Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja – Marinin puumerkki vai osaamattomuuden myöntö?
Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja – Marinin puumerkki vai osaamattomuuden myöntö?
Ulkoministeriö tyrmäsi lausunnossaan pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian lausuntokierrokselle lähettämän asetusluonnoksen uuden turvallisuuspoliittisen neuvonantajan tehtävän ja erillisyksikön perustamisesta valtioneuvoston kansliaan pääministerin avuksi Nato-asioiden valmisteluun.
Marin toi ehdotuksen julkisuuteen ilman, että sitä olisi käsitelty TP-UTVA:ssa eli ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa. Valtioneuvostolla on neljä lakisääteistä ministerivaliokuntaa: ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta, EU-ministerivaliokunta, raha-asiainvaliokunta ja talouspoliittinen ministerivaliokunta. Ministerivaliokuntien puheenjohtajana toimii pääministeri.
Presidentin kanslia ei myöskään pidä valtioneuvoston lausuntokierrokselle lähettämää asetusluonnosta tarpeellisena.
Marinin tuotua esityksen julkisuuteen tarkoituksenaan saada asia päätettyä ennen 2.4.2023 olevia eduskuntavaaleja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra tokaisi: ”Merkillistä!”
Marinin osoittikin toiminnallaan täydellistä ja suorastaan käsittämätöntä ajoitusvirhettä. Muistuu mieleen, kuinka Marin vuonna 2021 pohti TV-ohjelmassa vaikeutetaan tunnistaa omia ja toisten tunteita. Marinin toiminnassa on nyt kuitenkin kyse kyvyttömyydestä hahmottaa laajaa ja monisyistä kokonaisuutta, mikä on oleellinen kyky ja taito politiikassa, ihmisten yhteisten asioiden hoitamisessa. Näiden ominaisuuksien tärkeys korostuu erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa, kun naapurimaamme Venäjä, jonka kanssa meillä on virallista yhteistä rajaa viimeisen rajankäynnin mukaan 1343,6 kilometriä, käy jo 12. kuukautta hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Sotaa, jonka loppua ei ole näkyvissä.
Jos Marinin motiivina oli jättää puumerkkinsä maamme hallintoon yrittämällä yllättäen, runnomalla ja äärimmäisellä häikäilemättömyydellä keskittää ulkopoliittista päätäntävaltaa aikaisempaa enemmän pääministerille, niin Marinin toiminta näyttäytyy entistä huolestuttavammassa valossa.
Myönteisin syy Marinin toimintaan olisi oman osaamattomuuden myöntäminen turvallisuuspolitiikassa. Perustuslain 93 §:n pykälän 1 momentin mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, joten pääministeri Marinilla on ollut koko hallituskautensa ajan turvallisuuspoliittista asiantuntemusta saatavilla, jos hän on halunnut sitä saada.
Marinin toiminta herättääkin huolen hänen halustaan ja kyvystään hoitaa pääministeriytensä loppuun ilman uusia yllätyksiä.
Marin Show ei aina ole ollut hänen kannattajienkaan mieleen vastustajista puhumattakaan.
Seppo Mäkinen
LKT
