Miksi uudessa translaissa oma ilmoitus riittää?
Uudessa translaissa sukupuolen vaihtaminen perustuu omaan ilmoitukseen. Enää ei tarvitse käydä läpi lääketieteellistä hoitoruljanssia vaihtaakseen miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi.
Taustalla on se, että sukupuolen vaihtamista ei enää nähdä lääketieteellisenä ilmiönä, vaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Kyseessä ei ole enää biologinen tai psykologinen ongelma, vaan sosiaalisen tason ongelma. Ennen homoseksuaalisuutta pidettiin lääketieteellisenä ongelmana, sairautena tai häiriönä, ja sitä yritettiin hoitaa lääketieteellisin menetelmin. Homoseksuaalisuus nähtiin sairautena tai psyykkisenä häiriönä. Ajan kuluessa kuitenkin huomattiin, että hoidot eivät auta, vaan seksuaalinen suuntautuminen pysyi vakiona terapoinnista huolimatta. Tästä heräsi vaatimus siitä, että homoseksuaalisuuden lääketieteellisestä määrittelystä luovuttaisiin kokonaan. Ensin poistettiin homoseksuaalisuuden kriminalisointi, ja sitten lääkärit ja psykologit päättivät poistaa homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta. Päätös poistaa homoseksuaalisuus sairausluokituksesta oli poliittinen päätös, se käsitteli homoseksuaalisuuden hyväksymistä yhteiskunnallisella tasolla.
Tämä sama ilmiö toistuu nyt translain kohdalla. Kyse ei ole enää siitä, määritelläänkö oman sukupuolen kokeminen vääräksi sairaudeksi vai ei, vaan kyse on siitä, miten hyväksyvästi yhteiskunta suhtautuu sukupuolten moninaisuuteen. Kyseessä on poliittinen päätös, ei lääketieteellinen. Liikutaan yhteiskunnallisten asenteiden tasolla, ei lääketieteellisten kysymysten tasolla. Lopulta kysymys on siitä, miten yhteiskunnassa yleisesti suhtaudutaan transseksuaalisuuteen.
Eheytyshoidot ollaan myös lähitulevaisuudessa kieltämässä lailla. Nykyisinkään eivät psykoterapeutit saa luvat parantavansa homoseksuaalisuutta terapian avulla. Mutta miten tämä sama ilmiö toteutuisi transsukupuolisten kohdalla? Kun nuori menee tapaamaan psykoterapeuttia pohdiskellessaan sukupuoli-identiteettinsä monimutkaista vyyhtiä, niin kielletäänkö tällainen selventävä psykoterapeuttinen hoito? Ilmeisesti psykoterapeutti ei enää saisi olla puolueellinen, eli hän ei saisi asettaa hoidon tavoitteeksi nuoren tai aikuisen palaamista alkuperäisen biologisen sukupuolen identiteettiin, vaan terapeutin tulisi pitää ovet auki yhtä lailla kummankin sukupuolen valintaan.
Nyt tehdään poliittista päätöstä siitä, hyväksymmekö sukupuolen kirjon ilmiöt. Eduskunta ei ota kantaa siihen, mistä biologisista tai psykologisista syistä ihmiset eivät koe sukupuoltaan biologista sukupuoltaan vastaaviksi. Vaikka hoidot sukupuolen muokkaamiseksi ovat lääketieteellisiä ja usein rankkojakin, niin nyt on kyse vain siitä, miten suhtaudumme sukupuoleltaan epätavallisten ihmisten elämänvalintoihin.
