Johdatus öyhötyksen jaloon taitoon | Uusi Suomi Puheenvuoro

Tarjouksia:

Nykyistä sosiaalisen median keskustelua leimaa aneemisuus ja häiritsevä samanmielisyys ja konsensushakuisuus. Tästä huolestuneena kansalaisena olen koonnut listan neuvoja, joilla tästä sietämättömästä olotilasta on mahdollista päästä eroon.

Iskulauseemme olkoon: ”Öyhötys kunniaan!”.

Näillä neuvoilla pääset nopeasti kiinni öyhötyksen jaloon ja antoisaan harrastukseen, jolla ryydittää sosiaalisen median muuten sävyisän apaattisessa vireessä tapahtuvaa ajatustenvaihtoa. Tästä kannattaa ottaa oppia, edustitpa mitä poliittista katsantoa tahansa.

Lista ei ole sitä kirjoitettaessa 15.8.2024 täydellinen, ja sitä tullaan täydentämään uusien öyhötyskeinojen tullessa esiin muistin palauttamana tai tässä keskustelussa esiin tulevana.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Voit aloittaa öyhöttämisen perusharjoitteella: Kun joku mediassa ilmenevä asia kuohuttaa, päästä höyrysi kirjoittamalla siitä kommentti juttuun liittyvän otsakkeen perusteella – klikkiotsikothan kertovat yleisesti tunnetusti kaiken olennaisen uutisoitavasta asiasta.

Ole ensimmäisten joukossa levittämässä tarkistamatonta huhua, joka edistää omaa agendaasi. Levitä sitä ahkerasti senkin jälkeen, kun se on debunkattu. Jotta pysyisit uskossasi vahvana, vältä monipuolista erilaista journalistista politiikkaa harrastavien lähteiden tarkistamista.

Vastapainona tälle väitä poliittisen vastapuolesi väitteitä debunkatuiksi tarkistamatta, onko niin tapahtunut.

Osallistu antaumuksella poliitikon aloittamaan maalituskampanjaan virkamiestä journalistia tai tiedotusvälinettä kohtaan. Osallistu maalitukseen myös muulloinkin, kun sille avautuu tilaisuus.

Leimaa omaa agendaasi ajamattomat tiedotusvälineet oikopäätä valemediaksi. Nimittely, kuten Hamasin Sanomat on mainio tapa antaa tälle lisää boostia ja vähentää tarvetta tutustua itse käsiteltävään asiaan. Näin saat samalla estettyä muitakin kanssasi samanmielisiä tutustumasta asiaan ja vahvistettua omaa kaikukammiotasi.

Vaadi rahoitusta pois tiedotusvälineeltä tai muulta instituutiolta, joka kyseenalaistaa näkökantojasi.

Leimaa omaa agendaasi vastaamattomat poliittiset kannat ja niiden esittäjät niin, että häpeävät olemistaan. Jos olet liberaali, kutsu kaikkia natseiksi tai fasisteiksi laitaoikeistosta lähtien. Jos olet toisella suunnalla, vastaa erimieliselle asia-argumentin sijasta kutsumalla häntä kommareiksi, kulttuurimarxistiksi stalinisteiksi, suvakeiksi, wokeiksi, deiksi tai wefiksi – se helpottaa kummasti oloa, eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, mitä se toinen oikeasti tarkoitti, tai sitä, että nimittely kertoo enemmän nimittelijästä kuin kohteestaan.

Unohda mahdollisuus, että oikeistolainenkin ihminen voi olla arvoliberaali, ja syytä häntä kommariksi tai vastaavaksi.

Putinisti on mainio leimakirves koko poliittisen kartan alueella toimiville. Käytä sitä siekailematta ja perustelematta.

Käy rohkeasti kiinni henkilöön sopivin leimaavin haukkumasanoin ja leimaavin ajatuksin. Sukupuoli, ikä, vamma tai kehon ei-ideaalinen muoto ovat manioita välineitä tähän, mutta keksit varmaan sopivan tapauksen kohdalla muitakin leimakirveitä esimerkiksi hänen henkilökohtaisesta elämästään, vaikka ne eivät liittyisi mitenkään keskusteltavaan asiaan.

Erityisen tehokasta on leimata ihminen hänen nuoruuden hairahduksistaan, niitähän löytääkin helposti kaikilta. Tällöin on kuitenkin tärkeää unohtaa henkilön kasvu aikuiseksi ja irti nuoruuden edesottamuksista.

Levitä henkilöön tai ryhmään liitettyjä meemejä, joissa henkilöön käyvä väite ja meemin sisältö eivät vastaa toisiaan. Esimerkiksi Antti Lindtmanin natsimenneisyys on mainio meemeilyn kohde.

Tarjoa keskusteluun omaa agendaa ajavan propagandatoimiston lanseeraamia haukkumanimiä, kuten Caruna-Pekka ja Jauhojengi – aina riippumatta, sopivatko ne mitenkään asiayhteyteen tai onko niillä riittävää todellisuuspohjaa. Sellainen sotkee keskustelua aina mukavasti, ja alentaa sen tasoa optimaaliseksi öyhötykselle.

Jos henkilö on tehnyt kiistanalaisia asioita, leimaa mieluusti sillä perusteella koko hänen edustamansa ryhmä. Esimerkiksi Paavo Lipponen on mainio väline tähän.

Vastaavasti mikään ei voita sen retorista tehoa, että teet yleistyksiä henkilöstä sillä perusteella, mihin viiteryhmään hän kuuluu. Silloin ei tarvitse kummemmin miettiä, minkälainen ja mitä mieltä kohteesi oikeasti on.

Pidä itsesi visusti tietämättömänä Suomen perustuslaista, yhdenvertaisuus – ja tasa-arvolaeista ja Suomen kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista. Syytä niihin vetoamista vasemmistolaiseksi propagandaksi.

Väitä tieteellisiä kantoja ”vain mielipiteiksi” ja aseta oma mutusi tällä perusteella niiden rinnalle ja ohi.

Vetoa kuitenkin tieteeseen, jos se mielestäsi tukee kantaasi. Varo tällöin visusti ottamasta selvää, mitä mieltä se tiede tänä päivänä oikeasti on.

Vaadi määritelmiä vastapuolen käyttämille termeille, ja ohita sitten vastauksena saamasi määritelmät vastapuolen propagandana.

Luo muitakin tasapuolisuusharhoja aina tilaisuuden sille tarjoutuessa.

Täytä sometilaa linkkaamalla sinne massoittain salaliittoteorioitsijoiden materiaalia jostakin niiden intohimon kohteesta.

Käytä retorisesti kysyviä sanamuotoja, joilla et väitä, mutta kyseenalaistat vastapuolen toimet tavalla, joka saa samanmieliset lukijasi epäilemään niissä jotain mätää – taattu salaliittoteoreetikkojen käyttämä keino.

Syytä vastustamaasi tahoa kaksoisstandardeista, mutta varo tarkasti selvittämästä, onko sellaisesta oikeasti kyse. Älä missään tapauksessa pysähdy miettimään, onko edustamallasi agendalla kaksoisstandardeja.

Puolusta kiihkeästi sananvapautta voidaksesi laukoa sen rajojen ulkopuolella olevia lausuntoja: ”Mitään ei saa sanoa!” Puolusta kuitenkin pontevasti lakiin perustumattomiakin sananvapauden rajoitustoimia, jos ne kohdistuvat kannattamasi aatteen kritiikkiin.

Väitä natsismia sosialismiksi ja vihreää liikettä natsismiksi. Sillä saa vastapuolen ajatukset täysin sekaisin – tai ainakin keskustelu sekoaa.

Kato orava -argumenttia ei voi käyttää liikaa. Se vie tarinaa mukavasti pois itselle hankalista aiheista, ja saa vastapuolen sekoamaan konsepteissaan. Myös muu mutku eli whataboutismi, kuten ”entäs Neuvostoliitossa…”, on erittäin suositeltava keinä viedä keskustelu sivuun epämukavilta raiteilta.