Kertomus yrityksestäni saada Venäjältä lähtöisin olevaan häirintäkampanjaan tukea
Tein rikosilmoituksen poliisille aiheesta Venäjään liittyvä häirintä alkuvuodesta 2022.Tässä kirjoituksessa kerron kokemuksistani asiaan liittyen.
Kirjoituksessa en käsittele niitä syitä, joiden vuoksi tein rikosilmoituksen. Ne syyt ovat olleet hyvin erilaisia, kuten esimerkiksi kotiini murtautuminen. Ollessani töissä, koulussa tai muista syissä poissa kotoa, on esimerkiksi pakastimen ovi saatettu käydä avaamassa. Näitä tämän tyyppisiä asioita on paljon, enkä tässä kirjoituksessa aio käsitellä niitä yksityiskohtaisesti. Tässä kirjoituksessa aiheena on yritykseni päästä keskustelemaan tapahtuneista asioista Suomen poliisin kanssa. Tämä ei käytännössä ole onnistunut vaan ratkaisut on tehty tietämättä mitä itseasiassa on tapahtunut.
Yrittäessäni keskustella asiasta internetissä kohtaan jatkuvasti monenlaista sensuuria, sekä paikallisia suomalaisia venäjätrolleja.
Tein siis rikosilmoituksen alkuvuodesta 2022. En kirjoittanut kovin paljoa yksityiskohtia itse ilmoitukseen, koska asia on pitkä ja monimutkainen. Tavoitteenani oli päästä keskustelemaan tapahtumien sisällöstä jonkun ihmisen kanssa, joka sitten ymmärtäisi mistä oikeastaan on kyse, kun olen ensin tehnyt ilmoituksen asian saamiseksi vireille.
Soitin poliisin neuvontapuhelimeen, jossa vastattiin puhelimeen. Siellä kerrottiin että minun kannattaisi ottaa yhteyttä Vaasan rikosilmoitusten vastaanottoon. Vaasan poliisiasemalla olisi avattu tekemäni rikosilmoitusasia. Yritin soittaa rikosilmoitusten vastaanottoon noin 30 kertaa Helmi-Maaliskuunaikana, puhelimeen ei vastattu. Linjalla tuli nauha, joka kertoi että kaikki ovat varattuja tms, en muista mitä siinä tarkkaan ottaen sanottiin.
Soitin uudestaan poliisin neuvontapuhelimeen. Sieltä alkoi tulla mielestäni selittelyä. Esimerkiksi yksi neuvontapuhelimeen vastannut poliisi kertoi että poliisin nettisivulla olevat puhelinnumerot ovat siellä ihan turhaan, kun niihin ei kuitenkaan vastata. Tämä ei pidä paikkaansa. Tottakai ne ovat siellä syystä, ja sitä paitsi, samasta neuvontapuhelimesta oli aiemmin neuvottu soittamaan juuri sinne. Yritin jälleen soittaa rikosilmoitusten vastaanottoon, jotta pääsisin keskustelemaan tekemäni ilmoituksen sisällöstä. Puhelimeen ei vastattu.
Neuvontapuhelimessa sen sijaan vastattiin edelleenkin. Tällä kertaa suositeltiin lähettämään sähköpostia johonkin Pohjanmaan poliisin sähköpostiosoitteeseen. Tein niin. Lähetin lyhyen viestin, jossa kerroin että haluaisin tavoittaa jonkun ihmisen asian tiimoilta, ja laitoin siihen puhelinnumeroni. Soittoa ei kuulunut, sähköpostiin ei vastattu, enkä tiedä edes menikö se perille.
Neuvontapuhelimessa ehdotettiin, että mitä jos laittaisin sähköpostia poliisin palautesähköpostiin, ja kertoisin siellä asiasta. Eli kun puhelinnumeroon, johon neuvotaan soittamaan, ei kukaan vastaa usean kuukauden ja kymmenien soittojen aikana, tässä ei ole mitään ihmeellistä kenenkään mielestä, käsiteltävän asian luonteesta huolimatta. Vaan neuvotaan lähettämään jotain sähköpostia. Siihen ei vastata, neuvotaan lähettämään palautetta siitä, että puhelimeen ei vastata, eikä sähköpostiinkaan vastata. Mielestäni tämä oli jo naurettavaa.
On tietysti täysin mahdollista, jos ei suorastaan todennäköistä, että tuolla Itä-rajan toisella puolella olevat ystävämme ovat vetäneet muutamasta narusta, ja tämä asia on sitten pysähtynyt sille tielleen. Ja mulle se näyttäytyy näin. On myös muitakin erilaisia variaatioita lopulta samasta ilmiöstä. Esimerkiksi asiaan liittyviä tietoja on käsitelty, minulle ei ole asiasta mitään kerrottu, on hyödynnetty muualta kerättyjä tietoja tai lausuntoja ja tehty epävirallinen päätös. Tällaisilla näkemyksillä on mielestäni turhaa arvuutella. Ihan yhtä huonoilla tiedoilla minä tässä arvailen, millä perusteella poliisissa on asiaa arvailtu. Selvää on ainoastaan se, etten ole päässyt välittämään tietojani poliisille, ja päätökset on tehty siten ilman niitä.
Kesä- tai heinäkuuhun mennessä olin soittanut 70 kertaa numeroon, johon minua oli ohjeistettu soittamaan. Siellä ei kertaakaan vastattu. En tehnyt kaikkia soittoja samana päivänä, mutta en myöskään jakanut soittoja avain tasaisesti. Silloin tällöin kokeilin soittaa pari kertaa, noin 10 kertaa kuukaudessa, 7 kuukauden ajan.
Tästä kaikesta turhautuneena, soittelin erilaisiin poliisin vihjepuhelimiin. Niihin voi kertoa noin minuutin verran asiaa. Varmaankin on ymmärrettävä, että esimerkiksi tämän viestin sisältöä, ei pysty 1 minuutin aikana kenellekään kertomaan. Ei ole mahdollista käsitellä informaatiota, joka tapaukseen liittyy, jos siihen täytyy käyttää minuutin mittaisia viestejä. Joka tapauksessa soittelin näihin epämääräisiä vihjeitä aiheeseen liittyen.
Kesällä sattui sitten niin, että eräs paikallinen ex-narkomaani, joka on minun väitteideni mukaan, ennenkin osallistunut tähän venäjätrollaukseen, päätyi lähikaupan pihalla jututtamaan minua, ja yritti myydä minulle jotain lääkkeitä, en tunnistanut niitä nimiä enkä muista jälkikäteen kaikkia. Muistaakseni Opamox mainittiin, ja luulisin toisen lääkkeen nimen liittyvän korvaushoitoon. Ymmärsin kuitenkin että kyse on laittomasta pillereiden myynnistä, oli ne niiden sisältö sitten mitä tahansa. Olin melko neutraalisti torjuva ja yritin päästä henkilöstä eroon.
Menin lähikauppaan sisälle. Hän tulee uudestaan juttelemaan minulle kaupan kassajonossa, jonossa kourallinen asiakkaita ennen minua, ja kertoo, että naapurissani asuu kuulemma jotain natseja. En tiennyt mikä tässä oli pointtina, mutta koska tiesin että kyseinen henkilö liittyy tähän Venäjän tekemään häirintäkampanjaan, päätin laittaa pisteen touhulle. Sanoin hyvin selkeällä ja melko kuuluvalla äänellä (kuitenkiin kohtuuden puitteissa, en huutanut tms. käyttäytynyt tökerösti) seuraavan lauseen ”Minuun kohdistuu Venäjän turvallisuuspalvelun tekemä häirintäkampanja, joten joudun ilmoittamaan kaikista näistä tapahtumista viranomaiselle”. Sanoin tämän osittain siksi, että yritin viestittää, että koen tämän velvollisuudekseni, ja että en ole kiinnostunut tietämään mitä hänellä on sanottavanaan yms. Jos kyseessä olisi ollut satunnainen tähän kokonaisuuteen liittymätön asia, en olisi ilmoittanut tapahtuneesta.
Tästä huolimatta henkilö vielä päättää tulla kyselemään minulta seuraavia asioita: ”Miten sun äiti voi? Onko äiti tullut kylään viimeaikoina?”
Nämä ovat tyypillisiä venäjätrollaukseen liittyviä asioita, koska aika monesti äitiin on tavalla tai toisella viitattu. Yleensä melko hienovaraisesti tai siten, että joku vaihtoehtoinen selitys on tarjolla. Lienee ilmiselvää, että johtuen tämän keskustelun aiemmasta sisällöstä, kyseessä ei ollut autenttinen kiinnostus sukulaisten hyvinvoinnista kaverillisella mielellä kyseltynä, vaan vähintäänkin kiusanteko.
Tämän seurauksena soitin keskusrikospoliisin vihjenumeroon. Siellä vastaa ihminen puhelimeen, 1 minuutin automaatin sijaan. Kerroin tapahtumista päivystäjälle. Kerroin myös laajemmin näistä kokemuksistani, sen verran mitä ehdin, kuten siitä, etten ollut onnistunut saamaan puhelimella kiinni. Hän sanoi että joutuu sulattelemaan asiaa pari päivää, ja palataan sitten asiaan.
Asiaan palattiinkin parin päivän kuluttua. Hän kertoi henkilön nimen, johon voin ottaa yhteyttä Vaasan poliisiasemalla, kyseisen henkilön pitäisi tietää tapauksesta jotain ja voisin keskustella asiasta.
Oli siis kulunut 7kk siitä kun tein rikosilmoituksen, ja noin 70 kertaa yrittänyt soittaa numeroon, johon ei vastattu. Tähän oli siis ilmeisesti tulossa muutos tällaista kiertotietä. Niin olisi voinut luulla.
Soitin yhteystietojen henkilölle. Hän ei vastannut puhelimeen. Meni pari päivää, soitin uudestaan. Tällä kertaa henkilö vastaa puhelimeen ja alan kertomaan mitä asiani koskee. Kyseinen ihminen kertoo minulle, että asiasta ei oikeastaan voi keskustella, koska tutkinnanjohtaja on tehnyt päätöksen asiasta. Tutkinnanjohtaja on myös lähtenyt lomalle, eikä hän ole tavoitettavissa kuukauteen. Koska tapauksesta on tehty päätös, siitä ei siis tarvitse keskustella. Hän myöskin kertoo että vihjepuhelimiin jättämiäni tietoja on analysoitu. Sanoin, etten ole jättäny vihjepuhelimiin olennaisia tietoja asiasta, eivätkä ne ole optimaalinen keino yrittää välittää asiaan liittyvää tietoa, että olen yrittänyt puoli vuotta päästä keskustelemaan asiasta. Yritin selvittää mistä vihjepuheluista oli kyse, turhautuneena olin soittanut useaan eri numeroon, enkä tiennyt tarkoitti tämä henkilö esimerkiksi Keskusrikospoliisille tekemääni soittoa, jossa siis vastattiin puhelimeen, kuten aikaisemmin kerroin, vaiko jotain muuta, kuten sellaisia soittoja, jotka menivät 1 minuutin nauhuriin.
En edelleenkään päässyt edes kertomaan mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Tutkinnanjohtaja on lomalla, eikä hän ole tavoitettavissa.
Päätös tulee minulle kotiin. Siinä on leima ”salassa pidettävää”. Soitin poliisin neuvontapuhelimeen ja kysyin, mitä se tarkoittaa. Onko minulla oikeus esimerkiksi keskustella asiasta? En tunne salassapidettävyyteen liittyvää lainsäädäntöä. Minulle kerrottiin että voin keskustella asiasta, mutta en saa antaa paperia muille ihmisille. Voin kuitenin kertoa paperin sisällöstä. Siinä lukee, että tutkinnan johtaja on tehnyt ”musta tuntuu” perustelulla päätöksen että ”asiaa ei kannata tutkia”. Tarkemmin sanottuna hän kirjoitti siihen päätökseen, juuri ennen lomalle lähtöään että ”henkilökohtaiseen elämänkokemukseensa perustuen”. Ilmeisesti kenenkään mielestä ei ole ongelmallista etten ole vielä päässyt kertomaan mistä on kyse, ehkä he eivät ymmärrä, että asiaan liittyvät tapahtumat ovat monimutkaisia, ja niiden läpikäyminen on työlästä. Nähdäkseni on vain yksi taho tässä maailmassa, jolla on intressi sensuroida tai rajoittaa kykyäni keskustella asiasta viranomaisen kanssa, ja tämä ystävällinen taho löytyy Itä-rajan toiselta puolta. Suomen poliisilla ei ole tarvetta estää itseään kuulemasta tietoja tästä aiheesta.
Tämän päätöksenhän olisi kuka tahansa voinut tehdä kuluneiden 7 kuukauden, jolloin poliisin puhelimet eivät vaikuttaneet oikein toimivan, aikana. Mutta sitä ei tehty silloin, vaan vasta kun tällaista toista kanavaa pitkin, olin viimein pääsemässä selvittämään asiaa jonkun kanssa.
Soitin asiasta oikeuskanslerille, jolle kerroin kokemuksistani, mutta selvitettyäni vaihtoehtoja, selvisi, että minun täytyisi tehdä kantelu viranomaisen toiminnasta. En halunnut tehdä sitä. Osittain siksi, että käsitykseni on Suomen poliisin toimivan yleisesti ottaen varsin mainiosti, ja siksi että tämä olisi helppoa vääntää näyttämään luottamuksen horjuttamisena viranomaiseen. Mikä saattaisi johtaa siihen, että koko tapaus kuitattaisiin venäläisten järjestämänä provokaationa.
Pohjimmiltaan ongelma ei ole siinä, että asiasta tehtiin tutkimattajättämispäätös, eikä siinä, että joku on ollut lomalla. Ei minun tehtäväni ratkaista mitä kuuluu tutkia ja mitä ei. Asiassa vaivaa se, että päätökset on tehty ilman että on koettu tarpeelliseksi edes kuulla asianosaista ihmistä, siitä huolimatta, että olen jokaiselle ihmiselle jonka kanssa keskustelin painottanut, etten ole päässyt selventämään mistä oikeastaan on kyse. Mielestäni olisi järkevää huomioida, että tämän tyyppisestä asiasta ei välttämättä saa oikeaa käsitystä kuulematta asianosaista, vaikka ymmärrän että monesta syystä saattaisi kuvitella olevansa tilanteen tasalla. Kukin voi tästä kertomuksesta tietenkin muodostaa omat johtopäätöksensä. Sikäli kun asiat oikein muistin kirjoittaessa, kertomus minun näkökulmastani katsottuna pitää paikkansa.
