Hajottamista vai rakentamista? | Uusi Suomi Puheenvuoro
No niin, nostetaanpa kissa pöydälle.
Sukuni poliittisesti vahva vasemmistolaistausta ei ole minua lähemmin tunteville mikään uusi asia. Vasemmalta puolelta omaa oikeistolaisuuttani kauhistellaan ja oikealta puolelta vasemmistolaistaustaani ihmetellään.
Eräs vasemmistolainen höpönassu oli katsonut tarpeelliseksi lähestyä lähisukulaistani kysymyksellä, että ovatko Piian sairaat mielipiteet tabu perheessänne. Tarkemmin ei eritelty, että mitkä mielipiteeni olisivat sairaita, joten siihen on vaikea ottaa kantaa ja debunkata väitettä. Varsinaiseen kysymykseen vastaus on, että sukuni kesken keskustelemme paljonkin politiikasta ja keskusteluamme leimaa keskinäinen kunnioitus toisten näkemyksiä kohtaan. Välillä saatetaan keskustella hyvin voimakkaalla äänenpainolla, välillä leikillisesti kettuillen, välillä ollaan täysin samaa mieltä asioista, välillä ei jakseta vääntää. Mielipiteeni eivät siis ole tabu perheessämme ja rakastamme toisiamme, vaikka olisimmekin jostain eri mieltä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Sukuni ulkopuolisten vasemmistolaisten kanssa keskustellessa, olen huomannut joissakin heissä muutamia toistuvia asioita, suhtautumisessaan perussuomalaisiin:
1. Stereotypisointi (”Ai sä olitkin ihan kiva, ku mä luulin, että kaikki persut on joko hulluja tai natseja”, ”Perussuomalaiset on kouluttamattomia juntteja”, )
2. Dehumanisointi (”Perussuomalaiset ovat natseja, fasisteja ja homofobeja”, ”En voisi ikinä seurustella persun kanssa”)
3. Tappamisfantasiat (ks. Esa Annala)
Perussuomalaisten jäsenyys muuten lähtee välittömästi annalamaisista uhkailuista, mutta vassareilla näköjään saa vaan kevyen puhuttelun.
Sitten tuleekin ihan yllätyksenä vassarille, kun arvoni ovatkin hyvin liberaalit eli vapaus, ihmisoikeudet, demokratia, individualismi ja muut klassisen liberalismin arvot. Näistä asioista yleensä ollaan vasemmistolaisen kanssa samaa mieltä, paitsi tietenkään niiden vassarien kanssa, jotka haluavat tuhota ja tappaa kaikki persut, trumpit ja juutalaiset.
Vasemmistoliiton parissa on liian pitkään katsottu sormien välistä heidän joukoistaan nousevia väkivalta- ja tappamisfantasioita, dehumanisointia ja stereotypisointia, minkä takia maltillisena itseään pitävät ”annalat” saattavat kokea, että väkivaltapuheet olisivat ok. Jossain vaiheessa joku hullu sitten toteuttaa nämä fantasiat, jos ilmapiiri on se, että väkivallalla on yleinen hyväksyntä. Perussuomalaisten joukoissa on ollut ongelmia, mutta puoluejohto on tehnyt paljon työtä siivotakseen puolueeseen sopimattomat pois. Samaa odottaisin myös vasemmiston tekevän.
Pystyäksemme tekemään yhteistyötä ja olemaan yhtenäinen kansa, niin hajottamisen ja eripuran sijasta meidän tulisi olla rakentavia ja kunnioittavia toisillemme. Taloudellisesti Suomi on vaikeassa tilanteessa ja leikkauksia tulee valitettavasti tehdä, vaikka tämä ei ole kenellekään mukavaa. Tilannetta ei ainakaan helpota, jos vihaamme toisiamme.
”Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se.” -Voltaire-
