Tu-22M3, Tu-95MS ja Tu-160 – Ukraina on osoittanut, ettei Suomenkaan ilmatorjunta ole riittävällä tasolla

Venäjällä on tällä hetkellä käytössään kolme strategista pommittajaa – Tu-22M3 (Ту-22М3), Tu-95MS (Ту-95МС) ja Tu-160 (Ту-160).

Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut noiden kolmen pommittajatyypin olevan suuri uhka Ukrainalle. Noilla pommittajilla Venäjän on tehnyt vaikuttavimmat tuhot tavallisten ukrainalaisten elämiseen ja selviytymiseen. Kyse on Venäjän iskuista Ukrainan siviili-infrastruktuuriin.

Pommittajien pääaseistuksena ovat ohjukset. Venäjä onkin nimennyt nuo pommittajat myös ohjuksia kantaviksi pommittajiksi (ракетоносец).

Venäjän ilmavoimien keskeisin aseistus on pitkän kantaman risteilyohjukset, joilla Venäjä kykenee iskemään kohteisiin kaikkialla Euroopassa. Pitkän kantaman ilmasta laukaistavat risteilyohjukset, joita Venäjä voi tarvittaessa varustaa ydinkärjin, muodostavat jatkossakin Venäjän ilmavoimien keskeisimmän aseistuksen. Venäjä käy nyt noilla pommittajilla ja noilla risteilyohjuksilla sotaa Ukrainassa kuten se kävisi sotaa Nato-maita vastaan.

Myös Suomelle Nuo Venäjän kolme pommittajatyyppiä ovat suuri erityinen uhka täysin vastaavasti kuin Ukrainalle.

Suomen Puolustusvoimat ovat vähätelleet noiden pommittajien Suomelle tuomaa uhkaa. Niiden uhkaa on vähätelty myös kuluneena syksynä.

Venäjä toi pommittajia lähelle Suomea, Puolustusvoimien mukaan siirtely ”tavanomaista” (HS 13.10.2022).

Tuon Helsingin Sanomien jutun sisällä oli myös seuraava teksti:

”Suomen turvallisuuden kannalta ei ole suurta merkitystä, sijaitsevatko Venäjän Olenjan lentotukikohtaan sijoittamat koneet lähialueilla vai kauempana, kertoo Johan Tillander Puolustusvoimista.” (HS 13.10.2022).

Venäjä siirsi syksyllä Murmanskin alueella sijaitsevaan Olenjan lentotukikohtaan seitsemän Tu-160-pommittajaa ja neljä Tu-95-pommittajaa. Sinänsä Puolustusvoimien viestintäjohtajan, komentaja Johan Tillanderin lausunto on perusteillaan oikein määritetty. Kyse lentotukikohdan sijainnista suhteessa iskukohteeseen on vain ajasta, kuinka nopeasti iskupäätöksestä ohjukset saadaan kohti maalia.

Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen puolestaan arvioi, että pommittajien siirto muualta Venäjältä Kuolan niemimaalle olisi liittynyt vain sotaharjoitukseen.

”Seuraamme tarkkaan, toteutuuko harjoitus perinteiseen tapaan, vai onko harjoitus jollain tapaa erilainen.” Kivinen totesi Ylen aamussa (Yle Areena 13.10.2022).

Kivisen lausunto kuvastaa osaltaan, miten Venäjän pommittajauhkaa Puolustusvoimat yrittää väliaikaistamaan tai muutoin vähättelemään. Pommittajien siirtely ei tällä kertaa ollut Venäjälle tavanomaista eikä sotaharjoituksiin liittyvää. Tällä kertaa siirtelyssä oli jotain uutta ja pysyvämpää.

Nuo Venäjän aikaisemmin syksyllä tuomat pommittajat ovat edelleen Olenjan lentotukikohdassa, joten niitä ei tuotu sinne sotaharjoituksiin.

Onko Puolustusvoimissamme tehty yleinen arviointi, kun kyseessä ovat Venäjän raskaat pommittajat, jotka on kirjattu myös Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation väliseen sopimukseen strategisten hyökkäysaseiden edelleen vähentämiseksi ja rajoittamiseksi (New START 8.4.2010), etteivät nuo New START -sopimukseenkin kirjatut raskaat pommikoneet (”heavy bombers”) voisi ollenkaan uhata Suomea? Siis, että noita pommittajia käytettäisiin vain kauempana oleviin iskukohteisiin.

****

Käsittelen tässä kirjoituksessa noita Venäjän strategisia raskaita pommittajia ja niiden käyttöä Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa. Mikä pätee Venäjän sotatoimissa suhteessa Ukrainaan, voi päteä täysin samalla tavalla myös Suomeen.

Ukraina ja Suomi ovat kuin veljekset suhteessa Venäjään. Molemmat ovat pinta-alaltaan laajoja maita. Venäjän sotilaallinen uhka molemmille maille ja molempien maiden pitkä yhteinen pitkä maaraja Venäjän kanssa. Venäjä voi käyttää noita pommittajiaan Suomea vastaan vastaavasti ja yhtä tuhoisasti kuin mitä se käyttää nyt Ukrainaa vastaan.

Onko Suomi puolustuksessaan varautunut olleenkaan noihin venäläispommittajiin ja niiden risteilyohjuksiin?

Ei ainakaan tarpeeksi. Ei ollenkaan tarpeeksi.

Venäjä on iskenyt risteilyohjuksin Ukrainan siviilikohteisiin suurin piirtein kerran viikossa. Yksi isku on käsittänyt vajaat sata ohjusta. 70-90 ohjusta yleensä. Esimerkiksi 16. joulukuuta Venäjän laukaisi Ukrainaan yhteensä 76 ohjusta. Iskujen vaikutukset Ukrainan siviili-infrastruktuuriin ovat olleet valtavat. Ihmisillä on suuri puute vedestä, lämmöstä ja sähköstä.

Suomen Puolustusvoimat on saanut Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä lisää määrärahoja kuluvalle vuodelle 788 miljoonaa euroa. Vuosille 2024−2026 noin on kirjattu lisää määrärahoja 408−536 miljoonaa euroa vuodessa. Puolustusvoimat saa Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä lisää rahaa käyttöönsä yhteensä noin 2,2 miljardia euroa. Toistaiseksi saatua extrarahaa on pääosin käytetty puolustusmateriaalihankintoihin Maavoimissa ja hävittäjien ohjusaseistamisessa Ilmavoimissa.

Olisiko kuitenkin syytä keskittää nyt voimavaroja Ukrainasta saatujen kokemuksen perusteella erityisesti Suomen ilmapuolustukseen ja ilmapuolustuksen sisällä etenkin ilmatorjuntaan?  Olisiko syytä myös Suomessa varautua torjumaan paremmin venäläispommittajien massiivisia risteilyohjusiskuja?

****

Strategiset ja pitkän kantaman ohjuksia kuljettavat pommittajat ovat yksi Venäjän strategisten ydinasejoukkojen kolmesta osasta. Puhutaan ns. ydinkolmiosta (ядерна тріада). Kolmion kaksi muuta osaa ovat sukellusveneet ja maalle sijoitetut mannertenvälisillä ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjusjoukot.

Venäjällä on vain Tu-22-, Tu-95- ja Tu-160-konetyypit pommittajina. FlightGlobal-verkkosivuston (kotisivut) mukaan vuoden 2021 lopussa Venäjällä olisi ollut Tu-22M3-pommikoneita 66 kappaletta, Tu-95MS-pommikoneita 42 kappaletta ja Tu-160-pommikoneita 15 kappaletta (World Air Forces 2022). Yhteensä siis 123 pommittajaa.

Ydinlatauksin varusteltuja risteilyohjuksia (крылатая ракета воздушного базирования, КРВБ, engl. air-launched cruise missile, ACLM) kuljettamaan kykeneviä pommittajia olisi eri lähteiden mukaan 68 kappaletta. 55 Tu-95-pommittajaa ja 13 Tu-160-pommittajaa, mutta vain korkeintaan 50 pommikoneen uskotaan olevan käytössä eli ydinaseita kuljettamaan kykenevien Tu-95-pommittajien määrä ei voisi olla enää 55 kappaletta (The Bulletin of the Atomic Scientists, Nuclear Notebook March 2022). Tu-22M3-pommittajat eivät kuljeta ydinkärkiä.

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevien Tu-95MS pommittajien tarkka koodi on Tu-95MS6 (Ту-95МС6). Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevien Tu-160 pommittajien tarkka koodi on Tu-160M (Ту-160М). M tarkoittaa yleensä noissa lyhenteissä modernisaatiota (модернизация, М).

Ydinkärkiä kuljettavat risteilyohjukset ovat Kh-sarjan risteilyohjuksia. Vanhemmat ovat erityyppisiä Kh-55- ohjuksia (Х-55). Kh-55-ohjuksen muunnelmia Kh-55SM (Х-55СМ) ja Kh-555 (Х-555) ei tiettävästi ole tehty ydinkärkivalmiuteen.

Kun vuonna 2011 Venäjällä oli kirjattuna Tu-22M3-pommittajia 115 kappaletta, vain noin 40 pommittajaa oli täysin taisteluvalmiita. Eri venäläislähteisiin kirjattujen pommittajien määrään on syytä suhtautua varauksella. Uusimpien Tu-160-pommittajien määrät lienevät lähimpänä totuutta.

Tupolevin Tu-22M3-pommittaja. Kuva: vapaa lähde (lentokonesuunnittelutoimisto ja -valmistaja Tupolev). Tupolevin Tu-95MS-pommittaja. Kuva: vapaa lähde (lentokonesuunnittelutoimisto ja -valmistaja Tupolev). Tupolevin Tu-160-pommittaja. Kuva: vapaa lähde (lentokonesuunnittelutoimisto ja -valmistaja Tupolev).

Eri lähteissä pommittajien määrät hieman vaihtelevat, mutta suuruusluokat ovat nuo edellä kirjatut. Määrätarkastelussa eri lähteitä ei kuitenkaan pitäisi yhdistää varsinkaan, jos lähteen kirjaamisajankohta ei ole tarkasti tiedossa. Aina venäläiset eivät itsekään tiedä juuri tuolla hetkellä heidän käytössään olevan aseistuksen määrää. Laajassa maassa on myös laajat tilastokirjausten haasteet.

****

Joulukuun 5. päivänä Tu-22M3-pommikone vaurioitui pahoin Diaghilevon lentotukikohdassa Ryazanin alueella. Samana päivänä vaurioitui Ukrainan tekemässä toisessa iskussa kaksi Tu-95MS-pommittajaa Engelsin lentotukikohdassa Saratovin alueella. Venäjä on sijoittanut Engelsiin maan nykyaikaisemmat strategiset Tu-160-pommittajat, jotka kuitenkin selviytyivät tällä kertaa Ukrainan iskusta vaurioitta.

Yksikään muu maa kuin Ukraina ei ole koskaan onnistunut vaurioittamaan sotilaallisessa iskussa Venäjän strategisia ydinaseita kantamaan kykeneviä pommikoneita. Itse asiassa yksikään maa ei ole koskaan aikaisemmin hyökännyt noita pommikoneita vastaan.

Ukraina teki siis historiaa. Ukraina oli ensimmäinen.

Ukraina teki toistamiseen historiaa joulukuun 5. ja 6. päivän iskuilla Venäjän sotavoimien pyhintä sotakalustoa vastaan. Ensimmäinen vastaava kerta merkittävän sotakaluston tuhoamisessa oli ohjusristeilijä Moskvan (ракетный крейсер «Москва») upottaminen. Lisäksi Ukraina on sotatoimissaan kyennyt vaurioittamaan Kertšinsalmen siltaa. Kuten Moskvan tapauksessa, taaskaan Venäjä ei reagoinut julkisesti oikein mitenkään.

Tuo on poikkeuksellista. Osoittaa, miten Venäjä kokee ja arvostaa Ukrainan.

Poikkeuksellista on siis se, ettei Venäjä oikein reagoi Ukrainan venäläiseen merkittävään sotakalustoon kohdistamiin iskuihin mitenkään, vaan pyrkii peittelemään tai vähättelemään sotatapahtumia. Vastaava on ollut Venäjän linja koko sodan ajan. Asiat olisivat varmasti toisin, jos Venäjällä olisi vastassa Ukrainan sijaan Nato-maa.

Tuo Venäjän reagointitapa on ollut hyväksi sodankulussa. Länsimaat ovat voineet avustaa Ukrainaa toistaiseksi vapaasti ilman pelkoa sodan laajenemisesta. Lännen avustuspäätökset koskien uusia asejärjestelmiä on kuitenkin tehty varsin myöhään ja yleensä vasta silloin, kun Ukraina on jo pahassa pulassa. Vitkuttelulla on pitkitetty sotaa turhaan.

****

Venäjällä on valmiudeltaan kahdenlaisia sotilaslentokenttiä ja -tukikohtia. On operatiivisia lentokenttiä (оперативный аэродром), jotka on tarkoitettu ilma-alusten lyhytaikaiseen säilytykseen, aseistuksen täydentämiseen, tankkaukseen ja ilma-alusten operatiiviseen huoltoon. Operatiivisten lentokenttien lisäksi on pysyviä sotilaslentokenttiä tai -tukikohtia.

Olen kääntänyt tässä kirjoituksessa аэродром-sanan (sotilas)lentokentäksi ja авиабаза-sanan (sotilas)lentotukikohdaksi. Venäläiset itsekin käyttävät noita kahta sanaa jossain määrin ristiriitaisesti. Аэропорт-sana – siis lentokenttä ilman sotilasliitettä – koskee lentokenttiä, joihin liittyy sekä sotilas- että siviili-ilmailua.

Venäjällä on sotilaslentokentät jaettu Neuvostoliiton tapaan kolmeen luokkaan sen suhteen, kuinka suurella ilma-alusella kentältä voidaan operoida:

• Suurikokoiset lentokentät (крупный военный аэродром), joiden kiitotien pituus vähintään 3 000 metriä ja jotka pystyvät vastaanottamaan 1. luokan ilma-aluksia.
• Keskikokoiset lentokentät (средний военный аэродром), joiden kiitotien pituus 2 000-2 800 metriä ka ja joka pystyy vastaanottamaan 2. luokan ilma-aluksia.
• Pienikokoiset lentokentät (небольшый военный аэродром), joiden kiitotien pituus 1 200-1800 metriä ja jotka pystyvät vastaanottamaan 3. luokan ja 4. luokan ilma-aluksia sekä kaikentyyppisiä helikoptereita.

Sotilasilma-alukset on puolestaan jaettu neljään eri luokkaan:

• luokka 1 (1-й класс): ilma-aluksen paino 75 tonnia ja enemmän
• luokka 2 (2-й класс): ilma-aluksen paino 30-75 tonnia
• luokka 3 (3-й класс): ilma-aluksen paino 10-30 tonnia
• luokka 4 (4-й класс): ilma-aluksen paino alle 10 tonnia.

Tu-22-, Tu-95- ja Tu-160-pommittajat kuuluvat luokkaan 1 ja vaativat toiminnalleen suurikokoisen lentokentän vähintään 3 000 metrin kiitotiellä.

****

Neuvostoliitossa oli yhteensä 248 sotilaskäyttöön nimettyä ja tarkoitettua lentokenttää edellisessä luvussa kolmeen eri luokkaan jaetusti neljän eri luokan ilma-aluksille.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991 Venäjän ilmavoimat sai Neuvostoliiton ilmavoimien ilma-aluksista 60 prosenttia, mutta vain 40 prosenttia sotilaallisista lentokentistä jäi Venäjän alueelle.

Venäjän ilmavoimiin liittyy DA-lyhenne (дальняя авиация, ДА), millä tarkoitetaan ilmavoimien muodostelmia ja yksikköjä, jotka on varustettu pitkänmatkan strategisilla pommikoneilla, ilmatankkauskoneilla tai tiedustelukoneilla. DA on suunniteltu ratkaisemaan strategisia, operatiivisia ja operatiivisstrategisia tehtäviä sen sotilasoperaatioalueilla.

Neuvostoliiton hajoaminen oli Venäjän näkemänä Venäjän ilmavoimille raskas myös strategisten pommittajien menetyksinä.

Neuvostoliiton hajotessa Ukrainan alueelle Ukrainan haltuun jäi yhteensä 103 strategista pommittajaa. 24 kappaletta Tu-95MS-pommittajia ja 19 kappaletta Tu-160-pommittajia. Lisäksi 60 kappaletta Tu-22M3-pommittajia. Eri lähteissä luvut voivat hieman poiketa, mutta nuo ovat suuruusluokat muutaman koneen tarkkuudella. Neuvostoliiton nykyaikaisempia Tu-160-pommittajia jäi Ukrainaan peräti siis 19 kappaletta.

Vuosina 1996–1999 Ukraina tuhosi yhteensä 29 strategista ohjuksia kantavaa pommittajaa – 10 kappaletta Tu-160-pommittajia 19 kappaletta Tu-95MS-pommittajia.

Ukraina ja Venäjä allekirjoittivat Krimin Jaltalla 8. syyskuuta 1999 hallitustenvälisen sopimuksen kahdeksan  Tu-160-pommittajan ja kolmen Tu-95MS-pommittajan sekä noin kuudensadan Kh-55-risteilyohjuksen ja lentokenttälaitteistojen toimittamisesta Venäjälle Ukrainan niiden velkojen maksamiseksi, jotka olivat syntyneet Venäjän maakaasutoimituksista Naftogazin (НАК «Нафтогаз України», kotisivut) velkoina. Kyse oli velkamäärän kuittaamisesta 285 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin arvosta.

Neuvostoliiton hajottua vuodesta 1991 lähtien Ukrainalle jäi noin 1 000 kappaletta Kh-55-risteilyohjuksia. Tuohon ohjustyyppiin liittyvät ydinkärjet kuitenkin siirrettiin Venäjälle 5.12.1994 allekirjoitetun Budapestin muistion ehtojen mukaisesti. Budapestin muistio on viralliselta nimeltään Muistio turvatakuista Ukrainan liittymisen yhteydessä ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaan sopimukseen (Меморандум про гарантії безпеки у зв’язку з приєднанням України до Договору про нерозповсюдження ядерної зброї 5.12.1994).

Ukraina säilytti noita Kh-55-ohjuksia varastoissaan vuoteen 1999 saakka, mutta strategisten pommittajien ja risteilyohjusten siirtoa Venäjälle koskevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 8.9.1999 Ukraina toimitti Venäjälle loppujen lopuksi 581 kappaletta Kh-55- ja Kh-55SM-ohjuksia (Х-55СМ). Noin 600 ohjuksen määrä tarkentui lopulta 581 ohjukseksi. Ukraina tuhosi Kh-55-risteilyohjuksia yhteensä 487 kappaletta. Noin tuhannen ohjuksen määrä oli siis tarkasti 1 068 kappaletta (581 + 487).

Ukraina oli lisäksi myynyt vuonna 2001 Kh-55-risteilyohjuksia 12 kappaletta Iranille ja 6 kappaletta Kiinalle. Kukin voi arvata, mihin tarkoitukseen Kiina ja Iran ohjukset ostivat.

****

”Украина завершила передачу России 11 стратегических бомбардировщиков: трех – Ту-95МС и восьми Ту -160. В понедельник последние два самолета Ту-160 стартовали с военного аэродрома в Прилуках Черниговской области и приземлились в городе Энгельсе Саратовской области.” (Лента 23.2.2000).

Vapaasti suomennettuna tuo venäläisen Lentan (kotisivut) jutun lainaus vuodelta 2000:

”Ukraina on saattanut päätökseen yhdentoista strategisen pommikoneen siirron Venäjälle: kolme Tu-95MS:ää ja kahdeksan Tu-160:ta. Maanantaina [21.2.2000]  kaksi viimeistä Tu-160-lentokonetta nousi sotilaslentokentältä Tšernihivin [Чернігівська область, Черниговская область] alueen Prylukysta [Прилуки, 50°34’16.1″N 32°19’12.9″E] ja laskeutuivat Engelsin kaupunkiin Saratovin alueella.”

Nuo pommittajat siirrettiin Ukrainasta samalle lentokentälle Venäjälle, jonne Ukraina teki iskun 5.12.2022. Joulukuun alun isku olisi voinut itseasiassa kohdistua Venäjän Ukrainasta saamiin pommittajiin.

Ukrainan 5.12.2022 Djagilevon sotilaslentotukikohtaan tekemän iskun synnyttämää tuhoa Tu-22M3-pommittajalle (RF-34110). Arvuuttelin edellisessä blogikirjoituksessa 11.12.2022, kuinka Ukraina suoritti tämän iskun. Oliko kyse Ukrainan kehittelemästä uudesta pitkän kantaman taisteludroonista vai vanhasta neuvostoaikaisesta pitkän kantaman raskaasta tiedusteludroonista. Ukrainan 5.12.2022 suorittama Djagilevon isku synnytti oheiselle pommittajille mekaanista tuhoa ilman räjähdystä, mikä viittaa vanhojen tiedusteludroonien käyttöön ilman räjähdyslatausta. Vaurioituneen pommittajan vatsan alla näkyvä ohjus vaikuttaisi olevan Kh-22-ohjus, joka on säilynyt räjähtämättömänä. Kuva: vapaa lähde (ГО «Український мілітарний центр», «Ukrainian Military Center» Public Organization).

Ukrainassa jäljelle jääneistä pommikoneista yhdellä Tu-160- ja Tu-95MS-pommittajalla täydennettiin Poltavan (Полтава, 49°35’22.6″N 34°33’04.7″E) raskaiden pommikoneiden museon (Музей важкої бомбардувальної авіації) näyttelyesineistöä, kaksi muuta Tu-95MS:ää muunnettiin ympäristötutkimuskoneeksi Mykolajivissa (Миколаїв, 46°58’33.2″N 31°59’38.4″E).

Украина уничтожила последний стратегический бомбардировщик (Лента 27.1.2006).

Vapaasti suomennettuna tuo venäläisen Lentan uutisotsikko pian 17 vuoden takaa:

Ukraina tuhosi viimeisen strategisen pommikoneensa.

Ja juttu jatkaa:

”В пятницу, 27 января в 11:30 на авиабазе под Полтавой был ликвидирован последний, шестидесятый бомбардировщик Ту-22М3 украинских ВВС.”

Vapaasti suomennettuna:

”Perjantaina 27. tammikuuta [2006] klo 11.30 lentotukikohdassa lähellä Poltavaa tuhottiin Ukrainan ilmavoimien viimeinen, kuudeskymmenes Tu-22M3-pommikone.”

Ukraina teki päätöksen Tu-22M3-pommittajien poistamisesta Ukrainan ilmavoimien käytöstä lokakuussa 2000. Vuonna 2006 huhtikuun alkuun mennessä 60 pommittajaa oli tuhottu samoin kuin oli hävitetty Kh-22-ohjuksia (Х-22) yhteensä 423 kappaletta. Työ tehtiin osana Cooperative Threat Reduction (CTR) -ohjelmaa yhdysvaltalaisen Raytheonin (kotisivut) avustuksella Yhdysvaltojen rahoittamana. CTR-ohjelma tunnetaan myös Nunn-Lugar-ohjelmana (Nunn-Lugar Project, Nunn-Lugar Act). Tu-160-pommittajien hävittämisen Ukraina aloitti 16. marraskuuta 1998.

Vuonna 2000 Ukraina antoi Venäjälle velkojen maksuna X-22-ohjuksia 386 kappaletta. Kun Ukraina luovutti Venäjälle 386 ja tuhosi itse 423 ohjusta, Ukrainalla oli ollut yhteensä 809 Kh-22-ohjusta.

Polttavassa Poltavan sotilaslentotukikohdassa (Полтава авіабаза, 49°37’37.0″N 34°29’11.0″E) Ukraina tuhosi yhteensä 19 kappaletta Tu-22M2-pommittajia 12 kappaletta Tu-22M3-pommittajia. Loput Tu-22M2- ja Tu-22M3-pommittajista tuhottiin Mykolaivissa Kulbakynen sotilaslentokentällä (Кульбакине аеродром, 46°56’11.5″N 32°05’55.4″E). Kh-22-riteilyohjukset tuhottiin puolestaan Ozernen lentokentällä (Озерне аеродром, 50°09’30.0″N 28°44’18.0″E). Joihinkin venäläisiin lähteisiin on kirjattu, että Polttavassa olisi tuhottu noista 423 ohjuksesta 225 ohjusta.

Ukraina purki viimeisen Tu-22M3:n strategisen pommikoneen Poltavassa 27. tammikuuta 2006. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus vanhasta venäläisestä lähteestä). Kh-22-ohjuksia tuhottiin räjäyttämällä Ozernen lentokentän tuntumassa 6. marraskuuta 2002. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus vanhasta venäläisestä lähteestä).

Oli ymmärrettävää, että Ukraina luopui ydinaseista ja ydinaseiden käyttöön liittyvästä sellaisesta sotilasinfrastruktuurista, joka ei ollut kaksikäyttöistä. Sen sijaan ydinaseisiin liittymättömille tuhotuille pommittajille ja tuhotuille ohjuksille olisi nyt Ukrainassa tarvetta. Kyse on siis niiden käytöstä konventionaalisten ammusten saattamiseksi iskukohteeseen.

Eikä siinä kaikki:

Nyt Venäjä pommittaa noilla samanlaisilla vanhoilla Kh-22- ja Kh-55-ohjuksilla Ukrainaa. Ehkäpä jopa Ukrainasta tuoduilla ohjuksilla? Kuinkahan moni Venäjän Ukrainaan pudottama ohjus on lähtöisin Ukrainasta reilu vuosikymmen aikaisemmin?

Venäjä käyttää Ukrainaa noiden vanhojen ohjuksien kaatopaikkana, kun niiden purkaminen romuksi on myös hintavaa. Tuhotaan vanhaa ohjuskantaa ja aiheutetaan samalla Ukrainalle lisäksi paljon tuhoa.

****

”ТРЦ «Амстор» в Кременчуге, жилой дом и база отдыха в Сергеевке были уничтожены с помощью старой советской ракеты Х-22.” (Forbes 6.7.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo Forbesin (kotisivut) jutun lainaus:

”Amstor-ostoskeskus Krementšukissa, asuinrakennus ja virkistyskeskus Serhiivkassa tuhottiin vanhalla Neuvostoliiton Kh-22-ohjuksella.”

Росія вперше випустила по Україні ракети Х-55 (Корреспондент 1.12.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo Korrespondentin (kotisivut) jutun otsikko:

Venäjä laukaisi ensimmäistä kertaa Kh-55-ohjuksia Ukrainaan.

Viime aikoina on esitetty kysymyksiä, kuinka pitkään Venäjällä riittää ohjuksia.

Ei ole syytä optimismiin, etteikö Venäjä pystyy suorittamaan massiivisia ohjus​​iskuja vielä pitkään. Sodan loppua ei ole näkyvissä sillä perusteella, että Venäjältä loppuisivat ohjukset. Kyse on vanhoista neuvostoaikaisista ohjuksista, joita Venäjä on säilyttänyt hyvin toisin kuin joitain muita asejärjestelmiään.

Sodan alussa Venäjällä oli kaiken kaikkiaan noin 7 000 keskipitkän ja lyhyen kantaman ohjusta, joiden kantama pisimmillään on jopa 5 500 kilometriä. Lähes puolet tuosta määrästä on alhaisen tarkkuuden Kh-22-ohjuksia, vanhoja Kh-55-ohjuksia ja ballistisia Tochka-U-ohjuksia (ОТР «Точка-У»).

Edellisessä luvussa kerrotusti Ukrainasta siirrettiin Venäjälle Kh-22-ohjuksia 386 kappaletta ja Kh-55-ohjuksia 581 kappaletta. Yhteensä siis 967 ohjusta (386 + 581). Venäjä pommittaa Ukrainaa ja tuhoaa vanhoja neuvostoaikaisia ohjusvarastojaan pitkään jo pelkästään Ukrainasta saaduilla ohjuksilla.

Kh-55 kehitettiin Neuvostoliitossa ensisijaisesti juuri ydinaseiden kantajaksi. Venäjä on käyttänyt noita vanhoja Ukrainaa vastaan ilman ydinkärkiä ja osaa myös ilman mitään räjähdekärkiä. Räjähdekärjen tilalla on räjähtämätön painokärki. Tavoite on ollut osaltaan saada Ukraina käyttämään ilmatorjuntaa noihin ohjuksiin. Venäjä laukaisee noita Kh-55-ohjuksia myös räjähdekärjin.

Ukrainan armeijan pääesikunta kirjasi sodan alusta saakka päivämäärään 18.12.2022 Venäjän risteilyohjusten tappiomääräksi 653 kappaletta (Генеральний штаб ЗСУ 18.12.2022).

Verh’ovna Radan eli Ukrainan kansanedustuslaitoksen kansallisen turvallisuuden, puolustuksen ja tiedustelukomitean ensimmäinen varapuheenjohtaja, kenraaliluutnantti Mihailo Zabrodski (Михайло Забродський) totesi tuoreessa haastattelussa, että Venäjällä on resursseja taistella ja sotia Ukrainan ilmatilassa nykyisellä intensiteetillä muutaman vuoden ajan (Укрінформ 16.12.2022). Kyse on siis ennen kaikkea ilmasta maahan laukaistavista ohjuksista ja muusta sotilaslentotoiminnasta.

Kh-55-ohjuksen korvaajaksi kehitettyjä Kh-101-ohjuksia (Х-101/102). Venäjällä on vähäinen määrä verrattuna vanhempiin ohjuksiin eikä niitä ole vastaavasti käytetty Ukrainassa kuin Kh-22- ja Kh-55-ohjuksia, vaikka onkin käytetty. Kh-102-ohjus on Kh-101 ohjuksen ydinlatausversio.

Kh-22-ohjusta alettiin Neuvostoliitossa kehittää jo 1950-luvulla. Ohjuksen päätehtäväksi asetettiin Yhdysvaltojen lentotukialuksien tuhoaminen. Kh-22 on suurin Venäjän käytössä oleva ilma-alukseen lastattava ohjus, kun ei puhuta ydinaseohjuksista. Ohjuksen pituus lähes 12 metriä ja taistelukärjen paino on peräti 960 kilogrammaa, kun muiden ohjusten taistelukärjen paino on yleensä 200-500 kilogrammaa ja pituus 6-8 metriä. Ohjus on massiivinen ja tuhovoimainen.

Venäjä on nyt käyttänyt noita vanhoja hyvin epätarkkoja ohjuksia siviilikohteiden tuhoamiseen. On eri asia käyttää epätarkkoja ohjuksia merellä suuriin iskukohteisiin kuin kaupungeissa pieniin iskukohteisiin. Tuollaisten ohjusten käyttö kaupunkialueilla on sotarikos, koska ne ovat niin epätarkkoja, että on lähes mahdotonta välttää siviiliuhreja.

Länsimaiden on yhteistyössä Ukrainan kanssa kyettävä pikaisesti ratkaisemaan Venäjän synnyttämä ohjusongelma. Ohjusmäärä on Venäjällä vielä niin massiivinen, ettei ratkaisu voi olla pelkästään ilmatorjuntaan perustuva. Ohjusvarastojen tuhoaminen edellytäisi iskua syvälle Venäjälle. Samoin noiden pommittajien tuhoaminen, josta tosin Ukraina antoi esimakua 5.12.2022.

****

Venäjällä on tätä nykyä luokka 1:n mukaisia suurikokoisia lentokenttiä seuraavasti:

• Olenjan sotilaslentotukikohta (Оленья авиабаза, 68°09’06.4″N 33°27’37.7″E) Murmanskin alueella (Мурманская область), paikka nro 1
• Soltsyn sotilaslentotukikohta (Сольцы авиабаза, 58°08’18.2″N 30°19’37.5″E) Soltsyn piirissä (Солецкий район) Novgorodin alueella (Новгородская область), paikka nro 2
• Šajkovkan sotilaslentotukikohta (Шайковка авиабаза, 54°13’33.5″N 34°22’18.2″E) Kalugan alueeella (Калужская область), paikka nro 3
• Ahtubinskin sotilaslentokenttä (Ахтубинск аэродром, 48°18’48.0″N 46°16’26.0″E) Astrahanin alueella (Астраханская область), paikka nro 4
• Mozdokin sotilaslentotukikohta (Моздок авиабаза, 43°47’16.1″N 44°36’06.4″E) Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallassa (Республика Северная Осетия-Алания), paikka nro 5
• Djagilevon sotilaslentotukikohta (Дягилево авиабаза, 54°38’30.0″N 39°34’18.0″E) Rjazanin alueella (Рязанская область), paikka nro 6
• Engelsin sotilaslentotukikohta (Энгельс авиабаза, 51°28’01.2″N 46°12’00.0″E) Saratovin alueella (Саратовская область), paikka nro 7
• Sovetskin sotilaslentokenttä (Совєтський аэродром, 67°27’50.5″N 64°17’50.2″E) Vorkutassa (Воркута) Komin tasavallassa (Республика Коми), paikka nro 8
• Belajan sotilaslentotukikohta (Белая авиабаза, 52°54’54.0″N 103°34’30.0″E) Irkutsikin alueella (Иркутская область), paikka nro 9
• Tiksin lentokenttä (Тикси аэропорт, 71°41’51.0″N 128°54’10.0″E) Bulunskin piirissä (Булунский улус), paikka nro 10
• Ukrainkan sotilaslentotukikohta (Украинка авиабаза, 51°10’12.0″N 128°26’42.0″E) Amurin alueella (Амурская область), paikka nro 11
• Anadyrin lentokenttä (Ugolnijin lentokenttä) (Анадырь аэропорт, Угольный аэропорт, 64°44’05.7″N 177°44’29.5″E) Tšukotkassa Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa (Чукотка, Чукотский автономный округ), paikka nro 12

Oheisessa luettelossa on osa pysyviä sotilaslentokenttiä tai -tukikohtia, joilla Tu-95MS-, Tu-22M3- ja Tu-160-pommittajia voidaan käyttää ja säilyttää pysyvästi. Venäläiset nimittävät noita kenttiä myös käyttöönottolentokentiksi (аэродром дислокации). Nuo kolme pommittajatyyppiä vaativat ylläpitoon laajan lentokenttäinfrastruktuurin, teknisen henkilökunnan ja materiaalitoiminnot, jotka ovat pysyvillä sotilaslentokentillä tai -tukikohdissa. Tu-22M3:lle ja Tu-160:lle tarvitaan melko korkeat ja erityiset rampit, jotta lentäjät pääsevät lentokoneeseen. Osa edellä luetelluista kentistä ja tukikohdista on pelkästään vain operatiivisia.

Venäjällä on lisäksi käytössä myös yksi luokka 1:n mukainen suurikokoinen lentokenttiä Ukrainan alueella. Krimin niemimaalle valmistui Belbekin lentokentän peruskorjaus (аэропорт Бельбек, 44°41’28.0″N 33°34’36.0″E ) vuoden 2018 lopussa (paikka nro 13). Belbek pystyy vastaanottamaan ja isännöimään pysyvästi kaikentyyppisiä strategisia pommikoneita, siis myös Tu-95-, Tu-160- ja Tu-22-sarjan koneita. Venäjä ei kuitenkaan tiettävästi ole tuonut kertaakaan strategisia pommittajiaan Krimille.

Venäjän on harjoitellut useissa sotaharjoituksissa sotilasilma-alusten siirtoa  pysyviltä lentokentiltä operatiivisille kentille – myös noiden kolmen pommittajatyypin.

Pysyviä lentokenttiä tai -tukikohtia nimettyinä ovat:

• Olenjan sotilaslentotukikohta Murmanskin alueella (paikka nro 1)
• Šajkovkan sotilaslentotukikohta Kalugan alueeella (paikka nro 3)
• Djagilevon sotilaslentotukikohta Rjazanin alueella (paikka nro 6)
• Engelsin sotilaslentotukikohta Saratovin alueella (paikka nro 7)
• Belajan sotilaslentotukikohta Irkutsikin alueella (paikka nro 9)
• Ukrainkan sotilaslentotukikohta Amurin alueella (paikka nro 11)
• Anadyrin lentokenttä (Ugolnijin lentokenttä) Tšukotkassa Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa (paikka nro 12).

Todellisuudessa kaikki nuo kohteet eivät ole sellaisia, joissa Venäjä pysyvästi säilyttää pommittajiaan. Osa kentistä ja tukikohdista on säilyttänyt nimellisen asemansa Neuvostoliiton perintönä.

Lisäksi on myös Ahtubinskin sotilaslentokenttä Astrahanin alueella (paikka nro 4), jossa toimiin puolustusministeriön 929. valtion lentokoekeskus (929-й Государственный лётно-испытательный центр). Ahtubinskin sotilaslentokenttä toimii sotilaslentokoneiden koe- ja koulutuslentokenttänä.

Esimerkiksi Tiksin lentokenttä Bulunskin piirissä (paikka nro 10) ja Sovetskin sotilaslentokenttä Vorkutassa (paikka nro 8) ovat esimerkkejä operatiivisista kentistä, joilla noita pommittajia ei ole juurikaan nähty kuten ei myöskään Mozdokin sotilaslentotukikohdassa Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallassa (paikka nro 5) tai Soltsyn sotilaslentotukikohdassa Soltsyn piirissä Novgorodin alueella (paikka nro 2). Noita kenttiä on tähän saakka voitu pitää rauhan oloissa väli- tai hätälaskukenttinä.

Venäjän käytössä Venäjän alueella olevat lentokentät ja tukikohdat strategisille Tu-22M3-, Tu-95MS-ja Tu-160-pommittajille. Lisäksi Venäjän on rakentanut Krimille 13. paikan, jota ei ole merkitty oheen. Venäjällä on kaksi pääpaikkaa, jotka ovat Engels (paikka nro 7) ja Ukrainka (paikka nro 11). Saattaa olla, että Venäjä tulee kehittämään Olenjaa (paikka nro 1) tärkeäksi paikaksi pohjoisessa. Kuva: oma tuotos (Google Maps -karttapohja sekä omat merkinnät).

Mielenkiintoista on, että Olenjan sotilaslentotukikohdassa Murmanskin alueella (paikka nro 1) ja Ahtubinskin sotilaslentokentällä Astrahanin alueella (paikka nro 4) Venäjä on suorittanut ainakin marras-joulukuun tienoilla tiettyjä lentokentän infrastruktuurin laajentamiseen liittyviä töitä tai sijoittanut jotain radio-kontrastiobjekteja (радиоконтрастный объект, РКО), kuten vaikkapa kontteja tai polttoainetankkeja. Venäjä siirsi syksyllä aikaisemmin suoritetun lisäyksen jälkeen lisää pommittajia Olenjan sotilaslentokentällä Murmanskin alueelle pian sen jälkeen, kun Ukraina oli iskenyt Djagilevon ja Engelsin kentille 5.12.2022.

Venäjällä näyttää nyt siis säilyttävän pysyvämmin Olenjan sotilaslentotukikohtaan Murmanskin alueella aikaisemmin syksyllä tuotuja pommittajia. Myös tehty lisävarustus viittaa siihen, että lisäpommittajia tullaan säilyttämään ehkä pitempäänkin. Sen sijaan 5.12.2022 jälkeen tehdyt siirrot voivat olla väliaikaisia, mutta aika tuon näyttää.

Kysymys Olenjan sotilaslentotukikohdan muutoksissa lienee Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Venäjän varautumisesta noihin jäsenyyksiin.

Venäjä pyrkinee tässä vaiheessa varautumaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin tuomalla maiden tuntumaan lisää risteilyohjuspotentiaalia. Lisääkö Venäjä myös ydinkärjin varustettujen ohjusten käyttömahdollisuuksia, on toinen kysymys, johon ei Venäjän toteuttamista toimista löydy vielä vastausta.

****

Venäjän sotilaslentokentät ja -tukikohdat, joissa varastoidaan myös ydinaseita, ovat puolestaan:

• Soltsyn sotilaslentotukikohta (в/ч 75365) 58°8’50″N 30°19’53″E (58°08’50.0″N 30°19’53.0″E , 58°08’18.2″N 30°19’37.5″E), Tu-22M3-pommikoneet (Venäjän ilmavoimat). Välimatka 1 014 metriä (paikka nro 2).
• Šajkovkan sotilaslentotukikohta (в/ч 26219) 54°15’53″N 34°25’15″E (54°15’53.0″N 34°25’15.0″E, 54°13’33.5″N 34°22’18.2″E), Tu-22M3-pommikoneet (Venäjän ydinasejoukot). Välimatka 5 362 metriä (paikka nro 3).
• Engelsin sotilaslentotukikohta (в/ч 77910) °25’23″N 46°15’39″E (51°25’23.0″N 46°15’39.0″E, 51°28’01.2″N 46°12’00.0″E), Tu-160- ja Tu-95MS-pommikoneet (Venäjän ilmavoimat). Välimatka 6 454 metriä (paikka nro 7).
• Belajan sotilaslentotukikohta (в/ч 26221) 52°54’11″N 103°28’39″E (52°54’03.8″N 103°28’40.3″E, 52°54’54.0″N 103°34’30.0″E), Tu-22M3-pommikoneet (Venäjän ilmavoimat). Välimatka 6 696 metriä (paikka nro 9).
• Ukrainkan sotilaslentotukikohta (в/ч 27835) 51°10’36″N 128°34’37″E (51°10’36″N 128°34’37″E, 51°10’02.2″N 128°26’46.2″E), Tu-95MS-pommikoneet (Venäjän ilmavoimat). Välimatka 9 178 metriä (paikka nro 11).

Nuo em. viisi sotilasyksikköä (75365, 26219, 77910, 26221 ja 27835) ovat nimeltään korjausteknisiä tukikohtia (ремонтно-техническая база, РТБ). Ne olivat ennen ilmavoimien alaisuudessa, nyttemmin Venäjän puolustusministeriön 12. pääosaston hallinnassa, jonka alaisuuteen kuuluvat ydinaseet (12-е Главное управление Министерства обороны Российской Федерации, 12 ГУМО).

Olenjan sotilaslentotukikohtaan ei liity ydinasevarastoa, mutta sitä lähimmät ydinasevarastot ovat noin 20 kilometrin päässä olevat Bolšoe Ramozeron (Большое Рамозеро) ydinasevarastot (68°14’34.8″N 33°52’01.6″E ja 68°15’30.1″N 33°50’36.6″E).

Sotilasyksikköjen korrelaatio ydinaseisiin ratkaistiin jo vuonna 2008 Venäjän federaation puolustusministeriön antamassa direktiivissä. Nuo sotilasyksikkötunnukset viittaavat siis ydinaseisin ja niiden toiminta on sen mukaista. Käsittelin asiaa hieman aikanaan (US-blogi 8.10.2022).

Venäjän ilmavoimilla on yhteensä 12 ydinaseiden perustason säilytyspaikkaa (хранилища базового уровня, base-level storage), jotka ovat 12. pääosaston hallinnassa. Edellä olevassa luettelossa nimetyt Tu-pommikoneet eivät tarkoita, että ne välttämättä olisivat kelpoisia kuljettamaan ydinaseita, vaan niitä on kyseisessä sotilaslentotukikohdassa. Tu-22M3-pommikoneita Venäjän ei käytä ydinaseiden kuljettamiseen.

Edellisessä blogikirjoituksessa (US-blogi 4.12.2022) oli kommentti kommentointipalstalla, ettei Venäjällä olisi ydinaseita sotilaslentokentillä ja -lentotukikohdissa. Edellä olevassa luettelossa on kirjattu kaksi eri koordinaattipistettä, jossa ensimmäinen itse lentokentän koordinaatti ja jälkimmäinen on lentokenttään liittyvän ydinasevaraston koordinaatti. Kirjattu välimatka on puolestaan näiden kahden koordinaattipisteen välinen välimatka. Esimerkiksi Soltsyn sotilaslentotukikohdassa (paikka nro 2) ydinasevarasto on vain 1 014 metrin päässä kiitotiestä. Nuo lentokentät ja lentotukikohdat ovat siis oikeastaan yhtä.

Soltsyn sotilaslentotukikohta (paikka nro 2). Ydinasevarasto on esitetty keltaisella pallolla. Varasto kiinteästi yhteydessä sotilaslentotukikohtaan ja sen kiitorataan. Kuva: oma tuotos (Google Maps -karttapohja sekä omat merkinnät).

Engelsin sotilaslentokentällä (paikka nro 7), jossa välimatka on 6 454 metriä. Ukraina hyökkäsi tuolle kentälle 5.12.2022.

Oleellista on, koskevatko lentokenttää ja ydinasevarastoa hyökkäyksien varoilta samat turvajärjestelmät esimerkiksi ilmavalvonnan ja ilmapuolustuksen osalta.

Soltsyn, Engelsin, Belajan ja Ukrainkan ydinasevarastoja hallinnoi Venäjän ilmavoimat (Военно-воздушные силы Российской Федерации, ВВС России), sen sijaan jostakin syystä Šajkovkan ydinasevarastoa hallinnoi Venäjän strategiset ohjusjoukot (Ракетные войска стратегического назначения, РВСН) Venäjän strategisten ydinasevoimien alla (Стратегические ядерные силы, СЯС). Tuon hallinnonitikuvion perusteen ovat ainakin minulle epäselvät. Kaikki liittyy kuitenkin Venäjän puolustusministeriön 12. pääosastoon.

****

Strategisiin pommittajiin liittyvät sotilasyksiköt menevät puolestaan oheisesti.

Moskovassa on sotilasyksikkö 44402, joka on jo aikaisemmin mainitun (дальняя авиация, ДА) pitkänmatkan ilmavoimien johto (Командование дальней авиации, в/ч 44402, lyhenne КДА). Tuon KDA-sotilasyksikön alla ovat hierarkiassa seuraavalla tasolla Engelsiin (paikka nro 7) ja Ukrainkaan (paikka nro 11) sijoitetut yksiköt.

Engelsiin (paikka nro 7) on sijoitettu sotilasyksikkö 06987, joka on 6950. Kaartin Donbassin punaisen lipun 1. luokan lentotukikohta (6950-я гвардейская Донбасская Краснознаменная авиационная база (1 разряда), в/ч 06987), jonka hallintaan oli aikanaan kirjattu 16 kappaletta Tu-160-pommittajia ja 18 kappaletta Tu-95MS-pommittajia.

Engelsin sotilasyksikön 06987 alla ovat pommittajiin liittyviä yksikköjä:

• Olenjaan (paikka nro 1) sijoitettu sotilasyksikkö 06987-E, joka nimi on koko komeudessaan kutakuinkin Kaartin laivasto-ohjuksia kuljettavan Kiovan punaisen lipun Suvorovin ritarikunnan toisen asteen 6950. lentotukikohdan lentoryhmä (Гвардейская морская ракетоносная Киевская Краснознаменная ордена Суворова второй степени авиагруппа 6950-й авиабазы, в/ч 06987-Е), jonka hallintaan oli aikanaan kirjattu 20 kappaletta TU-22M3-pommittajia. Yksikön tarkempi sijainti on Olenegorsk-8 (Оленегорск-8).
• Šajkovkaan (paikka nro 3) sijoitettu sotilasyksikkö 06987-А, joka on 6950. [Šajkovkan] lentotukikohdan ilmaryhmä (Авиагруппа 6950-ф авиабазы, в/ч 06987-А), jonka hallintaan oli aikanaan kirjattu 30 kappaletta Tu-22M3-pommittajia.

Ukrainkaan (paikka nro 11) sijoitettu sotilasyksikkö 62266, joka on 6952. Sevastopol-Berliinin punalipun 1. luokan lentotukikohta (6952-я Севастопольско-Берлинская Краснознаменная авиационная база (1 разряда), в/ч 62266).

Ukrainkan sotilasyksikön 62266 alla on pommittajiin liittyvä yksikkö:

• Belajaan (paikka nro 9) sijoitettu sotilasyksikkö 62266-V, joka on 6952. lentotukikohdan ilmaryhmä (Авиагруппа 6952-й авиабазы, в/ч 62266-В), jonka hallintaan oli aikanaan kirjattu 34 kappaletta Tu-22M3-pommittajia. Yksikön vaihtoehtoiseksi tukikohdaksi on kirjattu Tiksi (paikka nro 10).

Ratšaan (Рязань, 54°38’40.3″N 39°33’52.9″E) on lisäksi sijoitettu sotilasyksikkö 62632-V, joka on 43. kaartin Orjol-keskus taistelukäyttöön ja pitkänmatkan lentohenkilöstön uudelleenkoulutukseen (43-й гвардейский Орловский центр боевого применения и переучивания летного состава Дальней авиации, в/ч 62632-В), jonka hallintaan oli aikanaan kirjattu 3 kappaletta Tu-22M3-pommittajia. Kyseinen sotilasyksikkö on ilmavoimien johdon alla (командование военно-воздушных сил). Ratšassa on myös 203. Il-78-ilmatankkausrykmentti (203-й полк самолетов-заправщиков Ил-78), jonka tehtävä on tankata pommittajia ilmassa.

Tu-22M3-, Tu-95MS- ja Tu-160-pommittajien pääpaikat ovat siis lännessä Engelsin (paikka nro 7) ja idässä Ukrainka (paikka nro 11). Noiden kahden lentotukikohdan alla ovat kaikki muut tukikohdat ja niiden pommittajat koulutustoimintaan liittyviä pommittajia lukuun ottamatta. Myös Murmanskin alueen Olenja (paikka nro 1) on vielä Engelsin alla.

En pitäisi mahdottomana, että Venäjän nostaisi tulevaisuudessa Olenjan tukikohdan (paikka nro 1) kolmanneksi pääpaikaksi Engelsin (paikka nro 7) ja Ukrainkan (paikka nro 11) rinnalle. Venäjä on pitemmän aikaa siirtänyt sotilaallisen varustautumisen painopistettään Arktiselle alueelle.

Edellä luetellut pommittajamäärät eivät täsmää aikaisemmin mainitussa World Air Forces 2022 -asiakirjassa kirjattuihin määriin, vaan ovat historiatietoja seitsemän vuoden takaa. Em. sotilasyksiköt ovat kuitenkin vielä muuttumattomia.

Venäjä on kehittänyt myös uudemman risteilyohjuksen, jonka tarkoitus on korvata Kh-55 ja sen muunnelmat. Uusi ohjus tunnetaan nimellä Kh-101 (Х-101). Ohjuksen ydinkärkiversio on nimetty Kh-102:ksi (Х-102).

Ydinkärkiä Tu-95MS-pommittajiin Kh-55-risteilyohjuksissa on yhteensä tällä hetkellä 448 kappaletta, jotka ovat joko 6-16 kilotonnin (engl. AS-15A) tai 14 kilotonnin (engl. AS-23B) vahvuisia.

Ydinkärkiä Tu-160-pommittajiin Kh-55-risteilyohjuksissa on yhteensä tällä hetkellä 132 kappaletta, joten käytössä olevia poimittajia olisi tuolla perusteella 11 kappaletta (11×12) eikä 13 kappaletta. Ydinkärjet ovat englannin kielellä joko AS-15B (РКВ-500А) tai AS-23B (Х-55СМ).

New Start -sopimuksen liittyen Yhdysvaltain ulkoministeriö (United States Department of State) on julkistanut 1.9.2022 strategisten hyökkäysaseiden kokonaismäärät (United States Department of State 1.9.2022). Nuo julkistukset ovat säännönmukaisia.

Venäjän käyttöön otetuiksi ja käyttämättömäksi kirjatut mannertenvälinen ballististen ohjusten laukaisimet (ICBM), käyttöönotetut ja käyttämättömäksi kirjatut sukellusveneistä laukaistavien ballististen ohjusten laukaisimet (SLBM) sekä käyttöönotetut ja käyttämättömät raskaat pommittajat ovat yhteismäärältään Venäjällä 759 kappaletta (Yhdysvalloilla 800 kappaletta). Vastaavat luvut käyttöön otettuina ovat Venäjällä 540 kappaletta ja Yhdysvalloilla 659 kappaletta.

Käyttövalmiiden ydinkärkien määrä oli 1.9.2022 kirjatussa ilmoituksessa Venäjällä puolestaan 1 420 kappaletta ja Yhdysvalloilla 1549 kappaletta. Kaiken kaikkiaan Venäjällä on laskettu olevan ydinkärkiä 2 565 kappaletta, mutta tuosta määrästä kaikkia ei siis lasketa käyttövalmiiksi, koska niitä ei ole sijoitettu ohjuksiin (ICBM ja SLBM) tai pommikoneiden tukikohtiin.

****

Jo sodan alkuvaiheessa helmikuun 28. päivänä Tu-22M3 laukkaisi tunnistamattomia ohjuksia Harkovan (Харків, 49°59’31.2″N 36°13’51.6″E) kohteisiin. Venäjän käyttämä Tu-22M3-pommittajien toimintatapa tuli jo tuolloin tutuksi. Samaa toimintatapaa Venäjä käyttää edelleen. Venäjä laukaisi tuolloin helmikuun 28. päivänä Harkovan seudulle tiettävästi 16 risteilyohjusta. Tu-22M3-pommittajassa ohjukset on lastattu kahteen MKU-6-1-rumpulaukaisulaitteeseen (МКУ-6-1) ja ohjukset olisivat tällöin Kh-15-ohjuksia (Х-15). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää Kh-22-ohjuksia (Х-22), jotka lastataan ripustimiin (3 kpl).

Tu-160-pommittajassa samoin kuin Tu-95MS-pommittajissa on puolestaan lastattavat strategiset Kh-55SM-risteilyohjukset, jotka on suunniteltu tuhoamaan paikallaan olevia kohteita ennalta ohjelmoiduilla ja ohjuksen muistiin ennen pommikoneen nousua tallennetuilla koordinaateilla, on sijoitettu kahteen MKU-6-5U-rumpulaukaisulaitteeseen (МКУ-6-5У). Kummasakin pommittajan rahtitilaan asennetussa rumpulaukaisulaitteessa on kuusi ohjusta. Lyhyemmän kantaman iskukohteisiin käytetään Kh-15S-ohjuksia (Х-15С), joita on yhteensä 24 ohjusta eli 12 kappaletta kummassakin rumpulaukaisulaitteessa.

Sodan alussa Venäjä suoritti pommitukset omasta ilmatilastaan Ukrainan rajan pinnassa. Nyt Venäjä suorittaa pommituksia myös kauempaa aina Kaspianmeren päältä. Mustaltamereltä laukaistuja ohjuksia Venäjä kierrättää aluksi pohjoiseen ja isku kohteeseen tapahtuu pohjoisesta. Kyse lienee yrityksestä kiertää Ukrainan ilmapuolustusta.

Suomeenkin venäläiset risteilyohjukset eivät välttämättä tulisi suoraan itärajan yli.

Pommittajat eivät välttämättä laukaise kaikkia laukaistavaksi tarkoitettuja ohjuksia tai koko lastia kerralla vaan pommittajat kiertävät ilmatilaa silmukkana, kuten venäläiseen sosiaaliseen mediaan kirjattujen  kommenttien perusteella Tu-22M3 teki 28.2.2022 Belgorodin (белгород, 50°36’00.0″N 36°36’00.0″E) ja Besedinon välillä (Беседино, 51°42’27.0″N 36°28’43.0″E). Pommittaja kiersi reilun sadan kilometrin silmukkaa 1-2 kertaa.

Periaatekuva Tu-22M3-pommittajan 28.2.2022 suorittamasta risteilyohjusiskusta Harkovan alueelle. Ohjukset laukaistiin reilun sadan kilometrin silmukkaa kiertävästä pommittajasta. Venäjä suorittaa nyt noita ohjuslaukaisuja Saratovin alueelta, Kaspianmereltä, Mustaltamereltä ja jopa Asovanmereltä. Kysymys kuuluu, mikä vaikutus olisi sodankäyntiin, jos Ukraina kykenisi jollain keinoin ampumaan edes yhden venäläispommittajan alas? Kuva: oma tuotos (Google Maps -karttapohja sekä omat merkinnät).

****

Venäjän Tu-22M3, Tu-95MS ja Tu-160-pommittajien toiminta ohjushyökkäyksinä Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa on ollut se, miten kunnossa oleva armeija ja sen sotilaat saa tuloksia aikaan. Tulokset ovat riippuneet vain ohjusten teknisestä kyvykkyydestä osua juuri siihen pisteeseen, mihin koordinaatit on syötetty. Vastaavaan on kyennyt vain Venäjän merivoimat Kalibr-ohjuksilla (ОКР «Калибр»).

Tämän blogikirjoituksen ensimmäisessä luvussa kirjoitin, ettei Suomen Puolustusvoimat ole erityisen kiinnostunut Venäjän Murmanskin alueelle Olenjaan (paikka nro 1) Suomen Nato-jäsenyyden myötä siirretyistä strategisista pommittajista, vaikka syytä kiinnostukseen kyllä mielestäni olisi. Venäjä voi käyttää näitä pommittajia Suomea vastaan vastaavasti konventionaalisin risteilyohjuksin varustettuna kuin mitä se käyttää sekä pommittajia että ohjuksia nyt Ukrainaa vastaan.

Tämän hetkinen tulkintani on, että nuo Olenjaan (paikka nro 1) nähtävästi pysyvämmin siirretyt pommittajat liittyvät Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Muuta Venäjän näkemänä järkevää syytä en keksi.

Kun katsoo aikaisemmin tässä kirjoituksessa olevaa karttaa, johon on merkitty pommittajien käytössä olevia lentokenttiä ja tukikohtia (paikat nro 1-12), kyse on nimenomaan ajasta, mikä riippuu pommittajan lähtökentästä ja risteilyohjusten laukaisukohdasta. Mitä lähempänä molemmat ovat maalikohdetta, sitä vähemmän vastapuolen ilmatorjunnalle jää aikaa havaita ja torjua noita suurta tuhoa synnyttäviä risteilyohjuksia.

Olenja (paikka nro 1) on oleellinen pommittajien lähtöpaikka myös Länsi- ja Keski-Eurooppaan liittyen. Valtaosa Venäjän harjoitusmuotoisista pommittajalennoista kohti Länsi- ja Keski-Eurooppaa on lähtenyt Kuolan nimimaalta kohti Barentsinmerta ja Pohjanmerta.

Kun Puolustusvoimat on saanut ja saa rutkasti lisärahaa, myös ilmatorjuntaa olisi syytää vahvistaa venäläisten risteilyohjusten ja taisteludroonien varalta. Tuon uhkan torjumisen Suomi on toistaiseksi laiminlyönyt pahoin.

Suomi on kyllä ostamassa marraskuisella päätöksellään Raytheonin AIM-9X Block II -ilmataisteluohjuksia Yhdysvalloista (DSCA, No. 22-64 28.11.2022), ja nuo ohjukset käyvät  F/A-18- ja F-35-hävittäjien lisäksi myös Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin. Ongelma Suomessa on, ettei Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmäyksikköjä ole riittävästi ja korkealla lentävien ballististen ohjusten torjuntajärjestelmien hankinta on vielä täysin kesken. Ei voida luottaa siihen, että nuo venäläisohjukset ja -droonit ja niiden laukaisualustat kyettäisiin tuhoamaan maassa jo ennen niiden laukaisua.

On selvää, ettei Suomella ole tällä hetkellä riittävästi ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä puolustamaan Suomen laajaa maa-aluetta Venäjän risteilyohjus- ja kamikazedroonien hyökkäyksiltä. Tilanne Ukrainassa on osoittanut yksiselitteisesti, mikä on ilmatorjunnan merkitys maan turvallisuudelle. Ukrainalaiset tulevat toimeen hieman vaatimattomimmissa sähkö- ja lämpöoloissa, mutta korkeampaan elintasoon tottuneista suomalaisista en olisi niin varma.

Lähde