Milloin metsien monimuotoisuudesta ja hiilensidonnasta sekä lajien säilymisestä voi puhua mielekkäästi
Milloin metsien monimuotoisuudesta yläkäsitteenä ja hiilensidonnasta sekä lajien säilymisestä sen alakäsitteenä voi puhua mielekkäästi
Metsien monimuotoisuudesta yläkäsitteenä ja hiilensidonnasta sekä lajien säilymisestä sen alakäsitteenä ei ole mielekästä puhua – ilman avohakkuiden rajaamista muutamaan hehtaariin satojen metrien etäisyydellä toisistaan ja jatkuvan kasvun ollessa pääasiallinen metsätalouden muoto.
Sen pitää olla metsätalouden peruslähtökohta niin Suomessa, EU:ssa kuin muuallakin ympäri maailmaa.
Se tarkoittaa monimuotoisuuskäsitteen kannalta myös sitä – että puupellot pitää niin Suomessa kuin EU:ssa ja muuallakin kieltää.
Viljanviljelyn kasvipellon tapaan metsien ei pidä kokonaistarkoituksenmukaisesti olla puupeltoja.
Ja metsien kokonaistarkoituksenmukaisuus on tullut jäädäkseen ja pysyy. Turha sitä vastaan on pullikoida. Se on yleinen poliittinen demokraattinen tahtotila.
