Usein paras on hyvän vihollinen
Suomessa päätöksiä on tehty pitkään niin, että palveluita on pyritty parantamaan, vaikka kaikkiin entisiinkään ei olisi ollut varaa. Tämä on erityisesti korostunut Rinteen/Marinin hallituksen aikana, mutta samaa syntiä on toki tehty aiemminkin. Eduskunnasta menee läpi lakeja, jotka kuulostavat hyviltä ja kannatettavilta, mutta niiden toteuttaminen käytännössä vie asioita taaksepäin, koska joko puuttuu rahaa, työntekijöitä tai molempia.
Valitettavan hyviä esimerkkejä on monia. Otetaan ensin hoitajamitoitus. Tarkoitus oli toki hyvä eli lisätä hoitaja vanhusten hoitoon ja siten parantaa vanhusten elämänlaatua. Tässä uskossa hoitajamitoitus säädettiin, vaikka ei ollut tietoa siitä miten se rahoitetaan ja mistä saadaan hoitajat. Hallitus on jo kerran pakittanut hoitajamitoituksen aikataulussa ja todennäköisesti vielä toisen kerran pakittaa, mutta silti vahinkoa on jo saatu aikaan. Monissa yksiköissä on vapaita paikkoja, mutta niihin ei voida ottaa asukkaita, koska hoitajia asukasta kohden ei ole riittävästi. Tämän seurauksena ruuhkautuvat nyt sairaaloiden päivystykset ja koko terveydenhoitojärjestelmä yskii.
Toinen esimerkki löytyy koulumaailmasta. Kaikkien mielestä olisi hienoa, että erityislapset voisivat osallistua opetukseen ihan tavallisessa luokassa omassa lähikoulussaan. Käytännössä inkluusio on kuitenkin johtanut oppimistulosten heikentymiseen. Jotta erityislapset voisivat pärjätä tavallisessa luokassa tarvittaisiin niin paljon kouluavustajia, että se ei ole taloudellisesti mahdollista ja vaikeaa ylipäätään rekrytoida niin monia uusia työntekijöitä. Käytännössä inkluusio on tehnyt opettajien työstä raskaamman ja moni harkitsee alanvaihtoa. Uudistus on siis epäonnistunut, vaikka tarkoitus on ollut hyvä.
Kolmas esimerkki on ajankohtainen energiapolitiikka. Suomessa on vahvasti viime vuosina edistetty tuuli- ja aurinkovoiman rakentamista. Molemmat ovat kannatettavia. Valitettavasti vaan silloin, kun sähköä eniten tarvitaan, niin ei paista, eikä tuule. Kova into uusiutuvan energian suuntaan on ajanut alas turvetuotantoa ja vesivoiman kehittämismahdollisuudet ja juuri nyt niitä molempia kipeästi tarvittaisiin säätövoimaksi, kun pörssisähkön hinta on hurja.
Nämä esimerkit osoittavat, että realismi on päätöksenteossa erittäin tärkeää pitää mielessä. Jos realismi ei ole, niin parhaasta tulee hyvän vihollinen ja se ei ole kenenkään edun mukaista.
