Demokraattiset EU-maat palauttavat pakolaisia diktaattoreille jossa äärioikeisto tappaa heidät
EU-maiden pitäisi suojella poliittisia pakolaisia eikä palauttaa heitä diktaattoreille.
Moni länsimaa tekee yhteistyötä Lähi-idän diktaattorien kanssa taloudellisten tai poliittisten syiden takia. Ruotsi palautti viime aikoina pakolaisia Turkkiin ja yrittää palauttaa Turkille lisää Turkin kriitikkoja. Suomen viranomaiset sanoivat Turkille että ymmärtävät “maan huolia”. Mutta Erdogania huolestuttavat ihmisoikeuksien noudattaminen, tasa-arvo, naisten oikeudet ja ilmaisunvapaus. Miten Suomi voi ymmärtää tällaisia “huolia”? Sen sijaan Pohjoismaiden pitäisi jyrkästi tuomita Turkin kaikki toimet, Turkin kiristämispyrkimykset ja ihmisoikeusloukkaukset ja sovinismi, ja pitää kiinni omasta linjastaan demokratian ja tasa-arvon edistämisestä.
Suomi ei myöskään edes kutsunut Iranin suurlähettilästä kuultavaksi vaikka valtiota hallitsevat uskonnolliset johtajat ovat tappaneet kymmeniä tai satoja tasa-arvon puolustajia ja vanginneet tuhansia mielenosoitusten yhteydessä. Suomi on laittanut etusijalle hyvät taloudelliset suhteet Iranin kanssa.
Tämän valossa minua ihmetyttää, kun hallitus edelleen nimittää itseään “feministiseksi” – miksi se ei tee mitään puolustaakseen niitä naisia, jotka maksavat patriarkalismista hengellään?
EU:n äärioikeistolaiset myös puhaltavat samaan hiileen kuin ääri-islamistit ja Lähi-idän äärinationalistit. Molemmat pyrkivät hyökkäämään ja halveksimaan tasa-arvon puolustajia ja pakolaisia jotka asuvat EU-maissa. Poliittiset pakolaiset ja tasa-arvon puolustajat ovat ahdingossa, varsinkin heidän kotimaissaan kuten Iranissa, Turkissa jne. Heitä tapetaan, vangitaan ja kun heitä pakenee EU-maihin, äärioikeistolaiset hyökkäävät heidän kimppuunsa tai lännen “demokraattiset” isäntämaat palauttavat heidät diktaattoreille.
Pariisissa sattui jouluviikolla terroristihyökkäys, jonka uhrit olivat niitä kurdeja jotka taistelivat ääri-islamisteja vastaan ja romuttivat ISISin pääkaupungin. Paikka oli minulle tuttu kulttuurikeskus, jossa olen silloin tällöin käynyt kuuntelemassa musiikkia Pariisissa ollessani. Äärioikeistolainen ranskalainen mies teki yhteistyötä Turkin ääri-nationalistien kanssa ja iski pelkästään kurdeja vastaan, vaikka samassa paikassa oli myös muiden etnisyyksien liiketiloja. Lopputulos: äärinationalistit, ääri-islamistit ja ääriuskonnolliset tekevät yhteistyötä tasa-arvon puolustajia vastaan kaikkialla. Yksi Pariisin terrori-iskun uhreista oli laulaja ja muusikko Mir Perwer. Terrori-isku oli hyvin suunniteltu ja kohdistettu nimenomaan kurdeja vastaan.
Kannattaa muistaa, että kurdit eivät ole EU-maiden vihollisia, päinvastoin. Syyriassa ja Irakissa kurdit ovat lännen liittolaisia ja taistelleet ääri-islamisteja vastaan.
Taloudellinen tai sotilaallinen yhteistyö Turkin tai muiden diktaattorien kanssa ei saa loukata ihmisoikeuksia. Poliittisia pakolaisia ei saa palauttaa diktaattoreille.
Alan Salehzadeh
