Keskustelu lääkejakelun uudistamisesta on tarkoituksellisesti rajattu pieniin yksityiskohtiin
Apteekkisääntelyn purkamisesta on keskusteltu (esim. HS 15.1.2023) lähinnä vain lääkekaupan vapauttamisen näkökulmasta. Rajaus pimentää kaikki muut näkökulmat ja vääristää keskustelun palvelemaan lähinnä apteekkareiden etuja. Vasta kun lääkkeiden jakeluketju ja sen integroituminen koko terveydenhuoltoon on läpikotaisin arvioitu, olisi mahdollisuus hahmotella millainen ratkaisu voisi olla kustannustehokkain.
Ruotsissa ja Norjassa jakeluketjua on tehostettu sallimalla lääketukkujen omistaa apteekkeja. Suomessa samaa logiikkaa voitaisiin soveltaa koko ketjuun lääketehtaalta potilaaseen saakka. Kaikkien tarpeettomien välikäsien kustannukset sekä valtavasti sääntelyyn ja rahaliikenteeseen liittyvää byrokratiaa poistuisi.
Valtion lääkelaitos voisi toimia läpivirtausperiaatteella jakaen ostetut lääkkeet välittömästi terveyskeskusten ja sairaaloiden yhdennettyihin jakelu- ja varmuusvarastoihin laskennallisen kulutuksen ja säilyvyyden mukaisissa erissä (tarkemmin ks. Pelkistetty Sote). Päivittäisjakelun poistuessa logistiikkakulut pienenisivät kertaluokalla ja samalla saavutettaisiin täysi toimitusvarmuus. Varastojen hallinta ja potilasjakelu olisivat automatisoituja. Lääkkeet voisivat olla jopa valmiina odottamassa potilaan poistuessa lääkäriltä.
Varmuusvarastojen hajautus suojaisi niitä sotatilanteiden iskuilta, mutta vieläkin tärkeämpää olisi valmius kohdata minkä tahansa kriisin aiheuttamat häiriöt. Kun lääkkeet ovat valmiiksi lähellä loppukäyttäjiä ja käsin toimitukseenkin on varauduttu, jakelu voi toimia häiriöttä jopa sähköverkon romahtaessa. Mikäli lääkkeet olisivat vielä maksuttomia, kuten olisi kansantaloudellisesti edullisinta, edes rahaliikenne ei olisi pullonkaulana. Ehdotettu järjestelmä olisi kapasiteetiltaan, suorituskyvyltään, turvallisuudeltaan ja taloudellisuudeltaan nykyiseen verrattuna täysin ylivertainen. Apteekitkin voisivat jatkaa reseptilääkkeiden myyntiä toimitusmaksua vastaan.
Lääkemarkkinan avaamisen lisäarvo potilaille jäisi kovin vaatimattomaksi verrattuna saavutettavissa oleviin kansantaloudellisiin miljardisäätöihin. On perin kummallista, ettei asiasta keskustella. Tuskin lienee muuta mahdollisuutta kuin, että apteekkirahoista osa valuu poliitikoille.
