Aamupäivän viettoa alkoholitutkimuksen julkaisun parissa
Hyötytarvikkeita: alumiinia ja olutta. Kuva: Tarja Kaltiomaa
Sain kutsun osallistua etäkokoukseen ja paneelikeskustelun seuraamiseen, jossa julkaistiin E2-tutkimus ”Alkoholi yhteiskunnallisena kysymyksenä”. Kokouksen striimaus oli hyvin järjestetty ja juuri äsken päättyi. Tutkimusta on rahoittanut Alko, mikä osoittaa sinänsä yhteiskuntavastuuta.
Kenellä on vastuu siitä, että ihminen juo alkoholipitoista juomaa?
- juoman saatavuus
- tarjoilu
- aikuisen vapaus
- nuorten ja lasten suojelu
Nykyään Alkon osuus alkoholin myynnistä sanottiin paneelikeskustelussa olevan 1/3.
- ruokakaupan osuus on lisääntynyt
- yksittäisten matkailijoitten tuomisten osuus on lisääntynyt
- juomien suorien ulkomailta tilausten määrä on lisääntynyt
Mikä on Alkon monopolitilanne?
- Alkolla ei Suomessa ole enää monopolitilanne, mutta edelleen Alkon monopolia vastustetaan
- Alkon tilanne on muuttunut samaksi kuin muullakin kaupalla: kyseessä on asiakkaitten palveleminen
- tiedetään alkoholin käyttämisellä olevan terveyshaittoja: mitä enemmän ja useimmin juo alkoholia sitä enemmän juomisesta seuraa haittoja
Koska Alkolla ei enää ole monopoliasemaa myynnissä, Alkon vastuu haitoista on pienentynyt 1/3:een.
Koska kaupan osuudeksi paneelikeskustelussa mainittiin jo yli puolet, kaupan vastuu on lisääntynyt runsaasti. Haittojen ja myynnin suhde pitää ratkaista siten, että haittojen korvaamiseen ja ihmisten hoitamiseen haittojen seurauksista, kauppa lohkaisee myyntivoitoista tarvittavan osan hyvinvointialueitten palveluiden käyttöön ja poliisin työn hyväksi.
Juomien suoran tuomisen verotulot jäävät saamatta, joten osalle alkoholihaittoja ei ole korvaajaakaan.
Tämäkin asia suomalaisessa rahoitustoimialakentässä tasoittaa rahoitusvaikutusten kohdentamisen tilannetta jopa positiivisesti siten, että kaupan vastuu voi olla kokonaisvaltaisempaa kuin vain yksittäisten yksityisten kauppiaitten vastuu käyttää yhä suurenevia kauppatulon voittoja muuhun yhteiskuntatoimintaan ja mahdollisesti rakentamiseen, koska jos ihmisten hyvinvointi heikkenisi lisääntyvän alkoholin käyttämisen vuoksi, rakentamisesta ei olisi juuri hyötyäkään (viittaan siihen yleisglobaaliseen ilmiöön, että yksittäinen suurten pääomien omistaja kokee velvollisuutenaan rakentaa jotakin pysyvää yhteiseen maisemaan). Kun alkoholihaittojen korvaamiseen ohjataan suuri määrä myyntivoitosta, alkoholihaittojen tuottama huoli kansalaisten parissa voi lientyä. Rakentamisesta puheen ollen, koska Suomessa on maaltamuuton ja lapsilukujen myötä rakennettu päiväkoteja tarpeeseen ja vanhusten palvelutaloja tarpeeseen, saattaisi toki olla hyötyä siitä, että kauppa rakentaa naisille ja lapsille matalan kynnyksen turvataloja tarpeeseen.
Tilaisuudessa esitettiin skitsokalvo otsikoltaan ”Alkoholin saatavuuden lisäämisen ja rajoittamisen perustelut”. Samalla dialla oli nämä molemmat aiheet tarkennettuna ja ainakin itseltäni nyrjähti jokin aivolihas tätä lukiessani. Samaa skitsotasoa oli moni kansanedustajan antama ja esitetty mielipide, jossa samassa lauserykelmässä oli sekä puolesta että vastaan lausuntoja lyhennettynä ja kokonaan esittäjän selväkieliseksi stilisoimatta. Huolestuttaa tietenkin se, että näistä esitetyistä mielipiteistä huolimatta kansalaisina olemme kansanedustajien lainsäädäntötyön alaisuudessa näissä kin kysymyksissä. Sen sijaan, että pitäisin omana käsityksenäni kansanedustajien kuin päättävän näistä alkoholin myyntikysymyksistä, saan vaikutelman, että asiat on päätetty jossakin muualla.
Tilaisuuden lopulla yleisökysymyksenä nousi esiin hyvä kysymys: kaupan vastuu, josta jo tässä luonnehdinkin. Kirjoitin muistivihkooni: KAUPAN VASTUU => HAITTAKORVAUSMAKSUT!
Yhteiskunnan pitkään rakennettuja yhteiskunnallisia palveluja ollaan nyt murentamassa melkoisella vauhdilla. Vihkossani (vihossani?) lukeekin, että kyseessä on yhteiskunnallinen MUUTOSHYSTERIA, joka näkyy näissä esille tulevissa kaikkia koskevissa kysymyksissä ja niiden käsittelyssä.
Sata vuotta sitten päättäjämme ja yhteiskuntavaikuttajat, mm. Minna Canth, näki suomalaisten seuraelämää siivittäneen niin sanottujen korpikuusen kyynelten valuttelun tuotteet ynnä seuraukset, ja tavanomainen näky on ollut taivaalla mollottavalle kuuherralle torpasta hankeen tai kesäyön valoon alkoholihaittojen myötä perheen äidin ja lasten pakeneminen lähimpään naapuriin, joka oli jo tottunut tähän tapahtumaan. Siksi esitän niitä matalan kynnyksen turvataloja rakennustoimeen.
Paneelissa näkyi myös sellainen jopa toivottava elitistinen trendi, jossa jokainen yksilö on vastuullinen omassa alkoholinkäytössään. Tämän vastapainona oli tutkimuksessakin esille tullut seikka, että mitä vähemmän kansalainen tietää alkoholin haitoista, sitä enemmän tämä kannattaa alkoholin vapauttamisen toimia. Olenko ymmärtänyt siis jotakin väärin? Ymmärrän, että kaupan piirissä olevat eliitin henkilöt ovat niitä vastuullisia alkoholin käyttäjiä, mutta keitä siinä alkoholin vapauttajaporukassa ovat nuo muut vapauttamisen kannattajat, jotka eivät tiedä tarpeeksi haitoista?
Taustalla on jo presidentti Sauli Niinistön havaitsema tolkun ihmiset – suomalainen kansa, joka ei haluaisi näitä nopeita muutoksia alkoholipolitiikkaan. Tai ei ehkä lainkaan muutoksia, ei niitäkään, joita on jo tehty. Mitä kansaa tai kenen kantaa kansanedustajat edustavat alkoholikysymyksissä?
Mikä taho vetää suomalaisia politiikan päättäjiä näihin muutoksiin ja vapauttamisiin?
Paneelia kuunnellessani nousi mieleen ajatus siitä, että miten eurooppalainen kauppa näkee suomalaisen alkoholimyyntipolitiikan? Nykyään Alkon myötä suomalainen kauppakumppani on tuttu ja osaava, mutta kaupankäynnin muuttumisen myötä alkaa olla pirstaloitumista ja moni henkilö alkaa osallistua. Vapaa markkinakenttä on kuin taistelu- ja kilpailutanner, jossa usein jää jäljelle vain yksi tai muutama voittaja. Tällöin tulee taas uudelleen kyseeseen esimerkiksi Alko, mutta pitääkö sen muuttaa nimeään, jotta kansa saisi vaihtelua. Mikä tulisi silloin Alkon uudeksi nimeksi? Talko? Alkoko? Paattyiko? Olen omasta puolestani sitä mieltä, että koska edellä mainitussa paneelissa paneeliin osallistunut poliisi sanoi, että alkoholi on vain puolet siitä, mistä aiheutuu haittoja liikenteessä ja muussa arkielämässä, vastassa on myös tuntematon suuruus. Alkoholi on kuitenkin suomalaisille tuttu tuttava ja vihollinen haittojen aiheuttajana.
9.10.2024 Tarja Kaltiomaa
Aiempia alkoholipolitiikkaa käsitteleviä kirjoituksiani: Alkoholirajat ja maan tavat | Uusi Suomi Puheenvuoro
Ikääntyneen ihmisen hermoiluun | Uusi Suomi Puheenvuoro
Terveydenhoito jo nyt liian kuormitettuna: huumeita ei pidä laillistaa! | Uusi Suomi Puheenvuoro
Työmiehen päiväkirja vaimon käsissä – muutama sana Alkon monopolista | Uusi Suomi Puheenvuoro
Vielä loppukaneetti aamiaisen jälkeen: Paneelikeskustelussa kuultiin suomalaisessa alkoholipolitiikassa olevan vetoa eurooppalaiseen alkoholipolitiikan ja eurooppalaisen juomiskulttuurin suuntaan. Älykkäästi tuotiin esille, että Euroopassa itäinen ja läntinen alkoholin juomisen ja haittoihin suhtautumisen malli poikkeavat toisistaan. Tässä olisi ahkeralle tutkivalla journalistiikalle paikka selvittää siis, mihin suuntaan suomalaista pohjoismaiseen malliin perustuvaa käytäntöä ollaan viemässä. Selvityksistä on apua päätöksenteossa sekä kansanedustajille, asiantuntijoille sekä palvelevalle kaupalle ja Alkolle. Jotenkin eri E2-tutkimuksen mielipiteistä sai sen käsityksen, että selkeää suuntaa ohjata suomalaista alkoholipolitiikkaa ei ole. Tehdään vain muutoksia nykyään ilmeisesti vähittäiskaupan ehdoin myyntituloja lisätäkseen ja asiakkaita palvellakseen. Onko kyseessä asiakkaita kohtaan oikeasti palvelus vai niin sanottu karhunpalvelus? jää nähtäväksi. 9.10.2924 klo 13:14 TK
