemme lapsilisä vuonna 1994. Kuitenkin tällä universaalisuudella patsastellaan maailmalla, että Suomi on hyvinvointivaltio, joka huolehtii kaikista lapsistaan tasavertaisesti. Näinhän asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole, vaan se on suurta itsepetosta, koska köyhien perheissä lapsilisä otetaan tulona huomioon toimeentulotukilaskelmassa, kun taas rikkaissa/keskiluokkaisissa perheissä lapsilisä menee lasten tileille korkoa kasvamaan odottaen näiden täysi-ikäistymistä.
Laitan oheen vuonna 2022 maksetut lapsilisät, joka löytyy Kelan tilastoista.
Sen mukaan tuen saajia oli 563 029, lapsia 1 018 050 ja tuen yhteismäärä 1 460 295 266 euroa eli noin 1,46 miljardia euroa vuositasolla. Keskusta on luvannut 200 euron korotusta lapsilisiin vuodessa. Tämä tarkoittaa siis 203 610 000 lisämenoerää vuosittain, jolloin lapsilisäkulut olisivat 1 663 905 266 euroa, eli 1,66 miljardia euroa.
Mikäs siinä, jos saamme säästettyä mm. puoluetuissa, yritystuissa, yhdistystuissa, kehitysavussa ja julkisissa hankinnoissa vastaavan summan, mutta yhtään lisää velkarahalla maksettavaa etuutta emme tarvitse, koska se kostautuu lapsillemme ja lastemme lapsille.
Mitä voimme lapsilisän kanssa tehdä? Jotta se olisi edellenkin universaali tuki, niin tämän statuksen säilyttääkseen tuen pitää olla tasavertainen kaikille lapsille ja perheille. Päästäkseen tähän tasavertaisuuteen, lapsilisää ei saisi ottaa toimeentulotuessa huomioon. Muita vaihtoehtoja tilanteen korjaamiselle on, että lapsilisä pitäisi kokonaan poistaa ja tilalle tulojen mukainen lapsietuus, jolloin tukea saisivat vain sitä aidosti tarvitsevat tai laittaa lapsilisä verolle, jolloin myös rikkaat/keskiluokka voisivat nauttia siitä hyvällä omallatunnolla.
