Sosiaaliturvan kafkamaisuuksia, tapaus opintolaina | Uusi Suomi Puheenvuoro
Saan aika ajoin yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertovat sosiaaliturvamme ongelmista. Osa niistä on laajemmin tiedossa (kuten lapsilisän leikkaava vaikutus toimeentulotukeen), mutta osasta keskustellaan vähemmän. Kuten allaolevasta.
Kuinka moni esimerkiksi tietää sen, että toimeentulotuessa ei huomioida ns. perusmenoina opintolainan takaisinmaksueriä? Tämä voi pahimmillaan ajaa ihmisen kriisiin opintolainan takaisinmaksun vääjäämättä alkaessa, jos elämäntilanne on tuolloin vaikea.
On syytä ensinnäkin huomioida, että opintolainan nostaminen on tunnetusti pääsääntöisesti ensisijainen opiskellessa ennen toimeentulotuen saamista.
Kelan opintolainan takaajana on maksettava pankille se takaisin, jos lainan ottaja ei lopulta siihen kykene neuvotteluiden jälkeen. Väännöt opintolainan takaisinmaksujen kanssa käydään monesti Kansaneläkelaitoksen kanssa. Opintolainallisen työkyvyttömyys huomioidaan kyllä lopulta vapautuksena, jos hän on pysyvästi tai vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti työkyvytön. Tämä ei toki poista kohtuuttomuuksien mahdollisuutta.
Oma nurinkurinen kuvionsa on myös siis se, että opintolainan takaisinmaksu on ensisijainen verrattuna toimeentulotukeen vaikeassakin taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa.
Mutta on vielä enemmän nurinkurista, että toimeentulotukeen turvautuvia ohjataan käytännössä loppuviimein jättämään opintolaina maksamatta, minkä jälkeen se menee perittäväksi. Näin se huomioidaan kyllä toimeentulotuessa ulosoton kautta.
Tämä johtaa osaltaan maksuhäiriöön ja sitä myöten moniin ongelmiin muutenkin todennäköisesti hyvin hankalassa inhimillisessä tilanteessa. Kohtuuton tilanne muutenkin hankaluuksissa oleville aiheutetaan järjestelmässä olevan valuvian takia. Hyvinvointia monesti ansiokkaasti takaava sosiaaliturvamme on toisaalta usein byrokraattinen, kafkamainen ja kankea. Perustuloa odotellessa.
Asian korjaamiseksi on tehty vuonna 2021 lakialoite, jossa on allekirjoittajia SDP:sta, Vasemmistoliitosta ja Perussuomalaisista. Se ei valitettavasti ole vielä johtanut lainsäädännön muutoksiin, kuten yksittäisten kansanedustajien lakialoitteet harvemmin johtavat.
Toivon kuitenkin, että tästä korjattavissa oleva yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus otettaisiin mukaan tulevan hallituksen ohjelmaan, mitä kautta sen edistyminen voisi ripeämmin tapahtua. Tämä ei ole mahdoton epäkohta korjattavaksi, enkä usko nykyisen asiantilan palvelevan kenenkään asiaa.
