Kuollut vanhus löytyy asunnosta pitkän ajan kuluttua. Miksi kukaan ei välitä?
Iäkäs jyväskyläläinen pariskunta oli ollut asunnossaan kuolleena pitkään. Ei mitenkään ainoa tapaus. Silloin tällöin käy niin, että vanhus löytyy oltuaan kuolleena viikkoja tai pitempään. Niin taisi käydä lyhyessä ajassa kahdesti samassa talossa.
Eikö kukaan ole välittänyt? Miksi? Onko vainajilla perillisiä?
Suomessa tapahtuu joka saralla sellaista, mistä ennen kuuli vain ulkomailta.
Yksinäisyyden yhteiskunta
Maailmankuulu sosiaalisen neuropsykologian professori John Cacioppo ja Suomessa nimekäs kasvatuspsykologian professori Niina Junttila ovat kumpikin osoittaneet tutkimuksissaan yksinäisyyden vaarat terveydelle. Yksinäisyys jopa tappaa.
Yksinäisyys on välitön seuraus Suomessa yleisestä kiusaamisesta ja leimaamisesta, joka itse asiassa on henkistä väkivaltaa ja laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavaa rakenteellista väkivaltaa.
Perheessä, suvussa, tuttavapiirissä ja naapurustossa on yleistä ellei peräti sääntö, että joku valitaan mustaksilampaaksi ja eristetään toisista eri tavoin. Tapa toimii muutenkin kuin silloin, kun äiti vieraannuttaa lapset isästä.
Kilpailu, eriarvoisuus ja yhteisvastuun kartto synnyttävät yhteisössä käytännön, jossa jotkut ponnistautuvat nyrkein ja kyynärpäin kunkuiksi, sisäpiiriin. Tämä opitaan varhaisessa lapsuudessa. Koulussa kokemus ja tieto tällaisesta toiminnasta ja sen kohteena olemisesta vahvistuvat, samoin muissa oppilaitoksissa ja työelämässä.
Vähäväkinen vanhuskin tietää asemansa. Hänet on sysätty kaiken ulkopuolelle. Avuksi tarjotaan sitä, että häntä tarkkaillaan etäältä tietoteknisillä laitteilla, kuin navetassa olevia karjaeläimiä.
Itsensä ylistäjät ja ylentäjät tarvitsevat alennettavia. Kätevää kylläkin, nykyisin voi leimata, alentaa ja häpäistä nopeasti, tehokkaasti ja maailmanlaajasti.
