Työelämän muutos: America Is Already Great oli Hillaryn vaihtoehto
Trumpin vaalilause oli tehdä Amerikka taas suurenmoiseksi.
Negaationa voidaan arvella että Hillary Clintonin ääneen lausumattomana vaalilauseena oli ajatus että America jo on suurenmoinen, olihan sen viimeaikainen kehitys Clintonin klaanin ja sen ulkojäsenen, Barack Obaman luoma.
Seuraukset tunnetaan, Trump valittiin.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös että puolet amerikkalaisista ei ollut sitä mieltä että Amerikka ja varsinkaan sen työelämä paskaduunarin kannalta olisi suurenmoista.
50-luvulta lähtien kansakunnan vauraus on suuresti lisääntynyt mutta se ei näkynyt tämän kansanpuoliskon elämän parantumisena.
Trumpin menestys voidaan nähdä ennen kaikkea protestina harjoitettua työelämäpolitiikkaa vastaan.
Pienituloisen kannalta myös verotus on rahaa joka on pois omasta kulutuksesta.
Taloudellinen kehitys
50-luvun amerikkalainen teollisuustuotanto joutui lopulta kohtaamaan kansainvälisen kilpailun. Huippukohtaa elettiin silloin kun eurooppalainen teollisuus oli suurelta osin tuhoutunut sodan johdosta. Aleneva tulokehitys olisi ollut joka tapauksessa väistämätöntä amerikkalaisen teollisuuden joutuessa kohtaamaan globaalin kilpailun.
Silti kyseessä on muutakin. 50-luvusta on sentään jo pitkä aika. Ja huonot ajat amerikkalaisen paskaduuni-työllisen kannalta jatkuvat ja jatkuvat vaikka muuten taloudessa on mennyt hyvin.
Taloudellinen kehitys veneinä
1900-luvun alussa suurrikkaat rakennuttivat valtavan kalliita huvialuksia. Vanderbildtilla ja Rockefellerilla oli omansa samoin kuten kaikilla muillakin suurrikkailla. Sitten se suuntaus sammui kymmeniksi vuosiksi. Vasta 2000-luvulla on taas näkynyt samanlainen valtavankokoisten huvialusten lisääntyminen. Kärkipaikoilla ovat olleet venäläiset oligarkit. Vaikkapa Roman Abramovitshilla on ollut niitä useampiakin yhtä aikaa, melkein ruotsinlaivan kokoisia omine helikoptereineen ja asevoimineen.
Mutta eivät muunmaalaiset ja amerikkalaiset yltiörikkaat ole jääneet oligarkkien varjoon. Luxus-alusten kauppa on käynyt kuumana, prekariaatin raapiessa leipänsä samoilla reaaliansioilla kuin isoisänsä 70 vuotta sitten.
Politiikka
Nykyisin puolueen ehdokkaaksi pääsee vain jos suhdemaailma on kunnossa. Tukijoita on oltava, ja varakkaita tukijoita jotka voivat laittaa satojentuhansien tukia puolueelle ilman huolen häivää.
Jokaisen edustajan oletetaan käyttävän tunteja päivässä ruinaamalla rahallista tukea puolueelle. Tämä yksipuolistaa vallankäyttöä. Poliittinen valta tukee yltiövarakkaita ja saa sieltä käyttövoimansa.
Seurauksena on lainsäädäntöä joka tuntuu puolesta äänestäjäkunnasta ei-kannattamisen arvoiselta.
Tähän saumaan iski taannoin politiikan ulkopuolelta tulleen Donald Trumpin ehkä yllättävältä vaikuttanut menestys.
Edellä puhutulla en tarkoita että Trump toteuttaisi oikeasti mitään hyödyllistä, mutta se on nähtävä merkkinä siitä että syvää tyytymättömyyttä politiikkaan on olemassa kansan syvissä riveissä.
Bernie Sanders olisi ollut toinen ehdokki muuttamaan Amerikan kurssia. Sanders olisi voinut voittaa Trumpin vaikka edusti vasenta laitaa. Clintonin klaani ja sen ajaman politiikan kannattajat onnistuivat potkimaan Sandersin ulos kisasta.
Entistä huolestuttavampaa on luvassa kun iso osa paskaduuneistakin voidaan piakkoin korvata robotiikalla. Silloin voidaan kysyä, mikä nyt eteen Pinneberg? Miten työllistyvät kymmenet miljoonat joutilaiksi jäävät kädet?
Tämä aloittaa kirjoitussarjan jossa on tarkoitus purkaa osiinsa nykyistä työelämää USA:ssa ja sen muutosta amerikkalaisen alhaison näkökulmasta.
Työelämän muutosta on syytä tutkia Amerikasta käsin, sillä emme ole saari talouselämän kannalta eivätkä suomalaiset ohjaa maailman kehitystä.
