Vielä poliittisesta korruptiosta | Uusi Suomi Puheenvuoro
On järkyttävää, miten syvälle läpeensä korruptoituneeseen puoluevaltaan olemme ajautuneet. Tuskin yksikään puolue on kiinnostunut kansalaisten parhaasta vaan ajaa omiensa ja itsensä asiaa milloin minkin asian varjolla ja perustelut voivat olla mitä tahansa mielikuvia tai toiveita.
Eräs parhaista esimerkeistä on sote-uudistus. Terveys on pitkälti onnen kauppaa, sillä yhtä lailla sairastuu niin kommunisti kuin kapitalistikin, mutta silti puolueet haluavat politisoida terveydenhoidon. Syynä ei suinkaan ole huoli kansalaisten terveydestä vaan halusta laajentaa valtapiiriä ja saada aktiiveille suojatyöpaikkoja/palkkiovirkoja. Miettikääpä, onko kenellekään tullut mieleen, että yksityisessä terveydenhoidossa tarvittaisiin politiikkaa?
Lääkejakelun uudistaminen on ollut esillä jo pitkään. Kuitenkin viimeistään vaiheessa, jossa ollaan pääsemässä päätöksiin, jotenkin koko asia sulaa käsiin. Kun sama tapahtuu toistuvasti aika pienissäkin asioissa, rahan täytyy jollain tavoin liikkua taustalla. Keskustapuolueen kanta taustalla on mainio esimerkki, vaikka en voikaan osoittaa sen voitelurahaa saaneen.
Keskustan ” linjauksia lääkehuoltoon ja apteekkijärjestelmään” (Lääkehuoltoa ja apteekkijärjestelmää kehitetään käyttäjän, ihmisen tarpeista lähtien. – PDF Ilmainen lataus (docplayer.fi)) on kuin Apteekkariliiton julkilausuma moninkertaisine toistoineen. Puolue on ottavinaan kantaa apteekkiuudistukseen sitä kuitenkaan konkreettisesti ottamatta. Sen sijaan se ottaa tiukan kannan nykymuotoisen apteekkirakenteen puolesta. Herää väistämättä kysymys miksi avata keskustelu näin jyrkästi jo etukäteen ennen kuin asiakokonaisuutta on otettu käsittelyyn. Kyse kun ei edes ole pelkistä apteekeista, joihin keskusta keskittyy. Tuskin ketään niin sinisilmäistä Suomesta löytyy, etteikö tajua, että keskustan kannan on oltava vastikkeellinen. Mitä muuta syytä voi puolueella olla ottaa äkkijyrkkää kantaa lääkkeiden jakeluun osana koko terveydenhuollon kenttää. Johan maalaisjärkikin sanoo, että lääkejakelun pitää toimia osana terveydenhuollon kokonaisuutta eikä 600 ihmisen monopolina rikastua. Huomioon tulisi ottaa myös jakelun sujuvuus ja kustannukset, toimitusten integroituminen muuhun toimintaan, toimitusvarmuus, sekä vaikkapa sodan ja suuren aurinkomyrskyn edellyttämä varmuusvarastointi tilanteessa, jossa sähköä ei ole pitkään käytettävissä. Myös taloudella on merkitystä. Nykyisellään lääkkeiden jakelu maksaa kokonaisuutena tarpeettomasti noin miljardin vuodessa. Tavoitettavissa oleva kriisiturvakin puuttuu.
