Uusi vammaispalvelulaki – uhka ja mahdollisuus
Meneillään olevan vammaispalvelulain uudistamisen tarkoitus on yhdistää nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Parhaillaan prosessissa olevassa lakiuudistuksessa on paljon hyvää. Se takaa enemmän osallisuutta ja päätöksentekomahdollisuuksia vammaisille itselleen. Uusi laki sanoo kohtelevansa kaikkia yhdenvertaisesti ja samalla yksilöllisesti. Kuulostaa kauniilta, mutta sama kohtelu ei tunnetusti ole tasa-arvoa. Eniten tukea ja resursseja tulisi kohdentaa sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Vaikeavammainen- sanaa ei uusi lakiesitys edes tunnista. Tarvitseva ei aina pysty, osaa tai edes tiedä kuinka ilmaista tarpeensa. Vaikeasti vammaiset eivät pysty käyttämään itse rahaa ja jäävät tässäkin asiassa toisten armoille.
Kehitysvammaisten tukipalvelut ovat muuttumassa uuden lain myötä enenevässä määrin maksuttomista maksullisiksi. Tämä vaikuttaa varmasti monen kehitysvammaisen tai hänen perheensä valintaan käyttää tai olla käyttämättä palveluja. Maksullisuus lisää haasteita ja vähentää osallisuutta. Perheet myös eriarvoistuvat, sillä kaikilla ei ole osaamista ja jaksamista muutoksenhakuprosesseihin. Etenkin matkojen maksullisuus saattaa koitua osallistumisen esteeksi työkyvyttömyyseläkkeen turvin eläville. Päivä-ja viikkorytmi on kokonaisuus joka voi vaarantua, jos asioiden hoito vaikeutuu.
Kehitysvammaisten mielenterveyden hoidossa olisi jo nyt tarvetta lisäresursseille. Monet perheet kamppailevat esimerkiksi itsetuntonsa ja aikuistumisen haasteiden kanssa kipuilevan teinin aggressioiden ja pahan olon kanssa. Kodin ulkopuolisten avohuollon asumispalvelujen muuttuessa maksullisiksi jotkut vanhemmat voivat joutua jopa valitsemaan lastensuojelun sijoituksen, vaikka varsinaista lastensuojelullista ongelmaa ei olisi olemassa. Toisenlainen valinta voi olla vielä kohtalokkaampi, jos joutuu jäämään väkivallan uhan alle tai hoidon vaativuuden uuvuttamaksi.
Toivoa saattaa, ettei keppi toimi myös porkkanana löyhän aborttilain osoittamalle tielle.
Kehitysvammaisten elämän laatu ja arvostus on erinomainen yhteiskunnan hyvinvoinnin mittari. Vielä on mahdollista, että uutta lakia korjataan siten, että viisari alkaa näyttää kaikkien sitä koskevien kohdalla parempaan suuntaan.
