”Varaudu siihen, että tämä tulee mediaan.”
Oulun kapunginjohtajan hakuprosessi päätyi kaikessa sekavuudessaan julkisuuteen ja herätti itsessäni sekä ajatuksia että vahvasti myös tunteita.
Ensimmäinen ihmetystä herättänyt asia itselle entisenä oululaisena oli luonnollisesti jo se, miksei Oulun kaltaisen ja kokoisen kaupungin johtajan paikka kiinnosta isompaa joukkoa koulutettuja ja meritoituneita johtajia.
Kun sotkuinen prosessi päätyi mediaan, tuli itselle yhä enemmän mukaan myös mainitsemiani tunteita.
Iltalehti kirjoitti sunnuntaina 30.10.2022:
”Oulun entinen yhdyskuntajohtaja ja nykyinen kaupunginhallituksen jäsen ja aluevaltuutettu Matti Matinheikki (kok) olisi voinut olla kolmas kelpoiseksi katsottava hakija. Kuntarekry ei kuitenkaan arvioinut hänen kelpoisuuttaan ilmeisesti sen vuoksi, että Matinheikki veti hakemuksensa pois pian hakuajan päätyttyä.
Syyksi hän ilmoitti sen, että hän oli saanut yhdyskuntajohtajana toimiessaan varoituksen, ja hänelle oli tehty tiettäväksi, että asia tulisi julkisuuteen.
Yksi vahva hakija lyötiin siis pelistä pois. Matinheikki ilmoitti lisäksi peruvansa ehdokkuutensa ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
Matinheikki toimi pitkään Oulun kaupungin palveluksessa, kunnes hän marraskuun lopussa 2020 ilmoitti eroavansa yhdyskuntajohtajan virasta. Matinheikki siirtyi seuraavan vuoden alusta yksityisen yrityksen palvelukseen.
Tuolloin oululaiset eivät tienneet, että aiemmin apulaiskaupunginjohtajanakin toiminut Matinheikki oli saanut kaupunginjohtajalta varoituksen saman vuoden maaliskuussa.
Varoituksesta oli vaiettu visusti, mutta asia oli jäänyt hautumaan siitä tienneiden mieliin. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin se osoittautui arvokkaaksi aseeksi, jolla yksi vahva hakija sysättiin sivuun kaupunginjohtajahausta.”
Eduskuntavaaliehdokkaana, joka haluaa olla luomassa päätöksentekoon avoimuutta ja rehellisyyttä, haluaisin tuoda Oulun tapauksen ”innoittamana” esille muutaman näkökulman.
Ensimmäinen asia on luonnollisesti kysymys siitä, mikä herättää julkisissa viroissa toimivia kohtaan luottamusta? Yhtä luonnollisesti vastaus kuuluu: avoimuus.
Oulun tapaus ei ole ainoa eikä ensimmäinen, mutta on ”täydellinen” esimerkki siitä, miten kuntalaisten luottamus julkisissa viroissa toimivia kohtaan romutetaan.
Virkamiehen tulee virassaan toimia rehellisesti eikä oman aseman hyväksikäyttö ole oikein.
Silti myöskään tällaisten asioiden (virheiden) sivuuttaminen varoituksella, ja myöhemmin asian tuomisella julkisuuteen painostaminen ei ole oikein, eikä oikea tapa toimia. Kuntalaisia tai kansalaisiakaan kohtaan eikä työssäolevaa kohtaan.
Meidän tulisi luoda ilmapiiri, jossa virheitä ja huomautuksia voidaan sovitella. Jokainen meistä tekee virheitä ja niistä tulee voida (ja saada) keskustella asianomaisten kanssa. Tapa, jossa näitä virheitä laitetaan pöytälaatikkoon odottamaan aikaa, jolloin niitä voidaan käyttää lyömäaseina tai ”apukeinona” omien etujen etäänpäinviemisessä tulee romuttaa. Asioiden käsittelyn jälkeen tulee kaikkien osapuolten voida jatkaa elämäänsä eteenpäin .
Joskus virhe saattaa olla sellainen, että se tarkoittaa irtisanoutumista, mutta virheiden tekeminen, niiden myöntäminen sekä niiden parissa eteenpäin eläminen on osa inhimillisyyttä, joka tulee ottaa tulevaisuudessa vahvasti myös poliittisiin toimintamalleihin.
Tapa piilotella asioita ja salailla, sopii vain jos kyseessä on toiseen ihmiseen liittyvä toimi, jossa halutaan suojata vastapuolta. Niissäkin tapauksissa avoin vastuunkanto kertoo virheestä eikä toimintamallista. Käsi ylös virheenmerkiksi. Jos tätä ei osata tehdä puuttuu kyky empatiaan.
Ainoa todellinen virhe on siis olla ottamatta opiksi virheistään.
Haluan olla luomassa toimintaympäristöä, jossa virheitä saa tehdä eikä niitä tarvitse, saati haluta lakaista maton alle.
Avoimuutta, jossa asioita ja virheitä ei jätetä pelolla hallitsevien johtajien ja järjestelmän lyömäaseiksi.
Päätöksentekoa, jossa keskiössä ovat avoimuus, rehellisyys ja inhimillisyys.
Ilman pelkoa.
”Pelko ei estä kuolemasta, se estää elämästä.
-Buddha
