Muuan muisto: Valta vaihdettiin Kremlissä 1964 – eikä viimeisen kerran
Parin kuukauden kuluttua (14.10.2024) tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Sergejevits Hrutshev syrjäytettiin Kremlin palatsivallankumouksessa. Kun palatsivallankumous sattuu, käsitteenä, olemaan sattuneesta syystä muutenkin jokseenkin ajankohtainen valtiopoliittinen käsite, niin kirjaan tähän vähäisen muisteluksen lapsuuteni ajoilta.
*
Lapsuuteni suuria tapauksia olivat, eräiden yksityistalouden seikkojen lisäksi, Hrutshevin isot pommikokeet Novaja Zemljalla (kuuntelimme hiljaisessa kesäyössä ikkuna auki, kuuluisiko tänne asti), noottikriisi ja Donin Rostovin seudun leipäkapina.
Kokosin viimemainitusta tekstikokoelman muistaakseni 3-osaisena blogina tänne jonnekin nettiavaruuteen. Tuo tapaus maataloussekoiluineen (maissikuume jota Hrusse poti ym ym) oli ulkopoliittisten improvisaatioiden ohella raskauttamassa Nikitan mieskuvaa ja yllyttämässä triangelia Brezhnev – Kosygin – Podgornyi tekemään palatsivallankumouksen.
”Herkullisin” kohta Nikita Sergejevitsin – U. Kekkosen ”parhana kaverin” – syrjäytysruljanssissa oli se kohta, kun Leonid Brezhnev, joka oli ollut troikan vetomies, alkoikin h-hetkellä jänistää ja hoki naama kalpeana: Mitä jos tämä homma menee ketuille, se hullu ukrainalainen pallopää hirttää meidät!
Oli myöhäistä peruuttaa, juna oli jo liikkeellä, joten coup oli pakko toteuttaa, – ja hyvin meni. Kolmikon kannalta. Kekkonen sen sijaan suri kovin. Hrutshev vanheni nopeasti datsallaan ja haudattiin 1971 vähäisin muodollisuuksin.
*
Tuolloin, 1960-luvulla näytti ja näytettiin, että Neuvostovaltion johtamiskulttuurissa oli tapahtunut hienoinen jalostuminen, välttämättömyys hoitaa vanha johtaja syrjään, ei vaatinut näköjään enää verenvuodatusta eikä edes hirttoköyttä, vaikka sekin tapausten kestäessä tiettävästi mainittiin. Mutta ei edeltäjän kohtaloon liittyen, vaan epäonnistuneen coupin seurauksena. Brezhnevkö se oli, yksi vallan vaihdoksen kärkimiehistä, joka sanoi soittaneensa jo kotiin, kaiken varalta, että ei tule kotiin päivälliselle tänään.
Ei historia koskaan toistu sellaisenaan, mutta jotain yhteistä voidaan tapausten kulussa nähdä. Ehkä vielä, ainakin kerran, joku soittaa kotiin: En tule päivälliselle tänään.
Yt-neuvotteluja ei käydä. Se on varma.
