STM ohjeistaa hyvinvointialueita lainvastaisesti. Työntekijöiltä evätään mahdollisuus aluehallituspaikkoihin
Hyvinvointialueet pärähtivät käyntiin parisen päivää sitten. Huomio on kiinnittynyt siihen, miten operatiivinen toiminta lähtee rullaamaan. Tässä blogissa ei käsitellä varsinaista operatiivista toimintaa vaan hyvinvointialueilla työskentelevien henkilöiden mahdollisuuksia toimia alueen luottamustoimissa.
Kirjoitus on varsin pitkä ja pykäliä pyörittelevä, joten aihepiiristä vähemmän kiinnostuneet voivat hypätä pariin viimeiseen kappaleeseen. Sen sijaan aluevaltuutettuja ja erityisesti aluehallitusten jäseniä blogi saattaa kiinnostaa.
Hyvinvointialueiden toimielimiä koskeva vaalikelpoisuus on noussut tapetille. Aiheesta kirjoitti mielipiteen hallintotieteiden tohtori Jouko Luukkonen (Kuntalehti 22.12.2022). Luukkonen toteaa; ”Hyvinvointialueen organisaatiomallista riippumatta välittömästi aluehallituksen alaisena ei siten ole koko henkilöstö, vaan hallintovaliokunnan mainitsema yleishallinnon ja konsernijohtamisen valmisteluun liittyvä henkilöstö.” Luukkonen toteaa, että ”Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton tulkinta aiheuttaa kentällä hämmennystä.”
Luukkosen kirjoituksesta ”otti kopin” Kuntaliiton lakiasiainjohtaja Juha Myllymäki (Kuntalehti 23.12.2022). Myllymäki toteaa, että ”vaalikelpoisuuden sääntely hyvinvointialuelaissa on hyvä arvioida uudelleen, sillä hyvinvointialueet ovat muodostuneet organisaatioltaan erilaisiksi kuin lakia valmisteltaessa oletettiin.”
Ministeriö ja Kuntaliitto ovat tulkinneet, että hyvinvointialueiden palveluksessa olevat henkilöt ovat vaalikelvottomia aluehallitukseen, jos hyvinvointialueen organisaatiossa ei ole lautakuntia, joiden alaisuudessa henkilöstö on.
Kun verrataan vaalikelpoisuutta koskevia hyvinvointialuelain ja kuntalain säännöksiä, ovat ne käytännössä identtisiä. Hyvinvointialuelaki nojaa varsin pitkälle kuntalakiin, josta se on käytännössä kopioitukin. Seuraavassa paneudutaan hyvinvointialuelakiin ja kuntalakiin. Löytyykö niistä yhtäläisyyksiä ja miten lakien toisiaan vastaavia säännöksiä tulisi tulkita.
Laissa hyvinvointialueesta (78 § vaalikelpoisuus aluehallitukseen) todetaan;
Vaalikelpoinen aluehallitukseen on henkilö, joka on vaalikelpoinen aluevaltuustoon, ei kuitenkaan:
1) välittömästi aluehallituksen alaisena toimiva hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö;
2) hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka toimii 1 kohdassa tarkoitettuun tehtävään rinnastuvassa tehtävässä;
3) hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö, joka lautakunnan esittelijänä tai muuten vastaa aluehallituksen käsiteltäviksi tulevien asioiden valmistelusta;
4) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä tai säätiössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle aluehallituksessa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.
Henkilöstön edunvalvonnasta asianomaisella hyvinvointialueella huolehtivan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen puheenjohtaja ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen. Vaalikelpoinen ei myöskään ole henkilö, joka yhteisön neuvottelijana tai muussa vastaavassa ominaisuudessa vastaa sen edunvalvonnasta.
Enemmistön aluehallituksen jäsenistä on oltava muita kuin hyvinvointialueen tai hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa olevia henkilöitä.
Edellä 1 momentin 4 kohtaa ei sovelleta hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseneen.
Kuntalain 73 §:ssä (vaalikelpoisuus kunnanhallitukseen) todetaan;
Vaalikelpoinen kunnanhallitukseen on henkilö, joka on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan:
1) välittömästi kunnanhallituksen alaisena toimiva kunnan palveluksessa oleva henkilö; (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
2) henkilö, joka on kunnanhallituksen tehtäväalueella toimivan, kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa; (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
3) kunnan palveluksessa oleva henkilö, joka lautakunnan esittelijänä tai muuten vastaa kunnanhallituksen käsiteltäväksi tulevien asioiden valmistelusta; (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
4) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä tai säätiössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle kunnanhallituksessa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Henkilöstön edunvalvonnasta asianomaisessa kunnassa huolehtivan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen puheenjohtaja ei ole vaalikelpoinen kunnanhallitukseen. Vaalikelpoinen ei myöskään ole henkilö, joka yhteisön neuvottelijana tai muussa vastaavassa ominaisuudessa vastaa edunvalvonnasta. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Enemmistön kunnanhallituksen jäsenistä on oltava muita kuin kunnan tai kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa olevia henkilöitä. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Edellä 1 momentin 4 kohtaa ei sovelleta kunnan määräysvallassa olevan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseneen. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Hyvinvointialuelain 79 §:ssä (vaalikelpoisuus muihin toimielimiin) todetaan;
Vaalikelpoinen lautakuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen aluevaltuustoon, ei kuitenkaan:
1) asianomaisen lautakunnan alainen hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö;
2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tehtäväalueella toimivan, hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa;
3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa lautakunnassa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.
Pääasiallisesti henkilöstöasioita hoitavaan toimielimeen sovelletaan, mitä 78 §:n 2 momentissa säädetään.
Johtokuntaan ja toimikuntaan voidaan valita sellainenkin henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen ja lautakuntaan tai joka ei ole kyseisen hyvinvointialueen asukas.
Kuntalain 74 §:ssä (vaalikelpoisuus muihin toimielimiin) todetaan;
Vaalikelpoinen lautakuntaan ja valiokuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan:
1) asianomaisen lautakunnan tai valiokunnan alainen kunnan palveluksessa oleva henkilö; (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tai valiokunnan tehtäväalueella toimivan, kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa; (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa lautakunnassa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Pääasiallisesti henkilöstöasioita hoitavaan toimielimeen sovelletaan, mitä 73 §:n 2 momentissa säädetään. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Johtokuntaan ja toimikuntaan voidaan valita sellainenkin henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen kunnanhallitukseen ja lautakuntaan tai jonka kotikunta kunta ei ole. (SAMA KUIN HV-ALUELAISSA)
Hallituksen esityksessä hyvinvointialuelaiksi (HE 241/2020) viitataan luottamushenkilöiden vaalikelpoisuuden osalta voimassa olevaan kuntalakiin.
Kunnanhallitus on kunnan toiminnan kannalta käytännössä keskeisin toimielin ja sen tehtävistä johtuu tarvetta rajata myös päätöksentekoon osallistuvia henkilöitä. Kunnanhallitukseen vaalikelpoisen pitää olla vaalikelpoinen myös valtuustoon. Lisäksi kunnanhallitukseen eivät ole vaalikelpoisia eräät kunnan tai kuntakonsernin palveluksessa olevat henkilöt.
Hallituksen esityksessä vaalikelvottomuudesta kunnanhallitukseen käytetään termiä eräät kunnan tai kuntakonsernin palveluksessa olevat henkilöt. Näillä eräillä tarkoitetaan erityisesti johtavia viranhaltijoita. Muutosta tältäkään osin ei ole tapahtunut siirryttäessä hyvinvointialueille. Ajatus on sama.
Kun verrataan hyvinvointialuelakia ja kuntalakia herää kysymys, miten kahta samansisältöistä lakia voidaan tulkita eri tavalla? Pykälät ovat sisällöltään identtisiä vain sillä poikkeuksella, että hyvinvointialuelaissa puhutaan aluehallituksesta ja kuntalaissa kunnanhallituksesta. Myöskään edellä mainittu hallituksen esitys ei esittänyt hyvinvointialuelakiin kuntalaista poikkeavia muutoksia.
Kuten Luukkonen oikein tulkitsee ja toteaa, hyvinvointialueen organisaatiomallista riippumatta välittömästi aluehallituksen alaisena ei siten ole koko henkilöstö, vaan yleishallinnon ja konsernijohtamisen valmisteluun liittyvä henkilöstö. Onkin varsin merkillistä, että säännösten tulkinta – niiden ollessa identtiset – muuttuu siirryttäessä hyvinvointialueille.
Karmea esimerkki lainsäädännön väärästä soveltamisesta saatiin vast´ikää Ylöjärven suunnalta
Aluevaltuutettu Erja Pelkonen (ps.) joutuu jättämään leipätyönsä Ylöjärven lastensuojelun avohuollon perheterapeuttina voidakseen jatkaa aluehallituksen jäsenenä. Hän jätti irtisanomisilmoituksensa 31.12.2022. Pelkonen päätyi ratkaisuunsa siksi, että Pirkanmaalla noudatetaan valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön esteellisyyslinjausta. Sen mukaan henkilö ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen tai sen jaostoon, jos hän on palvelussuhteensa vuoksi suoraan aluehallituksen alaisuudessa ilman lautakuntarakennetta. Pirkanmaalla on käytössä valiokuntamalli, ja Ylöjärven kaupungin lastensuojelusta tuli vuodenvaihteessa osa Pirkanmaan hyvinvointialuetta. (Aamulehti 3.1.2023)
VM ja STM siis tulkitsevat, että perheterapeutti on vaalikelvoton aluehallitukseen. Tulkinta juontaa juurensa seuraavasta; ”Vaalikelpoinen aluehallitukseen on henkilö, joka on vaalikelpoinen aluevaltuustoon, ei kuitenkaan: 1) välittömästi aluehallituksen alaisena toimiva hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö;”.
VM:lle ja STM:lle voi esittää kysymyksen säännöksen tulkinnasta, tulkitaanko säännöstä liian ahtaasti? Säännöksessä itsessään ei ole mitään vikaa vaan se on aivan oikein laadittu. Säännöksellä tarkoitetaan sitä – joka on kunnissa vallitseva käytäntö – että välittömästi kunnanhallituksen alaisia ovat mm. johtavat viranhaltijat ja merkittävissä valmistelutehtävissä olevat henkilöt. Kunnanhallituksissa istuu tälläkin hetkellä iso joukko kunnan työntekijöitä, jopa kunnanhallitusten – ja valtuustojen puheenjohtajien palleilla. Miten siis on mahdollista, että VM ja STM tulkitsevat lakia niin, että perheterapeutti on esteellinen aluehallitukseen?
Edellä mainittuun viitaten, sote- ja pelastustoimen siirtyessä hyvinvointialueille mikään ei ole lainsäädännöllisesti muuttunut. Kunnissa on vuosikymmeniä opittu tulkitsemaan lakia niin kuin on kirjoitettu.
Onko lainsäädäntöä tältä osin tarpeen muuttaa? Ei. Lainsäädäntö on relevantti. Vain lain tulkinta näyttää aiheuttavan hyvinvointialueilla päänvaivaa siitäkin huolimatta, että lainsäädäntö on varsin yksiselitteinen. VM:n ja STM:n hyvinvointialueille antamat ohjeet ontuvat pahasti, sillä vaalikelpoisuus aluehallitukseen (§ 78) ei ole riippuvainen siitä, miten alueilla organisaatiot on rakennettu mm. lautakuntien osalta.
Jouko Luukkonen on siis nostanut aiheellisesti kissan pöydälle. Peruslähtökohta on, että lakia tulkitaan siten, kuin se on kirjoitettu. Perheterapeutti ei ole välittömästi aluehallituksen alainen, siten kuin se on kunnissa ja kuntalaissa opittu ajattelemaan. Ylöjärven case-esimerkki on karmea esimerkki siitä, mihin virheellinen lain tulkinta voi johtaa.
Näyttää siltä, että hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämiseen liittyvät haasteet eivät rajoitu pelkästään operatiiviseen toimintaan vaan myös organisaation ylätasoon ja päätöksentekoon liittyviin peruskysymyksiin. STM:n olisi syytä laatia hyvinvointialueille lainsäädännön mukaiset soveltamisohjeet. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei tältä osin ole tarkistamisen tarvetta. Sen sijaan lain tulkinnassa näyttää olevan enemmältikin petraamisen varaa.
Olli-Pekka Salminen
Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri/kunnallisoikeus, väitöskirjatutkija/hallinto- ja kunnallisoikeus