Tästä tutkimuksesta on helppo tehdä johtopäätös 4 neliökilometrin autottomuusperiaatteesta keskustataajamissa
Tästä tutkimuksesta on helppo tehdä johtopäätös 4 neliökilometrin autottomuusperiaatteesta keskustataajamissa
Olen aiemmin esittänyt että kunnissa on säännönmukaisesti 4 neliökikometrin asutuskeskittymiä joissa lähes kaikki palvelut on saatavissa 4 km eli 2×2 km kokoisella auleella.
Jossa henkilöautoa ei pitäisi käyttää kuin poikkeustapauksissa – vaan alueen sisäinen asiointiliikenne pitäisi tehdä kävellen, pyörällä, sähköpyörällä tai sähköpotkulaudalla.
Ja on turha väittää ettei yli puolta vuotta saisi ruokia haettua kaupasta sähköpyörällä koska on olemassa sähkörahtipyöriä joilla vie lapset helposti tarhaan ja hakee ruuatkin kaupasta sillä niissä on rahtikantavuus jopa 80 kg. Siis se on yhtä kuin 80 maitopurkkia.
Lisäksi sellaisen alueen lapset voi mennä myös kouluun pyörällä, sähköpyörällä tai etenkin sähköpotkulaudalla. Se kun on kätevin nuorison liikkumisväline vähintään puoli vuotta vuodessa ympäri maata 4 km2 asutuskeskittymissä.
Ja Oulun kaupunki on osoittanut ettei lumikaan ole este pyöräilylle oikein toimin.
Kyse on siis kansanterveyden kohottamisesta, ilmanlaadusta, meluhaittojen vähentämisestä sekä tietysti hirmuisesta katujen ylläpidon kustannusromahduksesta kun autot siirretään vähemmälle käytölle tuolla 4 km2 alueella.
Tämä asiahan on yhtä lailla pätevä ratkaisu myös ympäri maailmaa.
Siksi sähköauto ei ole tuossakaan suhteessa ratkaisu vaan asutuskeskittymien taakka edelleenkin.
