’Luovutetusta’ Karjalasta sopii kyllä muistuttaa nytkin, Karjalan Liitto!
KARJALAN LIITON johto osoittaa huonoa harkintaa antaessaan tarpeetonta viestintätukea venäjämieliselle Suomen-vastaiselle disinformaatiolle. Liitto on nostanut tänään suuriin otsikoihin omien sanojensakin mukaan muutamien huonoa suomea käyttävien henkilöiden ja ulkomaistaustaisten ilmeisesti olemattomien muka-järjestöjen provokaatioväitteitä meistä suomalaisista. Supo taas ei pidä perusteltuna julkaista tuota räikeää sotapropagandaa eikä halua kommentoida tällaista yksittäistä tapausta julkisesti – IS , Verkkouutiset
”’Viesteissä on saatettu myös kannustaa suvereenin valtion perustamiseen Suomen ja Venäjän väliin Karjalan alueelle’, Karjalan liiton puheenjohtaja Outi Örn kertoo tiedotteessa.”
.
Karjalan liitto on siis katsonut asiakseen järjestää tälle kremlinhuuhaalle palstatilaa perusteluinaan viittaus ’tämänhetkiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen’ yms. geopolitiikan asetelmaan.
Mieleen tulee väistämättä ”molemminpuolisten rauhantahtoiseen ystävyyspoliitiikkaan perustuvien naapuruussuhteiden syventämisen laajentamisen jatkuminen” jne. Onneksi sentään Suojelupoliisi omasta puolestaan ei ole halukas kommentoimaan halaistua sanaa noiden ’merkittävien mielipidevaikuttajien’ tyhjänpäiväisiä touhuiluita. Miksi pitäisi mennä mukaan keskusteluun, jossa vaaditaan tuomioistuinta ukrainailaisten lisäksi jo suomalaisillekin ”natsirikollisille”? – IS
Ymmärrän hyvin Supon vaivaantuneisuuden karjalanpakolaisiamme virallisesti edustavan järjestön ilmeisesti lievähköstä jälkisuomettuneisuudesta kielivästä reaktiosta. Trolleja kun ei pitäisi ruokkia eikä moskovantiltuille tulisi koskaan antaa ansaitsematonta huomiota. Ne on pikemmin vaiettava kuoliaiksi aina silloin, kun muuta metodia tähän ei ole käytettävissä. Eivätkö jo rauhanajan desanttidosenttiemme laukomat puolivillaiset ’totuudet’ olleet riittävät tässä mielessä? Nyt sentään on annettu virallinen megafoni ilmeisen oikealle sotaosapuolen hybriditoimijalle.
Mennessään julkistamaan johtaville uutismedioille tietoja joidenkin tökeröiden pravdantorvien väitteistä ’Suomen militaristisen fasistikansan revansistisista pyrkimyksistä ja jopa sotilaallisista aikeista Inkerinmaan valtaamiseksi’ Karjalan liiton viestintä tosiasiallisesti syöttäa ns. lapaan putinistitrolleille. Ja Valtakunnanjohtaja Putin bunkkerissaan nauraa partaansa propagandaministereittensä kera.
JA ENNEN KAIKKEA: Toistaiseksi luovutetusta Karjalasta sopii kyllä muistuttaa nytkin, Karjalan liitto. Ihan suoraan ja täysin asiallisesti!
On totta, että Vladimir Putinin edeltäjä ja oppi-isä diktaattori Josif Stalin (vrt. presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe 2023) onnistui Suomeen suuntautuneitten hyökkäyssotiensa 1939-44 ja muun häikäilemättömyyden keinoin saamaan haltuunsa suuria maa-alueitamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asia olisi unohtunut.
Siinä missä ukrainalaiset eivät koskaan luovuta tai unohda maansa oikeita rajoja, useimmat suomalaisetkin kyllä muistavat. Siis myös Viipurin läänin ja puolikkaamme Laatokasta sekä Petsamon, kuin myös Sallan itäosat ja samaten vielä Suomenlahden saaretkin.
Edes suomettuneisuuden ajan teeskentelevä itsesensuuri ja Maailma ja Me -lehden edustama ”rauhanomainen kansainvälisyyskasvatus” eivät pyyhkäisseet kansakunnan kestomuistia ihan nollille. Itsenäisen Suomi-neidon alkuperäiset Tarton rauhassa 1920 rauhanomaisesti neuvotellen sovitut ja kansainvälisesti hyväksytyt rajamme on totta kai syytä muistaa edelleenkin. Asian käsittely ei ole kremlintrollien esilletuomien näkökulmien yksinoikeus!
Ja niistä sopii kyllä välillä myös muistuttaa muutakin maailmaa, ei vain meitä itseämme. Myös lähinaapureitamme. Muistuttamisen tapoja on monia. Propaganda, etupiiriuhkavaatimukset ja hämmennystä lietsova valeuutisointi trollihuuhaineen eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan – suomalainen nojaa malttiin, tolkkuun ja totuuteen.
Kukin valitsee itse vapaasti esitystapansa, mutta mikään geopoliittinen tilanne tai muu pakko-ohjeistusperuste ei estä sivistysmaan kansalaista kertomasta kantojaan tosiasioista. Uusia uhokampanjoita ei todellakaan tarvita, vaan kremlintrollien vihjailut jääkööt omaan arvoonsa. Karjala-keskusteluakin on käyty monin tavoin koko sotienjälkeisen ajan, varsinkin Gorbatshovin ja Jeltsinin aikoina. Miksi ei myös pian väistyvän Putinin aikana…
Jo Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin vuonna 1991 esiteltiin muitten muassa Ilta-Sanomissa joka tilanteeseen sopiva sivistyneen kansalaisen hienovarainen muistutusväline: hopeinen rintamerkki ja riipus, jotka muistuttavat itsenäisen maamme alkuperäisistä muodoista, ks. blogin kuvituskuva. Tuo pieni muistetaan ja muistutetaan -riipus on yksi rauhantahtoinen kannanotto samassa hengessä, kuin sinikeltainen nauha rinnassa muistuttaa Ukrainan oikeudesta omiin alueisiinsa riippumatta siitä, saako Venäjä ne haltuunsa lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi.
JA KUN kohdalle sattuu joskus joku sellainen, joka ei heti ota tunnistaakseen pinssin tai riipuksen viitteellisiä muotoja, tämä pieni tyylikäs merkki rinnassa lähellä sydäntä tarjoaa suomalaiselle myös oivan tilaisuuden harjaannuttaa kielitaitoaan hieman perustason small talkia pidemmälle. Kansainvälisyyskasvatus toimii näinkin päin.
Tasavallan presidentin julkisessa suurtapahtumassa vuonna 1999 lausuma toteamus pätee yhä.